Suomen SM-seniorijoukkueiden ohjelmat osoittavat, että valmentajat ovat tarttuneet luovuuteen, jota sääntöuudistukset tarjoavat. Tyylien ja teemojen kirjossa ei katsoja pääse haukottelemaan. Kilpailu paikoista kevään MM-kisoihin kotijäällä on luonut vahvoja näyttöjä jo alkukaudesta. 

Suomalaisessa muodostelmaluistelussa valmentajat ja koreografit tarttuvat usein rohkeasti erittäin ajankohtaisiin asioihin. Tämä kausi ei tee poikkeusta. Kansainvälisen muodostelmaperheen yhteinen haave pääsystä olympialajiksi kariutui kesällä. Valmentaja Anu Oksanen aavisteli jo keväällä, että näin kävisi.

Musiikkilöytö ja visiot liikekielestä johtivat ohjelmaan lajin yhteisestä unelmasta. Valmentajalla oli valmiina ohjelman loppu, joka muuntuisi sen mukaan, mikä lopullinen olympiaratkaisu olisi. Marigold IceUnityn lyhytohjelma sai nimekseen #Why not.

Marigold IceUnityn vapaaohjelman metallikankaiseen ja osin printattuun Transformers-haalariasuun tuli niin paljon eri kankaita ja paloja, että se koetteli valmentaja Anu Oksasen mukaan hyvähermoisen ompelijankin pinnaa.

Ensimmäinen visio puvuksi oli modernista tanssista tuttu luonnollisen yksinkertainen ruskea vaate. Jäällä testattiin sen seitsemää ruskeaa kangasta, mutta yksikään sävy sävy toiminut. Kokeilun puvusta muotoutui kreikkalaishenkinen versio. Alkuperäisessä visiossa rikkinäisten olympiarenkaiden oli määrä roikkua puvusta, mutta toteutuksessa kaikki viisi rengasta ovat mukana huomaamattomasti.

Musiikki ohjelmaan on sovitettu Tulivaunut-teoksen eri muunnelmista, elektronisesta toteutuksesta aina täyteen orkesteriversioon.

Vapaaohjelmassaan joukkue tuo jäälle robotiikan Optimus Primen hahmoina. Optimus Prime on kuvitteellinen päähenkilö Transformersuniversumissa ja alkujaan japanilaisen Takara Toys -yhtiön luoma lelu. Valmentaja inspiroitui luovista elementeistä, jotka saivat mielikuvituksen lentoon. MIU on jäällä muuntautumiskykyinen niin kuin ohjelman nimikin Transformers kertoo.

Vapaaohjelman robottihenkisen haalariasun suunnitteli Jannika Lilja, ja kokonaisuutta viimeistelivät vielä valmentaja ja ompelija Titta Kettunen yhdessä.

Intohimoa ja radioaaltoja

Helsinki Rockettesin valmentaja Kaisa Arrateig halusi tehdä tämän kauden lyhytohjelmasta vaikuttavan ja vahvan. Idea lähti liikkeelle hänelle henkilökohtaisestikin tärkeästä musiikista, Hymnistä rakkaudelle.

Edith Piaf oli tehnyt sanat Marguerite Monnotin sävellykseen jäähyväisiksi menetetylle rakkaalleen. Joukkueensa ohjelmassa valmentaja käyttää Patricia Kaasin versiota. Mausteeksi traagisen rakkauden hymniin hän valitsi modernit väliosat, joilla kooste sai myös uusia sävyjä.

Vahva ja kaunis kokonaisuus vaati kaltaisensa puvun. Sen syvän punainen väri, silkki ja pitsi kertovat materiaaleina tarinaa rakkaudesta ja intohimosta.

Helsinki Rockettesin lyhytohjelmapuvun syvän punainen väri, silkki ja pitsi kertovat materiaaleina tarinaa rakkaudesta ja intohimosta.

Niin kokonaisuudesta kypsyi joukkueen ja valmennustiimin työn tuloksena sinfonia intohimolle, Symphony of Passion.

Vapaaohjelmassaan Radio Waves Helsinki Rockettes keinuu radioaalloilla. Idean teemaan heitti koreografi  Reija Wäre. Valmentaja löysi punaisen langan ohjelman musiikkiin hahmoteltuaan, kuinka kuuntelija surffaa kanavilla löytääkseen tunnelmaansa sopivaa musiikkia.

Teema loi mielikuvan sähkönsinisistä aalloista, joista tuli puvun hallitseva väri. Kun musiikki on sikermä Valse Tristea, sambaa, hittiä ja draamaa, syntyi radioaalloista ja voiman ja kauneuden kombinaatiosta muotokieli pukuun.

Liitoa lintuina ja höyheninä

Lumineersin ohjelmat ovat joukkueen kaudella rakentuneet valmentajakolmikon Maikki Merilehto–Liisa Lakela–Henriikka Latva yhteistyöllä. Apua liikekieleen ovat antaneet myös baletinopettaja Riina-Kaisa Huovila ja jäätanssivalmentaja Ossi Kanervo.

Liisa oli pitkään halunnut tehdä ohjelman linnuista. Kun Maikki löysi musiikin Ravens’s Song, tuli ohjelmasta korppien tarina. Mustanpuhuva teema on jatkumoa joukkueen ensimmäisen kauden vapaaohjelmalle, joten tyylilaji oli lumeille jo tuttu.

Lumineersin vapaaohjelman puvussa Maikki Merilehto ja Liisa Lakela halusivat kokeilla printattuja liukuvärjäyksiä, jotka ompelija Titta Kettunen toteutti. Puku noudattaa valmentajiensa mieltymystä klassiseen tyyliin.

Pukuun haluttiin mukaan korppia, mutta ei päälle liimattuna. Siitä tuli korpinmustamusta ja pitkähihainen. Korpin sulista heijastuva vihreys toistuu puvun kaulaosassa.

Vapaaohjelmaan idea kumpusi höyhenestä, joka nousee ilmaan ja leijailee läpi tarinan, aivan kuten elokuvassa Forest Gump. Ohjelma sai nimekseen Air – Ilma. Nimi ja teema tulivat musiikin kautta, kun pariluistelun olympiavoittajien Aliona Savchenkon ja Bruno Massotin vapaaohjelman musiikki sytytti valmentajat.

Ohjelman puku myötäilee keveydellään ja liukuvilla väreillään islantilaisen kylmää taivasta, jossa kuitenkin on auringonlaskun sinipurppuraa.

Katutanssia terillä

Idea street dancesta Team Uniquen kauden lyhytohjelmaksi syntyi jo Tukholmassa MM-kilpailujen jälkeisen aamun palaverissa. Valmentaja Mirjami Penttinen ryhtyi heti etsimään lajin opettajia ja koreografeja, jotka osaavat tehdä ohjelmia ryhmille.

Musiikiksi pohdittiin jopa omaa rap-biisiä, mutta loppupeleissä päädyttiin artistikoosteeseen, jonka Nina Sandsund rakensi 40–60 palasta. Syntyi musiikin, koreografian ja puvun tiukan työstön tulos, joka sai nimekseen Muzic makez me…

Team Uniquen street dance tuo liikekieleltään uutta ilmaisua jäälle. Valmentaja Mirjami Penttinen kertoo, että siinä on mukana huumoria taitoluistelun arvoa unohtamatta. Toteutuksessa on tarkasti mietitty, että edessä ovat MM-kotikisat ja tanssin esittäjinä naiset.

Puvun ideoinnissa kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että street dance vaatii housut. Vielä Trophyssa housut muistuttivat valmentajasta 90-luvun salihousuja, mutta housujen rajaus mustalla korjasi tilanteen.

Idea vapaaohjelmaan löytyi valmentajan pitkäaikaiselta luistelijalta. Ulla Heliö laittoi ehdotukseksi Metallican musiikkia pianoversiona, joka sytytti saman tien.

Kun ideoita palloteltaessa nousi kantavaksi teemaksi unettomuus ja nimeksi Insomnia. Vapaan prosessissa valmentaja toteutti itseään miettimättä, miten se uppoaa yleisöön.

Puvusta haluttiin niin yksinkertainen, ettei se vie huomiota ohjelman tarinalta. Kummassakin ohjelmassa on pitäydytty tiukasti tarinan kerrontaan ilman kompromisseja luistelun teknisiä vaatimuksia unohtamatta.

TEKSTI Marita Kokko KUVAT Antti Lehto