Tuuve Häkkinen, 21, taipuu moneen. Hallitseva maailmanmestari on myös entinen SM-tason taitoluistelija ja tuleva lääkäri.

Kun Suomen naisten cheermaajoukkue teki historiaa keväällä 2018 voittamalla ensimmäisen MM-kultansa Orlandossa, mukana joukkueessa oli myös Tuuve Häkkinen, entinen yksinluistelija.

– Mikään maa ei ollut aiemmin päihittänyt Yhdysvaltoja finaalissa. Kun sijoitus kuulutettiin, ymmärsin, että tämä on historiallinen hetki, Tuuve muistelee.

Cheerleadingin pariin sittemmin kaksinkertainen maailmanmestari ajautui 13-vuotiaana, harrastettuaan ensin yksinluistelua HSK:ssa lähes kymmenen vuotta. Ajatus lajin vaihtamisesta syntyi kisatauolla, jolla Tuuve oli selän rasitusmurtuman vuoksi. Vamman seurauksena kausi SM-noviiseissa oli menossa lähes kokonaan sivuun.

– Luistelutauolla mietin, että voisin kokeilla jotain toista lajia. Hyvin pian tajusin, että tähän minulla riittää intoa, Tuuve kertoo hyppäyksestään cheerleadingin pariin.

Eräs syy lajivalintaan oli halu kokeilla joukkuelajia. Vaikka yksinluistelijat harjoittelivat yhdessä, kisahetkellä treenikaverit olivat vastustajia ja luistelija jäällä yksin.

– Oli uutta treenata porukassa, jossa kaikilla oli yhteinen tavoite. Muutos entiseen oli iso mutta positiivinen. Tarvitsin joukkueen tukea.

Taitoluistelun opit

Häkkisen mukaan siirtyminen luistelusta cheerleadingiin oli helppoa, sillä molemmat ovat sekä naisvaltaisia että esiintymistaitoa painottavia lajeja. Niitä yhdistävät myös samat fyysiset vaatimukset: kehonhallintataidot, notkeus ja voima.

– Ymmärsin jo varhain, että pärjääminen vaatii monen eri ominaisuuden treenaamista. Taitoluisteluun kuuluva monipuolipuolinen oheisharjoittelu loi hyvän pohjan cheerleadingille, Tuuve miettii.

”Taitoluisteluun kuuluva monipuolipuolinen oheisharjoittelu loi hyvän pohjan cheerleadingille.”

Luistelu opetti Tuuvelle monipuolisen treenauksen lisäksi myös itsekuria ja ajankäytön hallintaa. Jo varhain mieleen iskostui ajatus, että ensin tulee urheilu, sitten muut asiat.

– Totuin jo alakoulussa siihen, että menen koulusta luistelutreeneihin. Missään vaiheessa en kokenut, että joudun luopumaan jostain olennaisesta, vaikka en tehnytkään iltapäivisin samoja juttuja kuin koulukaverini.

Aikatauluttamisen taito näkyy tällä hetkellä kykynä yhdistää vaativa treenaus opiskeluun. Tuuve on opiskellut reilun vuoden ajan Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Valmistautuminen pääsykokeisiin ei tuottanut Tuuven mukaan vaikeuksia, sillä aikatauluttaminen tuli jo selkärangasta.

Selviytymispakissa armollisuus, lepo ja läheisten tuki

Urheilu on Tuuven elämässä ykkössijalla. Päivittäinen treenaus sakottaa opiskeluaikaa, joten kiireisessä arjessa tarvitaan taitoa höllentää ja olla itselleen armollinen.  Opinnoissa tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena eivät ole parhaat arvosanat vaan asioiden oppiminen riittävän hyvin.

– Opiskelen sen verran, että tiedän osaavani lääkärin työssä tarvittavat asiat. Minun ei tarvitse verrata itseäni muihin opiskelijoihin, Tuuve miettii.

”Opiskelen sen verran, että tiedän osaavani lääkärin työssä tarvittavat asiat. Minun ei tarvitse verrata itseäni muihin opiskelijoihin.”

Myös läheisten tuki on urheilijalle tärkeää. Tuuven luottohenkilönä toimii Hanni–sisko, joka opiskelee niin ikään lääketieteellisessä tiedekunnassa ja ymmärtää paineet, joita useiden asioiden yhdistäminen vaatii. Selviytymispakkiin kuuluu olennaisena osana myös riittävä lepo.

– Karsin vaikka muusta, jotta saan tarvitsemani yöunet. Kun nukun riittävästi, tunnen jaksavani mitä vain.

Tuuve myöntää, että opinnot lääketieteellisessä vaativat vuosi vuodelta enemmän työtä ja läsnäoloa. Cheerleadingin lopettaminen on edessä ennemmin tai myöhemmin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Tuleva lääkäri paljastaa, että mielessä siintävät vuoden 2022 EM- ja MM-kilpailut. Ehkä myös kirkkaimmat mitalit.

Artikkeli on syntynyt Suomen Taitoluisteluliiton Luistelijoiden työryhmän ehdotuksesta. Luistelijoiden työryhmän tehtävä on saada entisten ja nykyisten taitoluistelijoiden ääni kuuluviin sekä tuoda esiin erilaisia urheilijapolkuja.