Elä ja hengitä luistelua täysillä. Tee juttuja, jotka pelottavat ja haastavat, sillä oma joukkue takaa turvallisen ympäristön kokeilla rajoja ja rakentaa minuutta. Team Uniquen ex-kapteeni Tuuli Mäkinen ammentaa neuvonsa kokemuksistaan, erityisesti kahdeksasta huippukaudesta SM-seniorina.

Luistelijan mietteet uran jatkosta ajankohtaistuvat vasta, kun kauden 2021–2022 viimeinen kisa on ohitse. Suomalaiselle SM-seniorille kausi päättyy joko SM- tai MM-kilpailuihin. Tuulin pohdinta keväällä 2022 alkoi SM-kisojen jälkeisellä viikolla.

– Jokaisen kauden jälkeen on totta kai pitänyt miettiä, jatkaako. Tällä kertaa tuo viikko oli aika vaikea. Osa minusta oli jo lähdössä täysillä uuteen kauteen, mutta joku oli erilaista kuin ennen. Liekki sydämessä oli hiipumassa ja se palo, joka aikaisemmin kannusti jatkamaan, oli poissa. Silti oli vaikea hyväksyä, ettei enää halunnut jatkaa, Tuuli Mäkinen sanoo.

”Liekki sydämessä oli hiipumassa ja se palo, joka aikaisemmin kannusti jatkamaan, oli poissa.”

Hän toteaa monen luistelijan toistaneen, että ajankohdan lopettaa tuntee sisimmässään.

 – Nyt tiedän, että se pitää paikkansa. Vaikea päätös se kuitenkin oli.

Taakse jäivät vuodet Team Uniquessa, jota hän kipparoi kaksi viimeistä kautta. Luistelun Tuuli oli aloittanut 24 vuotta sitten Turun Riennon luistelukoulussa, josta hän siirtyi suoraan muodostelman pariin. Noviisivuodet vierähtivät TRT:n ja Naantalin riveissä, jonka jälkeen hän luisteli SM-juniorijoukkue Sun City Swingissä. Sen jälkeen avautui ura ”Unikeissa”.

Rohkeutta olla oma itsensä

Tärkeintä antia uurastuksesta jäällä ovat Tuulille erityisesti opit Unikki-vuosilta.

– Olen noina vuosina kasvanut ja kypsynyt enemmän kuin olisin koskaan ilman urheilua. Olen saanut todella hyvät eväät tulevaa varten.

Tuuliin on tarttunut varmuus siitä, että kaikesta selviää. Lahjana on myös lannistumattomuus.

– Vaikka hetken aikaa olisikin lyöty, niin aina pystyy nousemaan uudestaan.

Opit kantavat hänen mukaansa muuhunkin elämään, ja muun muassa rohkeus olla oma itsensä on vahvistunut.

”Luistelussa usko, että kaikki on mahdollista, vahvistui todella paljon.”

Luistelu harjoittaa kykyä kriittiseen itseanalyysiin, jonka kautta itsensä tunteminen on syventynyt. Omia hyviä ja huonoja puolia pystyy näin hyödyntämään laajemmin ja vahvemmin.

– En ole ikinä ajatellut, että joku tavoite olisi saavuttamattomissa. Luistelussa usko, että kaikki on mahdollista, vahvistui todella paljon.

Luistelu on tuonut elämään myös ystäviä, jotka muodostuivat isoksi ja tärkeäksi osaksi elämää niin kilpailuvuosina kuin niiden jälkeenkin.

– Tärkeitä ovat myös kaikki kokemukset ja tilaisuudet, joita on luistelun ansioista saanut. Olen päässyt ainutlaatuisiin paikkoihin ja upeisiin tapahtumiin esiintymään, sekä tavannut ihmisiä, joita ilman luistelua tuskin olisin kohdannut. Myös tappiot ja vaikeat hetket kuuluvat merkittävien kokemusten joukkoon. Niiden kautta opittiin ja kasvettiin.

– Enkä olisi ikinä uskonut, että lähtisin joskus Krasnojarskiin keskelle Siperiaa, ellemme olisi joukkueena osallistuneet Universiadeihin 2019, Tuuli naurahtaa.

Ensimmäinen flow ja suurin suru

Tuulillakin riittää tukuittain mieleenpainuvia tilanteita uran varrelta. Ensimmäiseksi kuitenkin nousee vapaaohjelma SM-kilpailuissa 2016. Team Unique voitti silloin Suomen mestaruuden ja luisteli ensimmäiseksi sekä lyhyt- että vapaaohjelmassa. SM-kulta oli myös ensimmäinen Tuulin luistelu-uralla.

– Vapaaohjelmassa pääsin varmaan ensimmäistä kertaa flow-tilaan. Suoritus oli eläimellinen, ja silloin aisti koko jengin tekevän yhdessä samaa alusta loppuun. Se päättäväisyys ja jengin yhtenäisyys olivat jotain uskomatonta.

Yhtä tarkasti hän muistaa surujen kevään 2020. Joukkue oli saavuttanut paikan MM-kilpailuihin, mutta korona sulki maailman ja Lake Placidin kilpailut peruttiin.

– Odotukset olivat olleet korkealla. Tuntui, että kaikki menee oikeaan suuntaan. Sitten meiltä vietiin mahdollisuus kisata itsestä riippumattomista syystä. Aiemmin tappiot oli pystynyt nollaamaan katsomalla peiliin, mutta koronaan ei pystynyt vaikuttamaan. Helpotusta pettymykseen toi vasta aika.

Onnea omasta valmentajasta

Team Unique oli pitkään vuonna 2020 kovassa paikassa, kun joukkueen valmentaja joutui kohun keskelle ja kilpailukieltoon.

– Se hetki, kun valmentaja Miru Penttinen tuli takaisin valmentamaan, oli täynnä onnea ja toivoa. Hänen palatessaan tuli sellainen olo, että kaikki on nyt hyvin ja ennallaan. Sen treenin Kaarelan jäähallissa tulen muistamaan aina.

”Voin keskittyä nyt myös täysipainoisesti rakennustekniikan opintoihini Aalto-yliopistossa ja ehkä valmistua jopa ajallaan.”

Isommassa skaalassa onnellisimmat hetket ovat Tuulille olleet niitä, joissa pystyy katsomaan joukkuetta ympärillään ja tuntemaan, että kaikki tekevät hommaa yhdessä ja ovat yhtä.

– Sitä onnea ei määritä menestys, vaan se vaatii oikeanlaisen kokoonpanon oikeanlaisia ihmisiä, joilla on sama ’’mindset’’.

Vapaudessa ripaus ikävääkin

Tuulin kesä ja syksy 2022 ovat olleet vailla harjoituksia ja teholeirejä. Hän on tehnyt paljon töitä työnjohtajana rakennustyömaalla, viettänyt aikaa ystävien kanssa ja nauttinut elämästä ja kesästä niin kaupungeissa kuin mökeillä ympäri Suomea.

 – Vapaus tuntui hyvältä. Pystyin esimerkiksi kesällä antamaan töissä sen 110 prosenttia, joka kohdistui ennen tätä luisteluun ja venymään niissä tilanteissa, joissa treenit menivät aina ennen edelle. Voin keskittyä nyt myös täysipainoisesti rakennustekniikan opintoihini Aalto yliopistossa ja ehkä valmistua jopa ajallaan.

”Yhdessä tekemistä ja olemista on välillä aika kova ikävä.”

Jossain vaiheessa kesää ex-luistelijalle tuli ikävä urheilijan kurinalaista arkea. 

– Urheillessa voi fyysisesti ja henkisesti aika hyvin, kun pitää huolehtia unesta, ravinnosta ja palautumisesta. Välillä jopa harmitti, ettei voinut sanoa kavereille, ettei pääse lähtemään, koska on treenit. Pari kertaa olisin mieluummin jäänyt päiväunille tai lähtenyt lenkille kuin kurvannut viikonloppureissuun.

Joukkuettakin kaipaa aika lailla, sillä se on vahva yhteisö, johon voi aina tukeutua ja joka on aidosti läsnä. Joukkueessa ei ole koskaan yksin.

– Sellaista yhteyttä ei saa missään muussa kaveriporukassa. Yhdessä tekemistä ja olemista on välillä aika kova ikävä.

Urheilusta parhaat fiilikset

Urheilu on myös otollinen maaperä itsensä ylittämiseen.

– Oli hienointa ikinä ylittää itsensä tai onnistua jossain, johon ei aiemmin ollut pystynyt. Niitä fiiliksiä ei normaalissa elämässä saa niin konkreettisesti kuin jäällä.

Tuuli kuvaa uraansa aikamoiseksi matkaksi, joka vei koko ajan eteenpäin.

– Siihen sisältyi monia tunteja työtä, paljon onnistumisia ja paljon pettymyksiä. Oli iloa, naurua, itkua ja huonoja vitsejä. Kaikkia näitä isosti ja pienesti. Upeita tyyppejä, persoonia, esikuvia ja ystäviä. Se oli sarja tapahtumia ja hetkiä, joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois.

Jäätuntuma säilyy edelleen, sillä Tuuli on mukana juniorijoukkue Team Mystiquen valmennustiimissä.

Pehmeään siirtymään kuuluu myös varajäsenen paikka seuran hallituksessa, jossa aina on mukana myös tuore ex-luistelija.

– Luistelija osaa kommentoida asioita ja avata mielenmaisemaa urheilijoiden kannalta. Osallistuminen kokouksiin ei ole minulta pois, mutta antaa urheilijan näkökulman pohjaksi päätöksiin.