Viime viikolla käydyt taitoluistelun EM-kilpailut olivat järjestäjämaalle Liettualle jännittävä koitos, sillä maa ei ole aiemmin järjestänyt taitoluistelun arvokilpailuja. Vuoden 2024 EM-kisaemännyys lankesi Kaunasille yllättäen, kun Unkarin taitoluisteluliitto ilmoitti, ettei se pysty järjestämään sille myönnettyjä kilpailuja Budapestissa. Liettua ilmoitti välittömästi halukkuudestaan järjestää kisat miettimättä sen tarkemmin, mitä kaikkea järjestelyihin sisältyy. Onnekseen ja tuekseen he saivat kokeneita vapaaehtoisia Suomesta.

Heitä on yhteensä viisi: Anu Husu-Peltonen, Evelina Lorek ja Taija Laakso toimivat musiikki- ja kuulutustiimissä, Taija ja Evelina ovat virallisia englanninkielisiä kisakuuluttajia, mutta ovat olleet kuuluttamassa myös harjoituksia. Sirkka Kiilamo oli akkreditointitiimissä luistelijoiden hotellilla ja Jyrki Pirkkalainen Kansainvälisen luisteluliiton (ISU) mediatiimissä.

Lämmin vastaanotto

Suomalaisvapaaehtoiset otettiin vastaan riemusta kiljuen, koska heillä on kova kokemus koti- ja kansainvälisistä kilpailuista.

– Kisoja edeltävänä lauantaina olimme Taijan kanssa auttamassa akkreditoinnissa. ISU:n Wieland Lüders ja Julia Degenhardt olivat selvästi onnellisia, kun näkivät meidän saapuneen Kaunasiin. He tiesivät, että kuulutukset ja musiikki hoituvat, heiltä putosi yksi huoli pois, Anu kertoo.

Anulle on kertynyt kokemusta vapaaehtoisena kansainvälisistä arvokilpailuista 20 vuoden ajalta, ja jo sitä ennen hän on työskennellyt Finlandia Trophyssa.

– Ensimmäinen suurempi kisani oli juniorien GP-finaali Helsingissä vuonna 2004. Sen jälkeen olen ollut kaksissa EM-kisoissa, Pohjoismaiden mestaruuskisoissa ja vuoden 2017 MM-kisoissa olin pääsihteeri Henri Nordenswanin assistentti toimistopäällikön tittelillä. Silloin vastuullani oli myös lipunmyynti, vapaaehtoiset ja koko organisaatiotoimisto. Eveliina ja Taija ovat hekin olleet tiimeissäni vuoden 2009 EM-kisoista alkaen.

”Voisin lähteä toistekin ulkomaille vapaaehtoiseksi.”

Kaunasin kisajärjestäjille Anu kertoi ottavansa vastaan ihan minkä tehtävän tahansa, mutta liettuan kielen taidottomana asiakaspalvelutehtävät eivät onnistuisi. Hänet nimettiin musiikki- ja kuulutustiimiin, josta hänellä on kaikkein eniten kokemusta.

– Olin lähinnä vapaaehtoisten valvojana ja huolehdin, että homma toimii, koska virallisella tiiminvetäjällä ei ollut juuri kokemusta taitoluistelukilpailuista. Suurimmat erot kotimaan kisoihin olivat vapaaehtoisten osaamisessa, koska Liettuassa ei ollut samanlaista taitoluistelukilpailujen organisoimisen kulttuuria kuin Suomessa, Anu pohtii.

Kaikki asiat onneksi järjestyivät, toisin joskus niistä käytiin tiukkojakin keskusteluita. Kisatiimeissä oli paljon hyviä ihmisiä, jotka tekivät parhaansa.

Kaunasin EM-kilpailut olivat Anun ensimmäiset kisat Suomen ulkopuolella.

– Voisin lähteä toistekin ulkomaille vapaaehtoiseksi. Valitsen vapaaehtoistehtäväni sen mukaan, mihin on aikaa ja mikä kiinnostaa. Nyt kun olen eläkkeellä, ei tarvitse enää miettiä, kuinka monta lomapäivää on varaa käyttää. Yhteisöön kuuluminen on minulle tärkeää, ja eläkeläiselle vapaaehtoistyö tarjoaa sitä.

Ulkomaanura alkoi Milanosta

Sirkka Kiilamon ensimmäiset ulkomaankilpailut olivat Milanon MM-kisat 2018. Sitä ennen hän oli ollut vapaaehtoisena Helsingin MM-kisoissa 2017 sekä muutamassa Finlandia Trophyssa. Hän työskennellyt vapaaehtoisena Tallinnassa kolmessa kansainvälisessä kilpailussa sekä MM-kisoissa Montpellierissä 2022 ja EM-kisoissa 2023 Espoossa.  

– Olen ollut akkreditoinnissa ja kisatoimistossa välillä vetäjänä ja välillä tekijänä. Viime vuoden EM-kisoissa tapasin Unkarin kisajärjestelyjen johtajan, jonka kanssa juttelimme, että voisin tulla Budapestiin. Kun kisa peruuntui, päätin lähteä Kaunasiin. Heti kun vapaaehtoisten haku avattiin, olin yhteydessä kisaorganisaatioon ja sain viestin, että tervetuloa, katsotaan sinulle jokin johtava rooli.

Sirkka, Anu ja Taija saapuivat Kaunasiin kisoja edeltävänä perjantaina. Lauantaina he rakensivat akkreditointipisteet jäähallille ja luistelijoiden hotellille. Taija ja Anu auttoivat, sillä heidän omansa tiiminsä tehtävät eivät olleet vielä alkaneet. Tärkeintä oli saada paikat kuntoon.

– Olin luistelijoiden hotellilla akkreditoinnin tiiminjohtajana eli tein kaikki työvuorolistat. Tiimissä oli 16 nuorta ihmistä, liettualaisten lisäksi myös Hollannista, Latviasta, Puolasta ja Tšekin tasavallasta, Sirkka kertoo.

”Kisoja edeltävät sunnuntai ja maanantai olivat täysiä työpäiviä.”

– Yhteensä kisahotelleja oli viisi, mutta kaikki joukkueiden akkreditointi hoidettiin luistelijoiden hotellissa. Kisoja edeltävät sunnuntai ja maanantai olivat täysiä työpäiviä, sunnuntaina pääsin nukkumaan aamuneljältä ja palasin parin tunnin yöunen jälkeen takaisin hommiin maanantaiaamuna.

Akkreditoitumisen yhteydessä tarkastetaan luistelijoiden passikopiot ja heiltä vaadittavat selvitykset. ISU:n mediatiimin Tatjana Flade otti kanssamme luistelijoita vastaan ja tarkisti luistelijoiden henkilö- ja ohjelmatietolomakkeet, että niissä oli tuorein informaatio. Kuulutustiimin kanssa kerättiin myös musiikkitietoja, jotta ne saatiin kuntoon ennen kisojen alkamista.

– Kaikki suomalaiset olivat näkyvässä roolissa. Muistutimme kisajärjestäjille, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ja keitä esimerkiksi pitää kutsua bankettiin. Kun kuvio laajeni, näki mitä kaikkea tarvitaan, että homma pyöri ja mitä kukin kilpailujärjestelyn osa teki. Koko ajan oppi itsekin, Sirkka toteaa.

Anun mukaan Kaunasin jäähalli oli paras hänen näkemistään ja äänentoisto oli erinomainen.

Seuratoiminnasta suurempiin kuvioihin

Molemmilla naisilla on vankka kokemus myös taitoluistelun seuratoiminnasta. Anu on ollut Suomen Taitoluisteluliiton aluepäällikkö sekä liiton seuratyöryhmän jäsen, Helsingfors Skridskoklubbin seurakoordinaattori ja Etelä-Vantaan Taitoluistelijoiden puheenjohtaja.

Sirkka on seurannut taitoluistelua jo 1970-luvulta lähtien.

– Kun tyttäreni alkoi luistella vuonna 2009, lähdin mukaan vapaaehtoistoimintaan. Nyt olen Helsingin Taitoluisteluakatemian varapuheenjohtaja. Toimin ensimmäisinä vuosinani pienemmissä kilpailuissa. Sitten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi Finlandia Trophyyn ja siitä suurempiin kuvioihin. Halusin tehdä kisoja nimenomaan luistelijoille.

”Varmaan jatkan tätä toimintaa, ensi vuonna Zagrebin EM-kilpailuihin.”

Jos kiinnostusta on, Sirkka kannustaa lähtemään vapaaehtoisiksi ulkomaille.

– Jos on ollut Suomessa tekemässä kisoja, kannattaa mainita ne hakemuksessa. Hommiin tarvitaan hyvät hermot, ja kannattaa valmistautua siihen, että paljon ei tule nukutuksi. Pitää myös kunnioittaa järjestäjämaata, vaikkei kaikki toimisi siten kuin Suomessa on totuttu näkemään, Sirkka sanoo.

Vapaaehtoistyössä oppii tuntemaan ihmisiä eri puolilta maailman taitoluisteluperhettä ja näkemään kulissien taakse. Siihen voi jäädä suorastaan koukkuun.

– Varmaan jatkan tätä toimintaa, ensi vuonna Zagrebin EM-kilpailuihin. Siellä on jo pidetty monet kisat, joten järjestelykokemusta löytyy, Sirkka uumoilee.