Valmennusohjelma Seura-Tahko lupaa uutta virtaa seurojen vapaaehtoisille. Keravan Luistinseuran se sai starttaamaan itsearvioinnin kohti Tähtiseura-tunnusta. Keskustelut osanottajien kesken kirkastivat ajatuksia seurojen yhteistyön välttämättömyydestä. Myös suhde Taitoluisteluliittoon läheni.

Suomen Urheiluopiston ja Taitoluisteluliiton yhteiseen Seura-Tahko-valmennukseen osallistuivat keravalaisten lisäksi Kauniaisten Taitoluisteluklubin, Rauman Taitoluistelijoiden, Joensuun Katajan muodostelmaluistelun sekä Lahden Taitoluistelijoiden hallinnossa työskenteleviä vapaaehtoisia. Osanottajat kokoontuivat Vierumäelle kahtena viikonloppuna.

Kolme keskeistä oppia valmennuksesta – konkreettinen tie kohti Tähtipolkua, seurojen yhteistyön välttämättömyys ja yhteys liittoon – listaa Keravan Luistinseuran puheenjohtaja Jyrki Heinonen. Hän on vuoden verran toiminut Keravan Luistinseuran puheenjohtajana. Seuran riveissä luistelee hänen poikansa Matias Heinonen, joka kuuluu maan kärkiluistelijoihin.

– Olen kulkenut Matiaksen matkassa toistakymmentä vuotta. Nyt mies rupeaa olemaan siinä vaiheessa, ettei aina tarvitse perässä kulkijaa ja kuljettajaa. Olen ollut seuran touhuissa lähinnä näytösjutuissa ja kellottajana kisoissa. Nyt koen, että minun on mahdollisuus ottaa vähän suurempaa roolia. Kun edellinen puheenjohtaja minut tähän pyysi vuosi sitten, lähdin mukaan, Jyrki kertoo.

Puheenjohtaja törmäsi sanayhdistelmään Seura-Tahko, otti siitä selvää ja sai seuransa lähtemään mukaan. Osallistumaan houkutti uudistamisen ja kehittämisen halu.

Valmennukseen osallistui puheenjohtajan lisäksi kaksi johtokunnan jäsentä. Toinen heistä on ollut hallinnossa pidempään ja toinen aloitti johtokunnassa puheenjohtajan tavoin vuosi sitten.

– Koska meillä on toiveita kehittää toimintaa, liitto tarjoaa siihen työkaluja ja valmennus on vielä kohtuuhintaista, miksi olisimme kieltäytyneet avusta.

Kohti Tähtiseura-tunnusta

Koulutuksessa keravalaisille kirkastui, että tie toiminnan kehittämiseen on tähtiseurapolku, joka pistää arvioimaan omaa toimintaa, katsomaan peiliin. Polku luotaa vahvuudet ja löytää kehittämisen kohteet.

– Tähtipolku on konkreettinen askel, johon olemme sitoutuneet. Auditoinnin tekee Taitoluisteluliiton edustaja yhdessä liikunnan aluejärjestön kanssa. Tähti-tunnus myönnetään toivottavasti sen jälkeen, Jyrki kertaa.

Kuukausikirjeissä kuvataan seuran jäsenille ja aktiiveille, mitä on jo tehty, ja miten hanke etenee.

Seura on perustanut Tähtiseura-polulle työryhmän, jossa on mukana sekä johtokunnan jäseniä että vapaaehtoisvoimia edistämässä matkaa tähtiseuraksi.

– Saimme valmennuksesta konkreettista materiaalia sekä kokemuksesta kumpuavia ajatuksia muilta seuroilta, jotka ovat jo pitemmällä tällä polulla. Varmistuimme, ettei tähtiseuraksi pääseminen vaadi ihan järjettömiä temppuja, vaan rehellisyyttä arvioida omaa toimintaa. Esimerkiksi meidän nettisivujen ilme on nyt kuusi vuotta vanha. Pitäisikö sitä vähän muuttaa? Itsearviointi on sana, jota käytän tässä mielellään.

Ratkaisu on jo vienyt myös toimintakulttuuria avoimempaan suuntaan. Johtokunnan ja joskus puheenjohtajankin nimissä lähtevissä kuukausikirjeissä kuvataan seuran jäsenille ja aktiiveille, mitä on jo tehty, ja miten hanke etenee.

Pienet vapaaehtoisvoimat

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivat taitoluisteluseurat ovat yleensä pieniä ja vapaaehtoisvoimin pyöriviä niin hallinnoltaan kuin taustoiltaan. Valmennus on luonnollisesti ammattimaista, kuten lajin luonteeseen kuuluu.

– Pienet seurat, pienet resurssit ja pienet vapaaehtoisvoimat. Eikä mukana ole taatusti ketään muita kuin luistelijoiden vanhemmat. Ei ole minkäänlaista vapaaehtoisten ryntäystä kaukalon laidalle missään vaiheessa. Kun luistelija päättää lopettaa tai varttuu omatoimisemmaksi, vanhempien rooli vähenee entisestään. Kerava ei tee poikkeusta vaan kitkutellen mennään eteenpäin, Jyrki Heinonen toteaa.

”Tulokulmat ja erilaiset näkemykset seurojen välillä synnyttivät vertailua ja keskustelua sekä verkostoivat osanottajia.”

Kahden koulutusviikonlopun aikana seurojen edustajat kävivät hänen mukaansa hyvin mielenkiintoisia keskusteluja seurojen erilaisista tilanteista. Opetussessiot olivat joustavia, mutta punainen lanka vapaaehtoistyön kehittämisestä oli koko ajan selkeästi esillä.

– Tulokulmat ja erilaiset näkemykset seurojen välillä synnyttivät vertailua ja keskustelua sekä verkostoivat osanottajia. Se kaikki oli sitä isoa plussaa. Valmennus muotoutui sen kaavan mukaan, jolla kouluttajat olivat menestyksekkäästi pyörittäneet tahkoa muiden seurojen ja muiden lajienkin edistämisessä.

Kovaa kisaa harrastajista

Valmennuksessa paljastui, miten erilaisessa tilanteessa seurat ovat. Jyrki avaa eroja esimerkein.

Kun joensuulainen lapsi haluaa urheilla, hänestä tulee Joensuun Katajan urheilija, oli hän sitten hiihtäjä, koripalloilija, yleisurheilija, muodostelmaluistelija tai yksinluistelija. Tai jos et Sotkamossa ota pesäpallomailaa käteesi ja Jymyn paitaa päällesi, et ole kunnon sotkamolainen. Identiteetti on seurassa.

Keravalla taas jo nimikin, Keravan Luistinseura, yhdistetään vain taitoluisteluun.

– Meidän haasteemme taas on, että lapsella, joka tuodaan jäähallin eteiseen, on neljä seuraa ja neljä eri lajia valittavanaan. Kaikki ovat kiiluvin silmin haluamassa lasta ja hänen vanhempiaan toimintaansa. Lajivalinnan – mikä peruste ikinä onkaan – tulisi kuitenkin tapahtua lapsen ehdoilla.

Talous edellyttää uudistumaan

– Arki ja taloudelliset tilanteet vievät yhä useamman seuran lähivuosina tilanteeseen, jossa pitää miettiä uusia ratkaisuja. Onko se sitten niin, että saman seuran lajikirjoa laajennetaan vai yhdistyvätkö saman lajin naapuriseurat toisiinsa ja tulee sellaisia koosteita, Jyrki pohtii.

Tuusulanjärvi kuntineen on hänen mukaansa hyvä esimerkki. Kolmessa kulmassa on 40 000 asukkaan kunta – Tuusula, Kerava ja Järvenpää – ja kaikissa on mahdollisuus harrastaa mitä tahansa lajia – taitoluistelu mukaan lukien. Kun 40 000 ihmistä jaetaan 40 eri lajiin ja seuraan, kilpailu on kovaa.

”Olisiko mahdollista päästä samanlaiseen ratkaisuun kuin esimerkiksi pallopeleissä, jossa Kerava, Järvenpää ja Tuusula tekevät yhteistyötä?”

Siinä vaiheessa, kun seurat laittavat omille sivuilleen luistelukoulun hinnoittelut, edullisin houkuttelee. Koska automatka naapurikunnan alueelle on niin lyhyt, sitä ajaa mielellään hallille muutaman kilometrin enemmän kuin on määrättömästi kotikuntauskollinen.

– Olisiko mahdollista päästä samanlaiseen ratkaisuun kuin esimerkiksi pallopeleissä, jossa Kerava, Järvenpää ja Tuusula tekevät yhteistyötä? Näen seurojen välisen yhteistyön taitoluistelunkin parissa alueeksi, jota ei ole vielä riittävästi katsottu. Olisi paikallaan pohtia, mitä sillä saisi aikaiseksi, Jyrki Heinonen painottaa.

Voisiko liitosta kysyä?

Taitoluisteluliitto koetaan monen muun lajiliiton tavoin kaukaiseksi. Seuratoimija miettii, ovatko esiin pulpahtaneet ongelmat liian vähäpätöisiä yhteydenottoon. Moni soitto on jäänyt soittamatta.

”Kynnys ottaa yhteyttä liittoon erilaisissa tilanteissa ainakin henkilökohtaisella tasolla aleni.”

Seura-Tahko oli Jyrki Heinosen mielestä omiaan lyhentämään henkistä välimatkaa liittoon.

– Kynnys ottaa yhteyttä liittoon erilaisissa tilanteissa ainakin henkilökohtaisella tasolla aleni. Selvisi, että liitto on siellä seuroja ja niiden ihmisiä varten. Ei tarvitse miettiä, voikohan asioista ottaa yhteyttä.

Jyrki kannustaa kaikkia seuroja tarttumaan Seura-Tahko-valmennukseen Suomen Urheiluopistolla. Syventyminen seuran kehittämiseen ilman työkiireitä ja arjen vaatimuksia kannattaa.

Seuraava Seura-Tahko-valmennus alkaa elokuussa. Lisätietoja saat Suomen Taitoluisteluliiton verkkosivulta.