Seurassa

Näytös­­­ohjelma­kilp­ailussa kaiken­ikäiset ­­luistelijat esittivät omia koreografioitaan

Tuomari Marianne Nyman sai keskittyä elementtien sijaan esittämiseen

9 toukokuun, 2023 Elina Virokannas Jari Marttila ja Elina Virokannas

Vuosaaren jäähallilla nautittiin vapun aatonaattona luistelun ilosta ja musiikin tulkinnasta, kun Helsingin Taitoluisteluakatemian luistelijat haastoivat itseään ja seuratovereitaan Näytösohjelmakilpailussa. Kyseisessä formaatissa kaikenikäiset luistelijat esittävät itse tekemiään koreografioita omavalintaiseen musiikkiin. Hyppyjä ja piruetteja saa tehdä, mutta ohjelmien arviointi kohdistuu ainoastaan komponentteihin. Tapahtumalla on jo usean vuoden perinne, ja sen ideoijana on toiminut koreografi Daisy Nevalainen, joka osallistui vastaaviin kilpailuihin omalla luistelu-urallaan.

– Pointtina on tilan antaminen lapsille ja nuorille ilmaista itseään taiteellisesti. Luistelijat haastetaan tuottamaan itsenäisesti oma ohjelma. Siihen kuuluu koko prosessi: suunnittelu, toteutus ja jälkeenpäin käyty reflektointi siitä, mikä sujui hyvin ja mitä olisin voinut tehdä paremmin. Kun koreografia on täysin heistä itsestään syntyvää, se on aitoa ja ainutlaatuista, Daisy kertoo.

Näytösohjelmakilpailun ideoijana on toiminut koreografi Daisy Nevalainen ja tuomari Marianne Nyman.
Näytösohjelmakilpailun ideoijana on toiminut koreografi Daisy Nevalainen (vas.) ja tuomari Marianne Nyman.

Tunteen ja katseen vangitseminen tuomaroinnin ytimessä

Kilpailun tuomarina toista kertaa toiminut Marianne Nyman lähti vuosi sitten tapahtumaan mukaan avoimin mielin. Hän kertoo kuitenkin yllättyneensä, kun kuuli olevansa kilpailun ainoa tuomari, jolloin vastuu oikeiden pisteiden antamisesta on suuri. Tällä kertaa hän tiesi paremmin, mitä on tulossa.

Kilpailun arviointikriteereitä on muokattu vuosittain, vaikka perusidea on säilynyt samana. Tänä vuonna arviointi kohdistui kolmesta ISU-arvioinnin komponentista kompositioon ja esittämiseen. Näiden osalta tarkasteluun oli valittu kompositionin osalta ohjelman yhtenäisyys, liikemateriaalin yhteys, monipuolinen ja kiinnostava tilan ja vartalon käyttö sekä flow liikkeestä toiseen. Esittämisen osa-alueista arvioitiin aitoutta ja läsnäoloa, omaperäisyyttä ja kiinnostavuutta, taitoa yhdistää liike ja musiikki sekä itsevarmuutta. Jokaisesta osasta oli mahdollista saada 1–10 pistettä.

Kriteeristön hioneet Daisy ja Marianne määrittelevät tavoitteena olevan, että luistelijat ymmärtäisivät, mistä kaikesta komponentit koostuvat, mikä puolestaan kehittää itsetuntemusta.

”Yksi esittämisen kriteereistä on, että luistelija onnistuu vangitsemaan katsojan huomion ja herättämään tunteita.”

Vaikka kriteerit ovat tarkasti määriteltyjä, Marianne korostaa tuomaroinnissa olevan kyse myös subjektiivisista näkemyksistä.

– Yksi esittämisen kriteereistä on, että luistelija onnistuu vangitsemaan katsojan huomion ja herättämään tunteita. Niin sehän on aika paljon kiinni tuomarin omasta elämänkokemuksesta, minkälainen tarina iskee sydämeen.

Näytösohjelmakilpailussa tuomari saa keskittyä elementtien sijaan esittämiseen. Erityisesti lyhytohjelmissa komponentteja joudutaan arvioimaan nopeasti, mikä voi Mariannen mukaan olla haastavaa. Näytösohjelmien tuomaroinnissa puolestaan vaativaa oli yhteensä kahdeksan osa-alueen erottelu toisistaan.

– Normaalissakin kisassa pohtii, että tässä oli hyvä läsnäolo ja tuo juttu ei ollut niin onnistunut, ja päätyy siihen, mikä omasta mielestään on vaikka 4,50. Mutta tässä piti antaa piste joka kriteeristä. Jos saat normaalissa kisassa jostain komponentista 4.50, niin et voi tietää mihin se perustuu. Tässä näki ainakin vähän enemmän, missä omat vahvuudet ovat.

Tärkeintä on uskaltaa osallistua

9-vuotias Elli Volanen osallistui tapahtumaan jo toista kertaa. Oman ohjelman suunnittelu oli hänelle mieluisaa. Elli ei pelkästään valinnut musiikkiaan, vaan myös soitti pianolla oman Vuorenpeikkojen tanssi -kappaleensa.

–  Harrastan pianonsoittoa ja ajattelin, että olisi kiva yhdistä kaksi harrastusta. Kappale oli valmiiksi sopivan mittainen ja tykkäsin siitä eniten.

Ohjelmamusiikin nauhoittaminen tapahtui tietokoneeseen kytketyllä sähköpianolla kirjastossa.

– Aika monta kertaa piti ottaa uusiksi. Me istuttiin siellä kirjastossa tunti 40 minuuttia nauhoittamassa.

Taitajien ryhmän voittopokaalia kädessään puristava Elli luonnehtii tunnelmiaan kisan päätyttyä mahtavaksi.

– Ihana fiilis! En osannut odottaa, että pääsisin ykkössijalle. Mutta mikä tahansa sija olisi ollut hyvä. Tärkeintä ei ole voitto vaan osallistuminen, ja että uskaltaa tehdä oman esityksen.

Elli Volanen, 9, soitti ja nauhoitti pienomusiikkia omaan ohjelmaansa.
Elli Volanen, 9, soitti ja nauhoitti pienomusiikkia omaan ohjelmaansa.

Musiikkien kokeilu ja oman liikekielen löytäminen

Kisan vanhin osallistuja, Alisa Hakola, on tehnyt päättyneen kauden koreografiat itse, joten näytösohjelman teko tuntui luontevalta. Alisa kertoo käyttävänsä runsaasti aikaa ohjelmien pohtimiseen, mutta jäällä aikaa ei tarvita kuin muutama tunti.

– Halusin testata jotain vähän erilaista tällaisessa kisassa, jossa ei tarvitse tehdä elementtejä. Tämän Le di a la caza alcance -kappaleen rankkasin pois neljästä vaihtoehdosta ensi kaudelle, mutta halusin kokeilla miltä tämä tuntuu.

”Tällainen kisa nostaa koreografian ja luistelun arvoa.”

Musiikkien kokeilu ja esittämiseen keskittyminen korostuivat myös Alisan ryhmässä kisanneiden Saara Marttilan, Kerttu Kuoppamäen ja Aino Silchenkon pohdinnoissa. Saara kertoo musiikin löytämisen ottaneen oman aikansa. Lopulta hän päätyi Kate Bushin kappaleeseen Hello Earth.

– Halusin erilaisen musiikin, jossa on paljon vaihtelua ja johon sopii vahva tulkinta. Jos musiikki ei tunnu omalta, et voi luistella siihen täysillä, Saara kertoo.

Saara Marttila (vas.), Alisa Hakola, Aino Silchenko, Kerttu Kuoppmäki ja Iida Mäki.
Saara Marttila (vas.), Alisa Hakola, Aino Silchenko, Kerttu Kuoppamäki ja Iida Mäki.

Koreografian laatimista Saara kuvailee prosessina, jossa aika meinasi loppua kesken.

– Mietin liikkeitä, jotka osaan tehdä hyvin ja aloin suunnitella ohjelmaa pienissä osissa. Liikkeiden sijoittelun myötä laadin pohjarakenteen, johon lisäilin siirtymiä. Ohjelma muuttui varmaan joka jäällä. Päätin loppuasennon vasta kilpasuorituksen aikana.

Kerttu kiteytti näytösohjelmakilpailun erityisyyden olevan luistelutaidon arvostamisessa.

– Tällainen kisa nostaa koreografian ja luistelun arvoa. Ei ole väliä minkälaisia hyppyjä tai piruetteja teet, vaan että tykkäät musiikista ja näytät, että tykkäät luistella siihen.

Aino painotti mahdollisuutta soveltaa näytösohjelmassa kokeiltuja liikkeitä kisaohjelmiin. Omaehtoisen liikekielen löytämistä korosti myös Daisy.

–  On ollut tilanteita, että olen näyttänyt luistelijalle näytösohjelman tallennetta uutta koreografiaa tehtäessä. Muistatko, kun teit tällaisen liu’un tai siirtymän, voidaanko käyttää tätä?

Kun musiikki virtaa luistelijan läpi

Kaikki luistelijat kertoivat oppineensa arviointipalautteesta ja voivansa hyödyntää sitä jatkossa. Kun Mariannelta kysyy, nouseeko komponenttien arvioinnissa jokin asia muiden yläpuolelle, hän kertoo tuomarilegenda Hely Abbondatin lähtemättömästi mieleen jääneestä ilmaisusta.

–  ”Pitäisi tulla sellainen tunne, että musiikki virtaa luistelijan läpi”. Luistelija on täysillä läsnä musiikissa. Liike voi olla myös viipyilevä. Ettei ole kiire jatkaa. Jos sellaista löytyy, niin se on sellainen vau-juttu minulle, Marianne Nyman kertoo.

Saaran luonnehdinnassa puolestaan tiivistyy tunnelma, jonka luistelija voi parhaimmillaan näytösohjelmallaan saavuttaa.

 – Harmitti, että jouduin lähtemään pois jäältä. Kun jäimme katsomaan seuraavien luistelua, niin minulla oli olo, että vitsi mä haluan tuonne takaisin!