Havaintoja ulkokaarelta

Tätä kirjoittaessani Suomi on eilen luistellut muodostelmaluistelun maailmanmestariksi. Ja millä tavalla. Kylmän seesteisesti kohti ennalta asetettua tavoitetta, harjoitusrutiinien tuomaan voimaansa luottaen. Onnittelut osaamisesta ja huipulle vievän prosessin hallinnasta kaikille siihen vaikuttaneille.

Urheilu on arvaamatonta. Kuka olisi uskonut, että vuonna 2018 junioreiden maailmanmestaruuskisoissa 13-vuotias tyttö hyppää kaksi neloishyppyä vapaaohjelmassa? Kuka osasi odottaa, että olympiavoittaja aloittaa MM-kisoissa vapaaohjelmansa kaatuillen ja romahtaa? Vaikka tekisimme työmme kuinka hyvin tahansa, jää yllätyksille aina tilaa. Toisaalta, jos jätämme läksyt tekemättä emmekä jaksa innostua, on helppo ennustaa tulos.

Suomalainen taitoluistelu voi hyvin ja huonosti. Olemme muodostelmaluistelun maailman kärki ja mestarit, naisluistelussa vielä sinnittelemme vauhdissa, jäätanssin harrastuspohja on edelleen vain muutamien osaajien käsissä, ja kysyn missä ovat miehet ja pienten poikien massat.

Urheilun organisaatiot ovat tärkeitä luomaan raamit ja toiminnan säännöt. Kansainvälinen yhteistyö on kaikilla tasoilla välttämätöntä. Perusosaaminen pienissä yksiköissä nousee kuitenkin aina ratkaisevimpaan asemaan. Asiat etenevät tai seisovat paikallaan ruohon juurella, siis jään pinnalla.

Lahjakkuutta tehdä jatkuvaa muutosta toimivasti siten, että asiat liikahtelevat eteenpäin ja ongelmat vähenevät tulosta synnyttäen, edellyttää innostusta jokaiseen luisteltuun kaareen ja jäällä otettuun askeleeseen. Siellä tarvitaan raikas oppimisilmasto, osaava valmentaja, jonka työnkuvan työnantaja on osannut rajata sellaiseksi, että työnilo ja innostus sekä kunnianhimo säilyvät ja ”antaa palaa meininki” on päivittäistä.

Huippuluistelu tarvitsee peruspilareikseen laadukkaita luistelukouluja. Niitä tulisi kehittää nopeasyklisiksi yksiköiksi, joissa lahjakkuudet löytyvät ja he pääsevät etenemään nopeasti taidoissaan.

Vielä enemmän tarvitsemme muutoksia olosuhteisiin. On lyötävä pöytään olemassa olevat esteet ja tehtävä toteutettavissa oleva suunnitelma niiden voittamiseksi.

Taitoluistelu ei yksin kykene Suomessa ratkaisemaan kalliin lajin imagosta pääsyä. Tarvitsemme apua jostain. Kuvitellaan vaikka, mitä seuraisi jos meillä olisi ilmaiset kunnalliset luistelukoulut, kuten kuntohumpat tai uimakoulut. Hullu idea, mutta niitäkin tarvitaan. Kaikkiin sellaisiin hankkeisiin, joilla saisimme perusluistelun opettamisen helpoksi, halvaksi ja kivaksi päivittäistapahtumaksi, pitää ryhtyä hihat käärittyinä ei kädet sivuille levitettyinä.

Tarvitsemme huippu-urheilua ja saadaksemme sitä meidän on myös taattava valmennusosaaminen ja ammattilaisten jaksaminen seuratyössä. Taitavimmat valmentajat saakoon ansaitsemansa työnkuvan ja työrauhan valmennustyössään siten, että ylikuormitusta ei pääsisi syntymään. Lahjakkaiden valmentajien yhteistyö ja heidän osaamisensa jakaminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Tarvitsemme esikuvia mutta vielä enemmän uskallusta tehdä asiat uudella tavalla toisin yksilöllisesti ja innostuneina.

Huippu-urheilua synnytetään perusasioiden laadukkuudella. Löytämällä uusia polkuja päivittäiseen valmennukseen teemme muutoksen ja menemme eteenpäin.

Kirjoittaja Anuliisa Uotila on tehnyt pitkän ja menestyksekkään valmentajauran niin seura- kuin liittotasolla. Hän on myös toiminut aktiivisesti valmentajajärjestöissä.