Luistelu-uran päättänyt Joanna Kallela:
”Jouduin pohtimaan, kuka olen, kun en ole enää luistelija”
Keväällä 2018 maajoukkueluistelija Joanna Kallela, 21, ilmoitti taitoluistelukansan yllätykseksi lopettavansa hyvässä vauhdissa olleen kilpauransa. Suomalaisille taitoluistelufaneille Kallelan sisarukset Pinja ja Joanna olivat tulleet vuosien varrella tutuiksi aina iloisina ja välittöminä jääkenttien taitureina.
Joanna Kallela aloitti luistelun 4-vuotiaana Pinja-isosiskon jalanjäljissä äidin vietyä tytön Tapparan Taitoluistelijoiden luistelukouluun. Harrastus muuttuikin pian menestyksekkääksi kilpauraksi, jonka varrelle mahtui monia unohtumattomia hetkiä.
– Ulkomaan kisat olivat aina tosi hienoja kokemuksia, varsinkin Suomen edustaminen junioreiden GP-kisoissa. Kisamuistoissa ykkösenä on kuitenkin Pohjoismaiden mestaruus junioreissa. Olen myös tosi tyytyväinen, että pääsin 14-vuotiaana maajoukkueeseen ja sain olla siellä useamman kauden, Joanna Kallela muistelee kilpauransa kohokohtia.
Kolme vuotta sitten Joanna kuitenkin päätti pitkän pohdinnan päätteeksi lopettaa kilpauransa. Lukio-opintojen sekä huippu-urheilun yhdistäminen oli johtanut itseltään täydellisyyttä vaativan luistelijan uupumiseen. Myös taloudelliset syyt ja loukkaantumiset painoivat vaakakupissa lopettamispäätöstä tehdessä.
– Energiani ei riittänyt opiskeluun ja huippu-urheiluun yhtä aikaa, joten minun täytyi tehdä valinta, kumpaan panostaisin jatkossa. Päätin, että en halua jättää koulua, Joanna kertaa.
Uudenlainen arki
Vaikka lopettamispäätös ei syntynyt hetken mielijohteesta, oli sitä seurannut aika silti haastavaa täysin uuden edessä olleelle nuorelle naiselle. Harjoitusten ja kilpailujen katoaminen kalenterista vapautti niin paljon aikaa, että aluksi Joanna koki elämänsä melko tyhjäksi.
Myös vastuun ottaminen uudenlaisesta arjesta ja omista aikatauluista vaati totuttelua.
– Lopettamisen jälkeen oli aluksi tosi vaikeaa. Kilpaurani aikana vietin valmentajieni ja luistelukavereideni kanssa enemmän aikaa kuin omien vanhempieni. Tuntui, että jäin tosi yksin, kun arjesta katosi hetkessä niin monia tärkeitä ihmisiä. Myös kisat, leirit ja kisamatkat ulkomaille jäivät elämästä pois. Jouduin käymään läpi identiteettikriisin ja pohtimaan, kuka oikein olen, kun en ole enää luistelija, Joanna muistelee.
”Jouduin käymään läpi identiteettikriisin ja pohtimaan, kuka oikein olen, kun en ole enää luistelija.”
Myös liikunnan väheneminen aiheutti vieroitusoireita treenaamaan tottuneelle Joannalle ja paikallaan pysyminen tuntui aluksi hankalalta. Kuntosalit, lenkkipolut ja tanssitunnit tulivatkin luistelun loputtua tutuiksi. Uuden arjen opettelussa auttoi myös paluu jäälle valmentajan ominaisuudessa Joannan aloitettua tuntivalmentajana Tapparassa. Valmentajana sai yhä olla lajin parissa ja jäähallilla tapasi vanhoja tuttuja. Myös kouluun panostaminen auttoi arkeen ankkuroitumisessa.
– Näin jälkikäteen ajatellen lopettamista olisi voinut helpottaa, jos vielä kilpauran loppumisen jälkeen olisi voinut jakaa ajatuksia esimerkiksi psyykkisen valmentajan kanssa, Joanna pohtii.
Karibian aurinkoon
Jo kilpauran alkuvaiheessa Joanna sattui näkemään kuvia maailmalla show-luistelijoina toimivista luistelijoista. Kiehtovat kuvat, joissa yhdistyivät maailman eksoottiset kolkat sekä esiintyminen ja luistelu, herättivät kiinnostuksen, ja ajatus kilpauran jälkeisestä show-elämästä alkoi kyteä.
– Kun kilpauran lopettaminen ja show-luistelijaksi hakeminen sitten tuli ajankohtaiseksi, oli elämäntilanteeni kuitenkin muuttunut. Minulla oli poikaystävä ja kaikki läheiset Suomessa ja lähteminen toiselle puolelle maailmaa tuntui liian isolta harppaukselta, Joanna kertoo.
Puolen vuoden kuluttua lopettamisesta mieli oli kuitenkin muuttunut ja Joanna lähetti hakemuksen Royal Caribbean International -varustamon risteilijöillä esitettävään jääshow’hun. Työhaastattelu sujui hyvin ja kun puolen vuoden sopimusta Karibialla seilaavalle M/S Freedom of the Seas -alukselle tarjottiin, päätti Joanna tarttua siihen.
– Ajattelin, että jos en nyt hae ja lähde, kadun sitä myöhemmin elämässä. Päätöksen tekemisessä ja lähtöön valmistautumisessa auttoi, kun sain vaihtaa kokemuksia muiden risteilijöillä aiemmin luistelleiden kanssa, Joanna sanoo.
Show-luistelijan työnkuvaan risteilyaluksella mahtuu paljon muutakin kuin pelkkää luistelua. Esiintymisen lisäksi luistelijat toimivat muun muassa laivan turvallisuuskoulutuksissa johtoasemassa, avustavat teatterin laulajia ja tanssijoita nopeissa pukuvaihdoissa sekä järjestävät laivan asiakkaille yleisöluisteluita. Myös laivan koristelu esimerkiksi Halloweenina tuli tutuksi ja jouluna asiakkaiden iloksi laulettiin joululauluja. Keskellä valtamerta netin käyttö on huimaavan kallista, joten laivan esiintyjät tienaavat itselleen nettiaikaa myymällä matkustajille WiFi-paketteja.
– Suosittelen showluistelijaksi hakemista kaikille, jotka siitä vähääkään haaveilevat. Opin Karibialla paljon uutta, tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, tutustuin uusiin kulttuureihin ja opin pärjäämään vieraalla kielellä. Esiintyminen jääshow’ssa on myös ihan erilaista kuin kilpailuissa. Oman mausteensa luisteluun tuo tietysti jään pieni koko ja keinuva alusta, Joanna kannustaa.
Opiskelijaelämää Jyväskylässä
Keväällä 2020, juuri ennen koronapandemian alkua, Suomeen palannut Joanna päätti toteuttaa yläasteelta asti mielessä olleen haaveensa ja hakea Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun. Lukio-opintoihin panostaminen palkittiin ja markkinoinnista sekä johtamisesta kiinnostunut Joanna saavutti haluamansa opiskelupaikan.
– Muutin syksyllä Jyväskylään ja olen viihtynyt tosi hyvin. Toki tämä on ollut koronan vuoksia aivan erilainen vuosi kuin mitä kuvittelin ensimmäisen yliopistovuoden olevan. Kaikki kurssit ovat olleet etäopiskeluna ensimmäisten parin viikon perehdytystä ja tutustumista lukuun ottamatta. Olen päässyt tutustumaan ainoastaan oman ryhmäni opiskelijoihin ja yliopistokampuskin on vielä ihan tuntematon, Joanna harmittelee.
”Valmentaessani saan jakaa omaa osaamistani luistelijoille. Kehityn ja opin myös jatkuvasti itse lisää.”
Työkokemusta Joanna on hankkinut opintojen ohessa myös valmennustehtävistä Jyväskylän Taitoluistelijoissa. Hyvässä ilmapiirissä on ollut helppo toimia ja vastuutakin on jo tullut mukavasti. Useimpien muiden valmentajien tavoin myös Joanna pääsi talven aikana haastamaan itseään etätreenien suunnittelutyössä ja niiden vetämisellä kotoa käsin.
Suosittujen kesäleirien järjestämisessä sisaruskaksikko on yhdistänyt voimansa, ja tulevanakin kesänä niin pienet kuin isommatkin luistelijat kokoontuvat Kangasalle treenaamaan.
– Valmentaessani saan jakaa omaa osaamistani luistelijoille. Kehityn ja opin myös jatkuvasti itse lisää. Erityisesti pidän koreografioiden tekemisestä ja niitä toivoisinkin pääseväni tekemään vielä enemmän, Joanna pohtii ja toivoo, että luistelu pysyisi mukana elämässä myös opiskeluiden päätyttyä.
Tulevaisuus viestinnän ja markkinoinnin parissa
– Erityisesti urheilu, liikunta, hyvinvointi ja sosiaalinen media kiinnostavat minua. Toivoisinkin, että saisin tulevaisuudessa tehdä työurani esimerkiksi markkinointipäällikkönä jossain yrityksessä tai sitten voisin kuvitella työllistäväni itseni yrittäjänä, Joanna suunnittelee.
Määrätietoinen matka kohti unelmia on jo hyvässä vauhdissa, ja kokemusta yrittäjyydestäkin on kertynyt toiminimen kautta. Sosiaalisessa mediassa aktiivinen Joanna on viimeisen vuoden aikana tullut TikTok-videoidensa kautta tutuksi myös muulle kuin luistelukansalle, mutta osa muistaa Joannan jo vuosien takaa bloggaajana.
– Koronan alkaessa olin juuri muuttanut asumaan yksin ja oli ihan hirmuisen tylsää, kun ei voinut käydä missään. Silloin löysin TikTokin ja päätin kokeilla videoiden tekemistä. Yllättäen videoista tulikin aika suosittuja. Oli aika jännää, kun joku sketsivideo sai yli 600 000 näyttökertaa. Tavoitteenani ei siltikään ole tulla miksikään Suomen suosituimmaksi tiktokkaajaksi. Teen videoita ihan vain omaksi ilokseni, tämä on vähän kuin harrastus, Joanna nauraa.
”Yksi suurimmista muutoksista urheilu-uran jälkeen on se, että ei ole mitään kovin konkreettista, mitä kohti pyrkiä.”
Vaikka Joanna suhtautuukin somen tekemiseen rennosti, näkyy urheilijauralta tuttu tavoitteellisuus yhä monin tavoin elämässä.
– Yksi suurimmista muutoksista urheilu-uran jälkeen on se, että ei ole mitään kovin konkreettista, mitä kohti pyrkiä. Mielestäni elämässä kuitenkin pitää olla jokin asia, missä kehittyä ja tällä hetkellä ne asiat ovat opiskelu, valmennustyö ja some. Koenkin, että lopettamisen jälkeen on tärkeää, että jokainen löytäisi jonkin oman jutun, minkä avulla voi pitää itsensä kiireisenä. Muuten muutos kilpauran jälkeiseen elämään on liian iso, Joanna miettii.
Entä mitä vinkkejä Joanna antaisi nyt nuorelle itselleen tai muille nuorille luistelijoille?
– Puhukaa! Jos väsyttää tai jokin asia on huonosti, niin puhukaa siitä myös valmentajille. Itse en aina ihan uskaltanut sanoa, jos jokin oli pielessä, mutta se auttaa, jos uskaltaa puhua. Elämästä ja luistelusta ei kannata myöskään liikaa stressata.
Joanna muistuttaa siitä, ettei tavoitteet ja pärjääminen saa olla koko elämä; luistelu on kuitenkin vain harrastus, jossa pitää pystyä pitämään kivaa.
– Koulussa ei aina tarvitse olla kympin oppilas. Jos haluaa luistella ja käydä koulua, niin vähempikin riittää. Ei kuitenkaan pidä heti lopettaa, jos jokin ei onnistu. Jos haaveilee jostain, niin sen eteen pitää tehdä töitä, Joanna sanoo.
