Tyytymättömyys omaan kehoon on yksi yleisimmistä nuorten huolenaiheista, jota laihan ja lihaksikkaan kehon ihannointi vain kasvattaa. Urheilevan nuoren on syytä tiedostaa, että jokaisella on oma yksilöllinen paino, jossa keho toimii optimaalisesti ja suorituskyky on paras mahdollinen. Se on perusta myönteiselle kehonkuvalle.

Kehonkuva alkaa muotoutua jo varhaislapsuudesta, ja se muokkautuu koko elämän ajan. Elinympäristö ja perhe vaikuttavat vahvasti siihen, miten lapsi kehonsa kokee. Lähtökohtana on kehorauha kasvuympäristössä.

– Terveen ja positiivisen kehonkuvan muodostumiseen voidaan vaikuttaa varhaislapsuudesta alkaen. Perustana on, ettei lapsen kehoa koskaan arvostella, ja sille annetaan läheisyyttä sekä myönteistä kosketusta, muistuttaa ex-taitoluistelija ja pian fysioterapeutiksi valmistuva Iina Klemi, joka vaalii kehorauhaa työssään hyvinvointipalveluihin erikoistuneessa Motivessa Tampereella.

”Jos harjoituksissa tuntee aina epäonnistuvansa, saa taakakseen traumat, jotka vaikuttavat kielteisesti kehonkuvan kehitykseen.”

Sallivassa kasvuympäristössä kaikki kehot ovat sopivia, eikä kenenkään kehoa kommentoida tai persoonaa arvoteta kehon mukaan.

– Jokaiselle pitää olla oikeus olla omassa kehossaan turvassa ja tyytyväinen. 

Kehonkuvaa vahvistavat Iinan mukaan kaikki onnistumisen kokemukset, jotka kehon kanssa saadaan esimerkiksi harrastuksissa ja liikuntatunneilla ja arkiliikunnassa.

– Mutta jos liikuntatunneilla tai harjoituksissa tuntee aina epäonnistuvansa, saa taakakseen traumat, jotka vaikuttavat kielteisesti kehonkuvan kehitykseen.

Ei kiitosta vain onnistumisista

Aikuisilla on suuri merkitys, sillä lapsi oppii ja omaksuu kaikesta, mitä kuulee ja näkee.

– Sitä ei aikuinen aina tajuakaan, mitä tuli sanottua ja miten iso merkitys yhdelläkin arvostelevalla sanalla voi olla.

On Iinan mukaan hyvä, että perheessä kehutaan onnistumisista, mutta kehut suorituksista voivat synnyttää myös riittämättömyyden tunteita.

– Lapsi voi ajatella, ettei mikään muu kelpaa kuin hyvä tai erinomainen suoritus. Siitä syntyy epävarmuutta ja rakennuspuita huonolle itsetunnolle, jotka vaikuttavat kehonkuvan muotoutumiseen.

Iina peräänkuuluttaa avointa keskustelua perheissä esimerkiksi murrosiän saapuessa. Kaikki tietävät, että miten keho silloin muuttuu, mutta aihe tulee harvoin puheeksi.

 – Muistan itse, miten luisteluaikana murrosiän muutokset vaikuttivat suorituskykyyn. Moni meistä havaitsi, että kasvupyrähdys toi takapakkia kehitykseen. Valmentajien ja vanhempien on silloin hyvä muistuttaa urheilijaa, että painonnousu tuossa vaiheessa on luonnollista ja kuuluu asiaan. On yhtä selvää, että suorituskyky laskee, koska kehossa tapahtuu niin paljon muutoksia.

Iina painottaa, että perheen tuki nuorelle niissä vaikeimmissa hetkissä on äärimmäisen tärkeää. Kun aikuiset tarjoavat turvaa, itsetunto kehittyy hyväksi, vaikka koulussa, harjoituksissa tai kaverisuhteissa myllertäisikin. Tärkeintä, ettei jätetä yksin ja arvoteta lasta suoriutumisen perusteella.

Ruokailukin tukee kehonkuvaa

Perheissä ruokailuhetkistä on hyvä tehdä rauhallisia yhteisiä hetkiä, joissa keskitytään jutusteluun aterioinnin ohella ja saadaan mukavia kokemuksia.

Iina myöntää, että on haaste saada perhe yhtä aikaa pöydän ääreen päivittäin, mutta jospa yhteinen ateria toteutettaisiin aina kun se on mahdollista, esimerkiksi viikonloppuisin. Se tukee ruokakasvatusta.

– Monipuolinen ruokavalio on tärkeää kehon toimintaa edistämässä, mutta sen ei pidä olla kaiken keskiössä.

Jos aikuinen perheessä on dieetillä ja punnitsee ruokansa, se helposti tarttuu lapsiin.

– Nuorella urheilijalla ei ole mitään syytä punnita tai säännöstellä ruokaa. Tärkeintä on, että hän saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Valmentajan roolimalli

Valmentaja kohtaa urheilijan säännöllisesti, ja urheilija myös luottaa häneen. Siksi hänen esimerkkinsä on ääritärkeä. Tunteeko hän urheilijan ihmisenä? Miten hän käsittelee painoon ja ulkonäköön liittyviä asioita?

 – Valmentajan on hyvä tiedostaa, että hänen tärkein työkalunsa on hän itse. Hän on suurin roolimalli luistelijoille, yksi tärkeä lenkki kasvattajana. Hänen on tiedostettava omat ajattelumallinsa, aidot ajatuksensa sekä tapansa ja uskomuksensa omasta kehostaan. Ettei hän vain tahattomasti lipsauta tahdittomia kommentteja ja vahingossa siirrä omia uskomuksiaan ja tapojaan luistelijoihin.

Urheilijalle on tärkeämpää tietää, mitä keho pystyy tekemään kuin miltä se näyttää.

Painon tarkkailun kytkeminen omasta ajattelusta vaatii Iinan mukaan valmentajalta paljon itsetutkiskelua, mielen hallintaa ja omien ajatusten tiedostamista.

– Kaikkia kehoja kritisoivia tai halventavia sanoja tulee välttää, eikä painosta tarvitse puhua tai siihen puuttua, ellei sille ole oikeasti terveydellistä tarvetta.

– Esteettisten lajien parissa punnitukseen tai rasvaprosentin mittaamiseen ei ole myöskään mitään pätevää perustetta. Toivon, ettei sitä seuroissa tehdä. Siitä ei ole mitään hyötyä valmennuksen kannalta, Iina korostaa.

Keho tutuksi tanssimalla

Terveen kehonkuvan tukemiseksi voidaan urheilijoiden kehotuntemusta harjoittaa paremmaksi ja vääristynyttä kuvaa muokata myönteisemmäksi.

 – Muun muassa kehotietoisuus- ja rentoutusharjoittelulla voidaan parantaa ja vahvistaa suhdetta omaan kehoon. Se on tärkeää itsetunnon ja kehonkuvan kannalta, ja samalla hyvä kehotuntemus voi parantaa huomaamatta myös suorituskykyä lajissa.

Iina kehottaa keskittymään siihen, miltä vaikkapa venyttely tuntuu kehossa. Urheilijalle on tärkeämpää tietää, mitä keho pystyy tekemään kuin miltä se näyttää.

– Minulle tanssi on ollut keino harjoitella kehon tuntemusta. Luistelijoidenkin tanssiharjoituksiin olisi hyvä kuulua luovaa tanssia, jossa tutkiskeltaisiin omaa kehoa peiliin tuijottelematta.

”Ennen ihailin urheilijoiden ulkonäköä ja kauneutta. Nykyään näen glitterin ja estetiikan taakse.”

Urheilumaailmassa vertaillaan jatkuvasti itseä ja tuloksia toisiin kilpailijoihin. Erityisesti esteettisissä lajeissa kehojen vertailuun on suuri riski.

– Jos valmentajana huomaa ryhmässä keskinäistä vertailua kehojen kesken, on uskallettava puuttua siihen, Iina painottaa.

– Itse entisenä esteettisten lajien kilpailijana seuraan edelleen lajeja jonkun verran televisiosta ja mediasta, mutta nyt aivan eri silmin. Ennen ihailin urheilijoiden ulkonäköä ja kauneutta. Nykyään näen glitterin ja estetiikan taakse. En koskaan urheillessani ymmärtänyt, kuinka paljon itse koin ja ympärilläni koettiin ulkonäköpaineita, ja kärsittiin häiriintyneestä kehonkuvasta sekä syömishäiriökäyttäytymisestä sen seurauksena.

Some vaatii medialukutaitoa

Nykyisin urheilijoiden ulkonäköpaineet eivät juonna pelkästään valmentajien sanoista, vaan niihin vaikuttavat myös sosiaalinen media, julkisuus ja suorittamisen ja laihuuden ihannointi yhteiskunnassa.

Nuori tarvitseekin medianlukutaitoa, sillä median tarjoamat kauneusihanteet ja muotitrendit voivat luoda epärealistisia odotuksia ja paineita. Kriittinen ajattelu auttaa tunnistamaan epärealistisia kauneusihanteita ja vahvistamaan myönteistä kehonkuvaa.

– Omia ajatuksiaan voi selventää kirjoittamalla ja juttelemalla näkemästään ja kuulemastaan kavereiden kanssa. Yksin ei omien ajatusten kanssa kannata jäädä.

”Jokaisella on oma yksilöllinen paino, jossa keho toimii optimaalisesti ja suorituskyky on paras mahdollinen.”

Myös luonteenpiirteet ja persoona vaikuttavat kehonkuvan muodostumiseen. Esimerkiksi täydellisyyden tavoittelu, tunnollisuus, tarkka ja huolellinen luonne sekä herkkyys ikäville kommenteille tai tapahtumille voivat horjuttaa itsevarmuutta ja kuvaa itsestä.

 – Jos olet todella epävarma luonteeltasi ja haet hyväksyntää ulkopuoleltasi, sinulla on suurempi riski vääristyneeseen kehonkuvaan ja sen myötä myös syömishäiriöihin sairastumiseen.

Ajatusmallit remonttiin

Jos tuntuu, että oma keho ei ole hyvä tällaisenaan, voi tietoisesti muuttaa ajatusmallejaan. Se vaatii tukea valmentajalta ja vanhemmilta. Jos kamppailu kehonkuvan kanssa on vaikeaa, voi ammatillinen tuki olla hyödyllistä.

– Sitä kautta syntyy ymmärrys ja tieto siitä, että jokaisen keho on ainutlaatuinen. Jokaisen rasvaprosentti ei voi olla nolla ja paino alhaalla, sillä jokaisella on oma yksilöllinen paino, jossa keho toimii optimaalisesti ja suorituskyky on paras mahdollinen.

– Uskomus siitä, että suorituskyky paranee laihduttamalla, ei johda mihinkään muuhun kuin energiavajeeseen ja lopulta suorituskyvyn laskuun. Silloin vaarana on joutua ylikuormitustilaan.

”Salakavalasti painon laskun myötä hiipivät ylikuormitustila ja energiavaje repuksi selkään.”

Iina myöntää, että painon lasku voi hetkellisesti nostaa suoritustasoa. Luistelija kuvittelee, että pystyy hyppäämään paremmin tai tekemään kaiken kevyemmin.

 – Mutta salakavalasti painon laskun myötä hiipivät ylikuormitustila ja energiavaje repuksi selkään. Pitkässä juoksussa suorituskyky silloin laskee. Sieltä alkavat sitten puskea syömishäiriön oireet ja terveydelliset ongelmat, jotka valtaavat mielen niin, ettei suorituskyvyn laskua itse huomaakaan.

Vain fokus omiin tavoitteisiin ja edistymiseen mahdollistaa liikkumisen, suorituskyvyn ja nautinnon urheilusta.

– Keskity siihen, mihin kaikkeen ikioma ainutlaatuinen kehosi pystyy.

Tamperelainen Motive-osuuskunta suunnittelee järjestävänsä syksyllä valmentajille Workshopin urheilijan keho- ja ruokasuhteesta yhteistyössä Suomen Taitoluisteluliiton kanssa.