Elina Virokannaksella ei ollut aikaisempaa kokemusta kilpailunjohtajana toimimisesta, mutta hän ei epäröinyt ottaa tehtävää vastaan. Etelä-Vantaan Taitoluistelijoiden seura-aktiivi kertoo nyt, mitä yksinluistelun SM-senioreiden ja junioreiden sekä jäätanssin 2. valintakilpailujen kulisseissa tapahtui.

”Syksyn aikatauluni kääntyi päälaelleen, kun sain puhelun Sirkka Kaipiolta elokuun lopussa. Hän tarvitsi epätoivoisesti kilpailunjohtajaa Etelä-Vantaan Taitoluistelijoiden vastuulle nimettyyn yksinluistelun SM-senioreiden ja junioreiden sekä jäätanssin 2. valintakilpailuun. Olin kuulemma hänen ”viimeinen toivonsa”, vaikken ollut koskaan johtanut edes pienintä kutsukisaa. Mutta kun avunpyyntö tuli suuresti arvostamaltani valmentajalta ja ihanalta ihmiseltä, tiesin heti ottavani tehtävän vastaan.

Kilpailujen infossa Arla Mallander (vas.) ja Mari Ylitolva auttoivat monenlaisissa asioissa.

Kilpailujen infossa Arla Mallander (vas.) ja Mari Ylitolva auttoivat monenlaisissa asioissa.

Sain Sirkalta vahvan tuen suunnittelutyön aloittamiseen. Hän hankki kilpailusihteeriksi Sanna Sihvosen, jolla oli kokemusta testitilaisuuksien organisoinnista. Lisäksi saimme avuksemme kilpauraansa aloittavan pienen luistelijan äidin, Petra Fäldtin, ja EVT:n toiminnanjohtajan Sanna Vuorisen. Kilpailujen järjestelytiimi organisoitui nopeasti ja WhatsApp-ryhmässä lähetettiin reilun kahden kuukauden aikana keskimäärin 20 viestiä päivässä, mikä tarkoittaa yhteensä noin 1600:a kisaviestiä.

Yksityiskohdat haltuun

Aloitimme järjestelytiimin kanssa välittömästi rekrytoida talkooväkeä ja teimme tarvittavat tilavaraukset. Aikataulutimme syys–lokakuuta tiimi- ja työparitapaamisilla. Luonnostelin tapaamistemme pohjalta kokonaisrunkoa hoidettavista ja huomioitavista asioista pienintä yksityiskohtaa myöten. Lounastin HSK:n kokeneen kilpailunjohtajan ja ystäväni Sirkka Kiilamon kanssa ja kirjoitin kaikki vinkit talteen. Viestiketju HL:n Kirsti Larva-Taylorin kanssa venyi myös pitkäksi, kun jäätanssin yksityiskohdat aiheuttivat päänsärkyä. Yksinluistelun parissa toimineena minun oli vaikea ymmärtää esimerkiksi jäätanssin SM-noviisien verryttelyä koskevia sääntöjä: ISU-levyn kuudes raita käyntiin kohdassa 00:30 sekuntia ja kuulutus ennen parien saapumista jäälle…

”En osannut etukäteen arvata, miten iso urakka olisi yksistään kilpailukutsujen ja vahvistusten lähettämisessä.”

En osannut etukäteen arvata, miten iso urakka olisi yksistään kilpailukutsujen ja vahvistusten lähettämisessä kaikkine liitedokumentteineen. Kilpailuun osallistuvien seurojen ja tuomareiden kanssa viestittelyyn kului erityisesti kilpailusihteeriltä kymmeniä tunteja. Ohjelmalomakkeet, testi-ilmoittautumiset, musiikit, majoitukset, ruokailut, jäähän tutustumiset, kuulutusohjeet – kaiken täytyi olla virheettömässä järjestyksessä. Perustimme Petran kanssa myös kokonaan uuden Instagram-tilin, yksinluistelu.evt:n, kisojen mainostamista ja kuvien jakamista varten.

Kunnianhimo kasvaa

On varmasti älytöntä aloittaa kilpailunjohtajan ura SM-valintakilpailuissa ilman aikaisempaa kokemusta, mutta vielä hullumpaa on lähteä tekemään kisaa, jota koko Suomen luistelukansa voi seurata livenä: jos epäonnistut, sen näkevät kaikki. Minulle oli kuitenkin alusta alkaen selvää, että kisoihin täytyy saada livestream, vaikkei seurallamme ollut siitä aikaisempaa kokemusta. Hallituksemme puheenjohtaja Petri Castrén suhtautui ideaan heti myönteisesti. Striimauksen tekniset yksityiskohdat vaativat kuitenkin paljon selvitystyötä, ja mieheni Jari Marttila vietti tietokoneen äärellä lukuisia iltoja tutkimassa erilaisia ratkaisuja. Jarin ja Petrin yhteistyönä asiat selkiintyivät ja toimitimme kilpailuista upeaa kuvaa noin 140 livekatsojalle koko viikonlopun ajan. Videotallenteilla, jotka ovat nyt EVT:n YouTube-kanavalla, on ollut jopa 850 katsojaa.

Valmentaja Sirkka Kaipio ja Roman Galay odottivat pisteitä Elina Virokannaksen ideoimassa kiss & cry -nurkkauksessa.

Valmentaja Sirkka Kaipio ja Roman Galay odottivat pisteitä EVT:n puheenjohtajan Petri Castrénin ja toiminnanjohtajan Sanna Vuorisen suunnittelemassa kiss & cry -nurkkauksessa.

Toinen päähänpinttymäni oli hieno kiss & cry -nurkkaus, josta myös puheenjohtajamme innostui. Lampaantaljoilla päällystetyllä penkillä nähtiin kilpailun aikana niin pettymyksen kuin ilon kyyneleitä – nenäliinapaketille oli käyttöä. Sirkka Kaipio kertoi olleensa vastaavanlaisissa pisteiden odotusnurkkauksissa vain arvokisoissa.

SM-valintakisoissa seura tekee tiiviistä yhteistyötä Suomen Taitoluisteluliiton kilpailupäällikön kanssa, joka vastaa tuomareiden valitsemisesta, pistelaskusta ja aikataulutuksesta. Seuran näkökulmasta tämä tietenkin vähentää työn ja vastuun määrää, mutta se tekee omasta kisaorganisaatiostamme riippuvaisen yhteistyön toimivuudesta. Koska olimme kaikki noviiseja – vai pitäisikö sanoa tinttejä – kisan järjestämisessä, tarvitsimme paljon neuvoja. Olemme ammattilaisia omilla aloillamme, mutta kisoja järjestämme vapaa-ajallamme ja halukkaina oppimaan uutta. Ystävällisesti ohjattuna venymme mihin tahansa: pienikin hymy ja kiitos auttavat jaksamaan.

H-hetki koittaa

Ensimmäinen kisapäivä oli kaikesta valmistelusta huolimatta kaoottinen. Kaikki näytti katsojan silmissä varmasti hyvältä, mutta kilpailunjohtajan roolissa ratkoin ongelmia yksi toisensa perään. Aloitimme Petran kanssa hallilla aikaisin aamulla siivoamalla edellisen illan jääkiekko-ottelun jälkiä ja pohdimme, mihin tungemme likaisia lätkävarusteita sisältävät laatikot koppikäytävältä. Yhden pukukopin ovesta irtosi kahva ja toisen lukko meni jumiin. Jäädytysaikojen kanssa oli vääntöä kakkoshallin kanssa. Talkoolaisia sairastui ja työvuoroja organisoitiin uudelleen. Oma lukunsa oli talkookahvilan ylläpito: on eri asia huolehtia 20 tuomarin muonituksesta kuin viiden. Täydennyksiä käytiin ostamassa jo puolenpäivän jälkeen. Emme hoksanneet päivittää tuomareiden nimiä kuulutusteksteihin arvonnan jälkeen, luistelijoilta tuli peruutuksia ja kilpailuaikataulut elivät. Kun yksittäinen pieni asia liikahti systeemissä, siitä aiheutui muutosten ketju useaan muuhun kohtaan. Kaikki piti organisoida salamannopeasti uudelleen.

”Kun yksittäinen pieni asia liikahti systeemissä, siitä aiheutui muutosten ketju useaan muuhun kohtaan.”

Paikalla ollut talkooväki suoriutui tehtävistään upeasti pieniä jäänkunnostustyttöjä myöten. Sairastumisten vuoksi paikallaolijoilta tarvittiin venymistä. Tsemppihenki oli silti loistava ja jokaisen yksityiskohdan toteuttamiselle löytyi osaaja. Yhteensä lähes 60 EVT:n luistelijaa ja perheenjäsentä osallistui kisojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Talkoovoimin tuotetusta työajasta puhuttaessa kyse on yhteensä yli tuhannesta tunnista.

Vera Vähänen (vas.) ja Hertta Mankki toimivat kilpailussa palkintotyttöinä.

Sunnuntai-iltapäivällä katsoessani vapaaohjelmia huomasin yllättäen nauttivani hetkestä. Loistokkaat luisteluesitykset seurasivat toisiaan, tuomarit vitsailivat väliajoilla keskenään ja talkookahvilassa oli iloinen porina. Sain katsojilta kisajärjestelyitä kiittäviä viestejä, eikä kenelläkään tuntunut olevan mikään hätänä. Vaikka kilpailusihteerin kanssa manasimme projektin aikana useaan otteeseen, että ”ei enää koskaan”, voisin nyt todeta flow-tunteen jälkihuumassa, pahimmat univajeet nukkuneena, että mehän tehdään tarvittaessa ihan mitä vain.”

TEKSTI Elina Virokannas KUVAT Jari Marttila ja Elina Virokannas


Kirjoittaja Elina Virokannas on yhteiskuntatieteiden dosentti ja työskentelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hänen tyttärensä Saara Marttila luistelee Sirkka Kaipion valmennettavana EVT:ssä. Elina on toiminut luisteluseuroissa viestintävastaavana ja toimittanut kausijulkaisuja. Hän työskenteli taitoluistelun MM-kilpailuissa Helsingissä 2017 ja Grand Prix -kilpailuissa 2018 Mila Kajaksen viestintätiimissä. Kilpailunjohtajana hän toimi nyt ensimmäistä kertaa.