Sirkka Manni-Loukkola laittoi elämänsä ensimmäiset taitoluistimet jalkaan 50-vuotiaana. Rakkaus lajiin vei muodostelmaluistelijaksi ja 65-vuotiaana kilpailevaksi yksinluistelijaksi. Nyt yhdeksän kertaa Oberstdorfissakin kilpaillut luistelija ehdottaa luistelupassille voimassaoloa vielä 79 vuoden rajapyykin jälkeenkin.

– Olin pitkään mukana aikuisten kilpailutoiminnassa. Olen kilpaillut yhdeksässä Euroopan maassa ja Oberstdorfissa yhdeksän kertaa. Kilpailuissa oli parasta tutustuminen kanssakilpailijoihin. Ja tietysti omat ohjelmat, musiikit, koreografiat ja puvut!

Vaikka kilpauran katkaisivatkin koronavuodet, Sirkka Manni-Loukkola käy edelleen jäällä melkein jokaisena viikonpäivänä ja Helsingin Luistelijoiden jäätanssitunneilla kerran viikossa. Esiintymään hän pääsee yhä luisteluseurojen tapahtumissa.

”Kuluneella kaudella olen käynyt kolme kertaa viikossa niin sanotuilla senioritunneilla.”

Esteeksi ohjatuille tunneille pääsyyn on muutaman vuoden kuluttua kuitenkin nousemassa Taitoluisteluliiton passin yläikäraja 79 vuotta. 

– Olisi kyllä kiva päästä edelleen ohjatuille tunneille, joilla saa valmentajilta palautetta. Kuluneella kaudella olen käynyt kolme kertaa viikossa niin sanotuilla senioritunneilla Espoossa ja Kauniaisissa jäätanssituntien lisäksi.

Luistelupassin ikärajan nostosta olisi hänen mielestään hyötyä myös taitoluisteluseuroille.

 – Seuratkin menettävät, jos ei ole innokkaita senioriluistelijoita. Kun aloittaa vanhana, tekee asioita varmasti väärin, ellei saa ammattitaitoista valmennusta, Sirkka Manni-Loukkola arvioi.

Hän kertoo kilpailuvuosilta tutuista kanadalaisista ja amerikkalaisista luistelukavereistaan, jotka vielä yli 80-vuotiaina voivat kilpailla.

Sirkka Manni-Loukkola aikoo joka tapauksessa luistella vielä useita vuosia.

– Luistelua kannattaa jatkaa seniorina, koska se edistää tasapainoa ja liikkuvuutta. Oheisharjoitteluna minulle sopii laitepilates, sillä siinä lihakset vahvistuvat.

Tytär toi lajin pariin

Sirkka Manni-Loukkolan tytär on harrastanut ja kilpaillut taitoluistelijana kymmen vuotta. Äiti kuljetti kisoihin ja harjoituksiin ja seurasi ihaillen tyttären kiitoa jäällä. Kun aikuisille järjestettiin tunteja Espoossa ensimmäisen kerran, oli äidin vuoro laittaa luistimet jalkaan.

– Luistelin lapsena paljonkin hokkareilla ja opin jo silloin potkun koko terällä. Siksi ensi kosketus jäähän taitoluistimin ei tuntunut sen erikoisemmalta, joskin piikkejä oli hieman varottava.

Aikuista taitajaa viehättävät taitoluistelussa liuku ja vauhti. Hänestä laji on myös hyvin haasteellinen, sillä koskaan ei osaa tehdä mitään ainakaan täydellisesti.

”Luistelin lapsena paljonkin hokkareilla ja opin jo silloin potkun koko terällä.”

Taitojen karttuessa aikuisluistelija oli valmis myös kilpailemaan. Hän oli mukana perustamassa Espoon Taitoluisteluklubin ensimmäistä aikuisten joukkuetta, Shadows-aikuismuodostelmaa.

– Olin myös sen ensimmäinen kapteeni. Kun minulta meni ranne poikki kaatuessa, jouduin olemaan pitkään poissa. Palatessani oli mukaan tullut uusia nuoria luistelijoita, ja minua alkoi heidän vauhdissaan pelottaa.

Sirkka Manni-Loukkola päätti etsiä uuden joukkueen, jolla olisi hänen aikatauluihinsa sopivat harjoitusajat ja jolle hän olisi vahvistus. Helsingfors Skridskoklubbin Team Antique oli silloin hänelle sopiva.

– Kun sitten Ville Penttinen tuli joukkueen valmentajaksi, nousi vauhti siinäkin joukkueessa. Sanoin Villelle, että nyt on minun aikani lopettaa.

Uusi ura yksinluistelussa

Saman ajankohtaan osui eläkevuosien alku, mikä vapautti aikaa harrastukselle. Sirkka Manni-Loukkola päätti aloittaa kilpauran yksinluistelijana 65-vuotiaana.

Uusi  laji tuntui kivalta, vaikka hän omin koreografioin ja musiikkivalinnoin kertookin hävinneensä kilpailuja.

 – Sitten löysin valmentaja-koreografin, jonka kanssa teimme yhteistyötä 12 vuotta.

Senioriluistelijan viimeiseksi kilpailuksi jäi Oberstdorf 2019, joka toi hänelle oman sarjan pronssimitalin. Se oli hänestä hieno päätös kilpauralle, jonka koronavuosien sulkutoimet armottomasti kuihduttivat.

– Menin tauon aikana vahvasti takapakkia, hän harmittelee.

Senioritunneilta uusi kaveripiiri

Kilpajäät vaihtuivat senioriluisteluun, jota on tarjolla joka päivä jossakin hallissa. Naisten ja miesten yhteisillä senioritunneilla luistellaan kenttää ympäri ensin puoli tuntia yhteen suuntaan, ja sitten suunta vaihtuu. Keskelle jää taitoluistelijalle hyvin tilaa harjoitella hyppyjä, piruetteja ja askelia.

– Senioritunnit ovat todella hauska harrastus. Meille on tullut sellainen kaveripiiri, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää monipuolisen liikunnan ohella.

Ja tietysti iloa ja oppia tuovat ne jäätanssiharjoitukset kerran viikossa.

”Kaikista hienoimman pukuni löysin kuitenkin netistä Amerikasta juuri ennen koronan alkua.”

Kilpauran päätyttyä tarjoavat tilaisuuksia esiintymiseen esimerkiksi Kauniaisten Taitoluisteluklubin vappu- ja joulutapahtumat. Esiintymismahdollisuuksia on tarjoutunut myös Espoonlahden ja Matinkylän jäähalleihin.

– Esiintymisissä kierrätän vanhoja ohjelmiani, esimerkiksi juuri Oberstdorfiin päättyneen kilpauran viimeistä ohjelmaa, jonka musiikkina soi Katri Helenan Syysunelma.

Pitkään kilpailleella senioriluistelijalla on monesta ohjelmastaan nuotit tallella.

– Kun on kaksikin vuotta luistellut samaa ohjelmaa, se palaa kyllä mieleen. Ohjelmien kertaus on iän myötä tärkeää treeniä muistille.

Puvut kisoihin ja nyt esiintymisiin Sirkka Manni-Loukkola on tuunannut muodostelmapuvuistaan.

– Kaikista hienoimman pukuni löysin kuitenkin netistä Amerikasta juuri ennen koronan alkua. Pinkissä puvussa on pitkät hihat, ja liukuvärjätty helma laskeutuu kauniisti vesirajaa alemmas. En ehtinyt käyttää sitä yksissäkään kilpailuissa, mutta pääsin käyttämään sitä tänä keväänä esiintymisasuna.

Jäälle kaipaa kesälläkin

Lajiin vihkiytyneen tekee kesälläkin mieli luistelemaan. Sirkka Manni-Loukkola on harjoitellut esimerkiksi Valtter ja hänen puolisonsa Alina Mayer-Virtasen kesäleirillä.

 – Se oli kova, mutta kiva leiri. Pystyin menemään jäälle kaksi kertaa päivässä, mutta kolmannen korvasin käynnillä uimassa järvessä.

Pajulahti kuuluu myös Sirkka Manni-Loukkolan suosikkeihin viikonloppuleireillä, ja kesäkohteena on ollut Salokin.

– Olen käynyt usein valmentaja  Susannan Koiviston leireillä, sillä pidän kovasti hänen valmennuksistaan. Hän oli pitkään Salossa vastuuvalmentaja, ja pääsin parina kolmena kesänä leireille Salossakin.