Sanna Koivumäki, 23, löysi uuden lajin taitoluisteluvuosinaan. Nyt Yhdysvalloissa asuva 23-vuotias edusti Suomea keväällä squashin EM-kilpailuissa Hollannin Eindhovenissa.

Sanna Koivumäki oli 4-vuotias, kun hän aloitti Helsingfors Skridskoklubbin luistelukoulussa vanhempiensa kannustamana. Tavoitteena oli oppia vankat perustaidot, joiden avulla Sanna pärjäisi koulun liikuntatunneilla. Jään imu vei kuitenkin mukanaan ja pian nuori luistelija osallistuikin jo ensimmäisiin kilpailuihinsa.

Esiintymistä rakastava Sanna halusi kuitenkin tehdä elämässään tilaa myös muille lajeille, joten B-silmuissa kilpaillessaan hän aloitti jalkapalloharrastuksen. Kaksi lajia piti Sannan tyytyväisenä muutaman vuoden ajan, kunnes hän kokeili squashia ensimmäistä kertaa koulun liikuntatunnilla. 

– Kävimme liikuntatunneilla kokeilemassa monia eri lajeja ja squash oli yksi niistä, Sanna sanoo.

Sanna rakastui lajiin välittömästi ja ilmoittautui heti Espoo Squash Rackets Clubin valmennusryhmään.

– Aloin ensin treenata squashia kerran viikossa luistelun ehdoilla. Sitten meninkin jo kaksiin ja jopa kolmiin treeneihin viikossa, Sanna kertoo.

Arki kolmen lajin kanssa oli antoisaa, mutta vaati kuitenkin paljon suunnittelua sekä Sannalta että hänen vanhemmiltaan; kiireisimpinä päivinä Sanna harjoitteli jokaisen lajinsa parissa. Urheiluyläkoulussa opiskelu mahdollisti sen, että päivä alkoi jalkapallolla, mistä se jatkui oppituntien kautta luisteluharjoituksiin ja lopuksi squash-hallille. 

– Koulun päätyttyä kävin vaihtamassa jalkapallovarusteeni luistelulaukkuuni äitini työpaikalla, Sanna muistelee.

Luistelun lopettaminen

Sannan yläasteen lähestyessä loppuaan hän alkoi pohtia tulevaisuuttaan. Hän halusi hakea urheilulukioon, mikä tarkoittaisi, että hänen täytyisi jatkossa keskittää energiansa yhteen lajiin kolmen sijasta.

Sanna päätyi tekemään vaikean päätöksensä sen perusteella, missä lajissa hän näki potentiaalisimmat menestymismahdollisuudet. Näin ollen hän haki lopulta Mäkelänrinteen urheilulukioon squashin meriiteillä, mikä merkitsi hänen 12 vuotta kestäneen luistelu-uransa päättymistä.

”Taitoluistelu on yksilölaji, mutta ryhmän tuki tuntui suuremmalta kuin squashissa.”

Vanhempien ja valmentajien tuesta huolimatta luistelusta irti päästäminen tuntui raskaalta. Lisäksi taitoluistelun lopettaminen yhdessä lukion aloittamisen kanssa korosti suurta elämänmuutosta.

– Taitoluistelu on yksilölaji, mutta ryhmän tuki tuntui suuremmalta kuin squashissa. Jäin hieman tyhjän päälle, kun yhtäkkiä samat ihmiset eivät olleetkaan ympärilläni, Sanna kertoo.

Toisaalta squashin lisääntyneet harjoitusmäärät alkoivat täyttää nopeasti luistelun jättämää tyhjiötä. Sanna oli tottunut vaativaan harjoitteluun jo luisteluvuosinaan, joten muutos harjoitteluolosuhteissa sujui suhteellisen kivuttomasti ja hän kehittyi squashin lajitaidoissa hurjaa vauhtia.

Kaikesta huolimatta Sanna ikävoi edelleen luistelumaailmaa, minkä johdosta hän halusi jatkaa luistelua valmentajan roolissa. Hän aloitti luistelukoulun ohjaamisesta ja eteni pian valmentamaan seuransa kehitysryhmiä.

Yliopisto-opinnot Yhdysvalloissa

Lukion päättyessä urheilu-uran jatkaminen oli edelleen tärkeysjärjestyksessä korkealla, minkä vuoksi Sanna pohti jatko-opiskeluvaihtoehtoja urheilun näkökulmasta. Hän koki, että Yhdysvallat tarjoaisi Suomea paremman miljöön urheilijalle ja päätyi hakemaan ulkomaille opiskelemaan. Opiskelupaikka avautui lopulta New Yorkin osavaltiossa sijaitsevasta St. Lawrencen yliopistosta.

– Suomen järjestelmä toimii lukiossa hyvin urheilun ja koulun yhdistämisen kannalta, mutta yliopistossa on yleensä valittava joko urheilu tai opiskelu. Yhdysvalloissa urheilun ja yliopiston yhdistäminen on helpompaa, Sanna pohtii.

St. Lawrence mahdollistaa opiskelijalle samankaltaisen opiskelutavan kuin urheilulukio Suomessa. Sanna asuu kampusalueella, joka tarjoaa hänen omien sanojensa mukaan unelmaympäristön urheilijalle. Kuntosalit, juoksuradat ja kaikki muu tarvittava löytyy läheltä, mikä mahdollistaa täyden keskittymisen urheiluun.

Tulevaisuus valmentajana

Sanna on kiinnostunut ammattilaisena pelaamisesta, mutta pitää valmentamista todennäköisimpänä urapolkuna. Etenkin neljä vuotta taitoluisteluvalmentajana valoivat Sannaan tahdon toimia valmentajana myös yliopistosta valmistumisen jälkeen. Squashin valmentaminen Suomessa on kuitenkin ammattitasolla haastavaa lajipiirien pienuuden takia. Tästä syystä Sanna on suunnitellut jäävänsä asumaan Yhdysvaltoihin pysyvästi.

– Olen päässyt kokemaan niin paljon eri asioita sekä pelaajana että luistelijana. Olen hyödyntänyt kaikkea oppimaani tähän asti omassa pelaamisessani, mutta haluan myös jakaa tulevaisuudessa tietotaitoani muille urheilijoille, Sanna kertoo.

” En usko, että ilman luistelua olisin löytänyt paloa valmentamiseen.”

Sanna kiittää unelmansa syntymisestä etenkin vanhoja luisteluvalmentajiaan: Piiaa ja Kaisaa. Kaksikko on myös ollut Sannan tukena squashin harrastamisessa.

– Luistelusta on jäänyt todella hyviä yhteyksiä ja siellä on aina ihmisiä, joilta voi kysyä tai pyytää neuvoja mihin tahansa.  En usko, että ilman luistelua olisin löytänyt paloa valmentamiseen, Sanna sanoo.

Kutsu EM-kilpailuihin

Sannan pitkäaikainen haave arvokisaedustamisesta kävi toteen tänä keväänä, kun hän sai kutsun squashin EM-kilpailuihin maaliskuun alussa. Kulunut kausi on ollut hänen uransa paras, mutta maajoukkuepaikkaa hän sai jännittää viime hetkeen saakka.

– Kutsun tullessa koin suuren helpotuksen sekä onnen tunteen. Tiedän kuinka paljon työtä kaikki on vaatinut ja kuinka pitkän polun olen kulkenut. Sain vihdoinkin toteuttaa yhden suurimmista unelmistani ja edustaa Suomea, Sanna iloitsee.

Squashin EM-kilpailut pelattiin 27–30.4. ja Suomen naisten maajoukkue sijoittui korkeimman divisioonan kahdeksannelle sijalle.

Luistelutausta apuna squashissa

Sanna aloitti squashin paljon myöhemmin kuin muut maajoukkuepelaajat. Hän uskookin, että ilman luistelua maajoukkuepaikka olisi jäänyt ikuiseksi haaveeksi.

– Ovia ei ole suljettu, vaikka aloittaisi esimerkiksi luistelun ”liian myöhään”. Lopputulos saattaa olla toki hieman erilainen, mutta mikään ei ole mahdotonta. Kannattaa uskoa omaan itseensä ja seurata omaa polkuaan, koska se johtaa usein hyviin tuloksiin, Sanna pohtii.

Luisteluvuodet opettivat Sannalle huippu-urheiluun tarvittavia yleismaailmallisia taitoja, kuten määrätietoisuutta ja ajanhallintaa.

– En usko, että ilman luistelua pelaisin tällä tasolla, koska luistelun tarjoama pohja on niin monipuolinen, Sanna sanoo.

Squashin ja luistelun erilaisuudesta huolimatta niissä on myös samankaltaisia lajitaitoja. Esimerkiksi luistellessa kehittynyt rytmitaju on siirrettävissä suoraan lyönnin rytmiin. Tämän lisäksi luisteluun tarvittava kokonaisvaltainen vartalonhallinta on ollut merkittävä apu kentällä liikkuessa ja näin edesauttanut Sannan vauhdikasta kehittymistä squashin saralla.

– Luistelu opettaa kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää lajitaitoa. Kun uskaltaa nauttia pienistä hetkistä, niistä kasvaa myöhemmin isoja merkityksiä. Kova työ palkitaan, Sanna summaa.