Eveliina Kunnattomalla oli jo muodostelman minorina polte päästä SM-senioreihin. Hän oli valmis sysäämään jokaisen esteen unelmansa tieltä nähdäkseen, mitä pystyisi lajilta saamaan ja mitä antamaan itse sille.

– Vuodet seniorijoukkueessa myös olivat unelmien täyttymys, hän kertoo nyt. Ensimmäisen unelmiensa vuosista hän luisteli ETK:n Revolutions-joukkueessa ja seuraavat kolme kautta Espoon taitoluisteluseurojen yhdessä perustamassa Lumineersissa.

Mutta ennen kuin unelmasta tuli totta ehti kulua monta kautta ja luistinparia.

Eveliina Kunnaton aloitti ETK:n luistelukoululaisena ja ehti luistella seuran Rainbows-minoreissa kolme vuotta. Sitten perhe muutti vanhempien työtehtävien perässä Jämsään Keski-Suomeen.

Lähin taitoluisteluseura oli Jyväskylässä 57 kilometrin päässä uudesta kotikaupungista. Sinnikäs tyttö halusi jatkaa terillä ja päätyi Jyväskylän Taitoluisteluseuran kansallisiin junioreihin.

– Koska matka harjoituksiin oli kohtuullisen pitkä ja olin vielä niin nuori, päätimme perheen kanssa, että luistelen kansallisessa juniorijoukkueessa enkä SM-noviiseissa, joilla oli enemmän harjoituksia. Näin pystyimme myös luistelemaan isosiskoni kanssa samassa joukkueessa, jolloin treenikuljetukset pysyivät kohtuullisina.

Pari kautta ja ikävuotta myöhemmin Eve siirtyi SM-junioreiden riveihin, koska hän halusi edetä lajissa. Ice Diamondseissa vierähti neljä kautta.

Opiskelupaikka avasi polun

Eveliinan ajatuksissa väikkyi kuitenkin koko ajan toive päästä lajissa mahdollisimman pitkälle. Mutta seniorijoukkueet olivat kaikki pääkaupunkiseudun seuroissa ja matka Jämsästä Helsinkiin 224 ja Espooseen 238 kilometriä.

– En ollut lukioikäisenä henkisesti valmis muuttamaan pääkaupunkiseudulle kesken koulunkäynnin, eikä siirtyminen ollut silloin taloudellisestikaan mahdollista. Abiturienttina unelma päätyi hetkeksi ”tauolle” ja menin yhdeksi kaudeksi Jyväskylän kansallisiin senioreihin.

Unelma tuli hieman lähemmäs toteutumista, kun Eveliina pääsi opiskelemaan maisema-arkkitehtuuria Aalto-yliopistoon. Ensimmäiset lukuvuodet Otaniemessä hän opiskeli täydellä teholla ja jatkoi luistelua, nyt ETK:n kansallisessa Situations-seniorijoukkueessa.

”En ollut lukioikäisenä henkisesti valmis muuttamaan pääkaupunkiseudulle kesken koulunkäynnin, eikä siirtyminen ollut silloin taloudellisestikaan mahdollista.”

Mutta seurassa oli myös SM-senioreiden joukkue.

– Epäröin hakemista pitkään, vaikka voimakas polte hakea SM-sennuihin heräsi joka ikinen kevät. Mietin, voinko olla tyytyväinen itseeni, jos en edes yritä.

Eveliina rohkaistui hakemaan ”Revoihin” ja pääsi joukkueeseen. Kun joukkueen taival päättyi ja Lumineers perustettiin, hänestä tuli kolmeksi kaudeksi luistelija upouuteen joukkueeseen.

Opinnot odottivat, luistelu ei

Luistelijoiden elämäntilanne ja taustat ovat yksilöllisiä.

– Jotta pystyin kustantamaan luistelun ja muun elämän, minun piti aloittaa töiden teko. Työskentelin sennu-uran aikana 3–5 päivää viikossa.

Ensimmäisenä seniorivuonna Eveliina yhdisti luisteluun ja työntekoon myös opinnot, mutta kaiken yhdistäminen kävi liian raskaaksi.

– Siksi pidin viime kevääseen asti välivuosia opinnoista, ja keskityin luisteluun ja työntekoon. Jaksoin paremmin ja pystyin näin täysin nauttimaan luistelusta. Hyvä juttu oli, että pääsin töihin maisema-arkkitehtitoimistoon ja opin todella paljon alastani luisteluvuosinakin työn kautta.

”Opinnot pystyivät odottamaan tämän verran, mutta luistelu ei. Pystyin ottamaan luistelusta kaiken irti ja nyt taas opiskelusta.”

Kun Eveliina palasi viime syksynä koulun penkille, hän huomasi voivansa hyödyntää työssä oppimaansa laajasti opinnoissaan, jotka nyt jatkuvat edelleen.

– Opinnot pystyivät odottamaan tämän verran, mutta luistelu ei. Pystyin ottamaan luistelusta kaiken irti ja nyt taas opiskelusta. Asioilla on tapana järjestyä, jos intohimoa ja tahtoa löytyy mennä eteenpäin, hän painottaa.

Odotettu tunnemyrsky

Aktiivisen urheilu-uran lopettaminen on vaativa ratkaisu, jonka Eveliina teki keväällä 2020.

– Olin varautunut, että luistelin todennäköisesti viimeistä kauttani, mikä helpotti päätöstä. Mutta osasin toki odottaa myös sitä tunnemyrskyä, joka ryöpsähtäisi päälle lopettamisen jälkeen.

Tavanomaista vaikeammaksi lopettajan tilanteen teki koronapandemia, joka katkaisi kauden ja treenit kuin seinään.

– Ei ollut lainkaan liukumavaihetta, jossa kisakauden jälkeen nautiskellaan yhdessä tekemisestä ja yhdessäolosta. Se olisi helpottanut prosessia.

Eveliinaa kuitenkin helpotti innostus opiskeluun.

– Odotin opintojen jatkoa positiivisella mielellä.

Perustreenit ihan parasta

Seniorikaudet tarjosivat Eveliinalle uskomattomia kokemuksia ja suuria tunteita.

– Merkittävimpiä kokemuksia ja tunteita olen kokenut ihan perustreeneissä ja tietysti kilpailuissa. Pidän kaikkia kokemuksia – niin hyviä kuin kipeitäkin – arvokkaina, sillä ne ovat kasvattaneet sekä ihmisenä että luistelijana, Eveliina Kunnaton pohtii.

Muodostelmaluistelu antaa hänen mukaansa myös paljon sosiaalisia ja fyysisiä taitoja, joista on hyötyä myöhemmin elämässä.

Yhtenä mieleisimmistä muistoista Eveliinalle tulee mieleen Challenger-kisa Göteborgissa hänen viimeisenä Lumi-kautenaan 2019–2020.

– Onnistuimme erinomaisesti sekä lyhytohjelmassa että vapaaohjelmassa. Olimme tehneet tiukasti töitä ja iloitsimmekin suuresti menestyksestämme. Jotenkin edelleen pystyy tuntemaan sen yhteisen ilon, joka räjähdysmäisesti purkautui kisassa, hän kuvaa.

– Tunnelma oli todella hyvä myös saman kauden päättäneissä SM-kisoissa, joissa onnistuimme niin ikään ohjelmissamme. Jäi todella hyvä mieli.

Yhteinen arki koukuttaa

Eveliina on palannut luistelijaksi ETK:n kansallisiin senioreihin, sillä joukkueen yhteinen treeniarki koukuttaa ja pitää luistelijan lajissa.

– Moni lopettaja varmasti miettii, onko valmis siirtymään kansalliselle puolelle, kun SM-treenaamisen mentaliteetti on vielä niin tuoreena mielessä. Mietin itsekin sitä, mutta huomasin, etten halua pitää taukoa, sillä tulisin kaipaamaan yhteistä treeniarkea ja kisoja liikaa. On ihanaa jatkaa myös harrastusmielessä.

Tosin nyt kaikilla harrastajilla on takanaan pitkä tauko, koska korona kiusaa yhä. Eveliina odottaa, että hänen kansallisen joukkueensa etätreenailu vaihtuisi yhteisiin jääharjoituksiin kesän tuntumassa.

”Kunhan urheilumahdollisuudet taas aukeavat, aion kokeilla muitakin lajeja. Uuden opettelu on niin koukuttavaa.”

Nyt on ollut tilaa muillekin harrastuskokeiluille, joita Eveliina oli listannut itselleen valmiiksi. Hän on aloittanut pianonsoiton, maalauksen ja jatkanut tanssia. Kuvioissa on myös boulderointi, seinäkiipeily verrattain matalissa korkeuksissa ilman erillisiä varmistusvälineitä.

– Kunhan urheilumahdollisuudet taas aukeavat, aion kokeilla muitakin lajeja. Uuden opettelu on niin koukuttavaa, hän suunnittelee.

Elämäntapana luistelu

Luistelu on kuitenkin Eveliinalle se elämäntapa, jonka hän uskoo kulkevan matkassaan vielä pitkään.

– Luistelu on aina ollut mukana ja on erottamaton osa minua, identiteettiäni. Se on opettanut ja antanut niin paljon. Luistelussa olen myös päässyt tekemään hommia upeiden, lahjakkaiden ihmisten kanssa yhteisten tavoitteiden eteen.

Eveliina ei sulje pois mitään mahdollisuuksista, joita laji voi vielä tarjota tulevaisuudessa. Juuri nyt hänelle on tärkeintä rakentaa alumnijengin jäsenenä Lumi-kulttuuria ja jatkaa rinnalla ikiomaa uraa terillä.

Artikkeli on syntynyt Suomen Taitoluisteluliiton Luistelijoiden työryhmän ehdotuksesta. Luistelijoiden työryhmän tehtävä on saada entisten ja nykyisten taitoluistelijoiden ääni kuuluviin sekä tuoda esiin erilaisia urheilijapolkuja.