Taitoluisteluseurojen luistelijoista hyvin pieni osa on poikia. Heille on järjestetty omia yhteisiä treenejä seurarajojen yli, mutta kunkin seuran olisi hyvä keksiä muitakin keinoja poikaluistelun kasvattamiseksi.

Pääkaupunkiseudulla kilpailee tällä kaudella kuusi poikaa B-silmut-sarjassa. Pojat tulevat neljästä eri seurasta. Yksi heistä on 4-vuotiaana luistelukoulun poikaryhmässä uransa aloittanut Emil Öfversten, 10.

Hän luistelee Kauniaisten Taitoluisteluklubissa ja harjoittelee monen muun kilpaluistelijan tapaan yli kymmenen tuntia viikossa.

”On hauskaa, kun ryhmässä on toinenkin poika, ettei tarvitse olla yksin esimerkiksi pukukopissa.” 

Emil pääsee treenaamaan välillä yhdessä seuraavan tasoryhmän kanssa, jossa poikaluistelijoita on kaksi. Lisäksi Emilin omassa harjoitusryhmässä on hänen lisäkseen yksi, niin ikään B-silmuissa kilpaileva poika.

Ryhmällä on myös miesvalmentaja, Ruslan Novoseltsev, jonka tuki ja kannutus on ollut Emilille tärkeää.

– On hauskaa, kun ryhmässä on toinenkin poika, ettei tarvitse olla yksin esimerkiksi pukukopissa. Olisihan se kuitenkin vielä hauskempaa, jos meitä poikia olisi enemmän, Emil kertoo.

Toinen B-silmuissa kilpaileva poika on Helsingin Luistelijoiden Egil Vuori, 10.

Egil näki viisivuotiaana televisiosta taitoluistelukilpailut, halusi päästä itse jäälle ja tykästyi lajiin.

– Luistelussa on parasta, kun oppii jatkuvasti uusia juttuja, Egil kertoo.

Sekä Emil että Egil tykkäävät, jos omassa kilpailusarjassa on vain vähän osallistujia. Palkintosijoille on silloin helpompaa yltää, ja molemmilla pojilla onkin jo upeat kokoelmat erilaisia pokaaleja.

– Se on kuitenkin kivaa, että muita samassa sarjassa kilpailevia on ollut tänä vuonna useampi. Osasta on jo tullut hyviä kavereitani, Egil kertoo iloisena.

Pojat kertovat, että kisoissa on yleensä aina hyvä meno ja että kopissakin riittää keskusteltavaa sekä vauhtia loputtomiin.

Kilpailuissa tutustumisen lisäksi, pojat ovat käyneet treeneissä, jotka on suunnattu eri seurojen poikaluistelijoille. Emil ja Egil kertovat jäillä olevan erilaisia harjoitteita, kova tahti ja ennen kaikkea hurjan hauskaa.

Ryhmäytymistä ja uusia ideoita

Poikia on lajin parissa liian vähän. Harjoitusryhmässä voi olla jopa kymmenen tyttöä ja vain yksi poika.

Seurojen sisällä sekä ulkopuolella pojat tarvitsevat ympärilleen toisia luistelevia poikia. Muun muassa jäältä oheisiin siirtyminen saattaa olla yksinäistä, jos muita poikia ei ole jakamassa samaa pukukoppia.

Emilin äiti, Kaisa Öfversten, on ollut tyytyväinen, kun seuran eri-ikäisille pojille on keksitty näytöksiin yhteisiä rooleja ja seuravaatteistakin on saatavilla pojille oma mallisto. 

”Suomessa ollaan jämähdetty sellaiseen ajatustapaan, että taitoluistelu olisi tytöille jotenkin parempi ja vetovoimaisempi laji.”

Hän haluaakin rohkaista kaikkia seuroja pohtimaan, kuinka esimerkiksi eri harjoitusryhmissä treenaville pojille saisi enemmän yhteistä tekemistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

– Myös kilpailuissa voisi miettiä aikatauluttamista. Poikien kilpasarjat ovat usein ripoteltuna ympäri kisapäivää. Olisi mahtavaa, jos Emilin kilpasuorituksen jälkeen voisimme jäädä yhdessä katsomaan muita poikien sarjoja, Kaisa pohtii.

Ajatusmallit uusiksi

– Suomessa ollaan jämähdetty sellaiseen ajatustapaan, että taitoluistelu olisi tytöille jotenkin parempi ja vetovoimaisempi laji. Asia ei todellakaan ole näin vaan luistelu sopii aivan jokaiselle ikää tai sukupuolta katsomatta, Kaisa sanoo.

Hän mainitsee, ettei läheskään jokainen poika tykkää fyysistä kontaktia sisältävistä lajeista. Hän vinkkaa luistelun olevan oiva laji vaikkapa skuuttauksesta tai parkourista kiinnostuneille pojille.

Suuri osa taitoluistelun parissa työskentelevistä on joskus huomannut poikaluistelijoihin kohdistuvaa ikävää käytöstä.

Egil Vuoren valmentaja, Peppi Larjamo, on ilokseen huomannut syrjivän käytöksen vähentyneen huomattavasti.

”Luistelu sopii aivan jokaiselle ikää tai sukupuolta katsomatta.”

Valmentajana toimiessaan hän ei ole kohdannut tilanteita, joissa poikaluistelijoita kiusattaisiin tai jätettäisiin ulkopuolelle. Omalta kilpaluisteluajaltaan hän kuitenkin muistaa erään tapauksen.

– Vuosia sitten ryhmässäni oli yksi poikaluistelija. Hän pelasi taitoluistelun ohella myös jääkiekkoa ja sai siellä kuulla huutelua joukkueensa sisällä. Ne huutelut kyllä kuulemma loppuivat aika nopeasti, kun hän olikin taitoluistelun avittamana luistelutaidoiltaan yksi joukkueen parhaista, Peppi muistelee.

Jo useamman vuoden taitoluistelun parissa työskennellyt Peppi mainitsee, että jokainen vanhempi, valmentaja ja opettaja voi omalla toiminnallaan ehkäistä syrjivää käytöstä.

– Valmentajien pitää puuttua lajien välillä syntyvään kiusaamisen samalla tavalla kuin he puuttuisivat siihen oman valmennusryhmän sisällä. Valmentaja ei ikinä saa katsoa huutelua vierestä puuttumatta siihen, Peppi sanoo.

Niin Emil ja Egil kuin Kaisa ja Peppi haluavat rohkaista kaikkia hiemankaan lajista kiinnostuneita poikia kokeilemaan taitoluistelua.

Myös haaste on annettu: kaikki taitoluisteluperheiden isät, sedät ja papat, laittakaa taitoluistimet jalkaan, ja lähtekää luistelevan lapsen kanssa yleisöluisteluun!

*Artikkelikuvassa Egil Vuori harjoittelemassa valmentajansa Peppi Larjamon kanssa Helsingin jäähallissa.