Taitoluistelu opettaa muutakin kuin liikuntataitoja. Turkulainen Aliisa Wahlsten on hyödyntänyt niin valmentajana kuin urheilijana oppimiaan taitoja opiskeluaikoina ja työelämässä.

Taitoluistelu opettaa luonnollisesti liikuntataitoja, terveellisiä elämäntapoja ja oman kehon tuntemusta. Kilpaurheilu opettaa kuitenkin myös paljon muita taitoja. Luisteluaikoina kertyneitä oppeja voi hyödyntää läpi elämän, niin opinnoissa kuin työelämässäkin.

Turun yliopistossa biologiaa opiskeleva Aliisa Wahlsten, 25, aloitti luistelun 5-vuotiaana Naantalissa VG-62:n luistelukoulussa, josta hän jatkoi harrastustaan yksinluistelun parissa. Aliisa siirtyi muodostelmaluisteluun minoreihin, mistä luistelijanpolku jatkui aina SM-junioreihin asti. Oman luistelu-uran lisäksi Aliisa on toiminut valmentajana. Valmentajan ura alkoi 12-vuotiaana apuvalmentajana yksinluistelussa. Sittemmin Aliisa on valmentanut aina SM-tasolla asti. Tällä hetkellä hän valmentaa Masters-joukkuetta.

Valmentamisen lisäksi Aliisa on yliopisto-opintojen aikana toiminut sekä oman ainejärjestönsä, että Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja sosiaalipoliittisena vastaavana. Sekä kilpaurheilu että valmentajan toimiminen ovat opettaneet asioita, joista on ollut hyötyä myöhemmin elämässä.

Epäonnistuminen ei pelota

Kilpaurheilu on opettanut Aliisalle monia asioita muun muassa ajanhallintaa ja aikatauluissa pysymistä, ihmissuhdetaitoja sekä omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Lisäksi kilpaurheilu opetti stressin hallintaa ja omia toimintatapoja toimia stressaavissa tilanteissa.

– Kaikista näistä on ollut hyötyä, kun toimin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana, Aliisa kertoo.

”Elämässä uskaltaa ottaa uusia askeleita, kun tietää, että epäonnistumisesta selviää.”

Suurimmat luistelusta saadut opit ovatkin Aliisan mukaan henkisiä.

– Urheilu-uran aikana olen oppinut, miten toimin, kun epäonnistun ja miten pääsen siitä yli. Elämässä uskaltaa ottaa uusia askeleita, kun tietää, että epäonnistumisesta selviää. Lisäksi luistelu on opettanut tuntemaan omia rajoja sekä sietämään epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä, Aliisa avaa.

Myös valmentaminen on opettanut monenlaisia taitoja.

– Valmentajana on päässyt näkemään ja kokeilemaan erilaisia johtamisrooleja, -käytäntöjä ja -kulttuureja. Esimerkiksi vastuuvalmentajan ja apuvalmentajan roolit ovat hyvin erilaiset. Valmennuksen kautta olen päässyt oppimaan niin vastuun jakamista kuin johtamista erilaissa tilanteissa ja rooleissa. Luistelijana puolestaan oppii toimimaan ryhmässä ja johdettavan roolissa toimimista.

Kilpaurheilulla vaikutus arvomaailmaan

Valmentajana Aliisa Wahlstenille on kertynyt oppia myös konfliktien ratkaisusta, ryhmäytymisestä ja ryhmän hallinnasta.

– Ryhmäytyminen ja joukkueen kokoaminen ovat hyvin samanlaista työtä kuin hallituksen tai työtiiminkin kokoaminen. Valmentajan työ vaatii myös projektijohtamisen taitoja. Isot kokonaisuudet oppii pilkkomaan pienemmiksi osiksi esimerkiksi ohjelmaa rakentaessa ja harjoiteltaessa. Samankaltainen tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi yhdistyksen strategiaa tehdessä.

”Valmennus ja urheilu lisäävät hyvinvointia sekä kasvattavat ja opettavat kuuntelemaan, mitä oma keho tarvitsee.”

Arvokkaita ja opettavaisia tilanteita ovat olleet myös myös valmennettavien haastavat elämäntilanteet, niihin reagoiminen ja heidän tukena oleminen. Tällaiset tilanteet tulevat todennäköisesti vastaan myös muissa johtamistehtävissä, kuten puheenjohtajan tehtävissä, Aliisa lisää.

Kilpaurheilulla on ollut myös vaikutusta Aliisan arvomaailmaan. Yhteisöllisyys, yhteiset tavoitteet ja hyvinvointi ovat kasvaneet isoiksi arvoiksi.

– Valmennus ja urheilu lisäävät hyvinvointia sekä kasvattavat ja opettavat kuuntelemaan, mitä oma keho tarvitsee, Aliisa Wahlsten kiittelee.