Mielikuvan voima, vapaus ja säännöt rohkaisevat lentämään unelmissa, mutta vaativat paljon opettelua ja kovaa työtä.

”Kaikki jännitys oli tipotiessään, tein ehjän ja
onnistuneen kisasuorituksen ja nautin luistelusta.”

Makaan Pirkkolan jäähallin pukuhuoneen puisella penkillä luistimet jalassa ennen omaa kilpailusuoritusta. Olin kova kisajännittäjä, ja siinä maatessani ja seuratessani rauhoittavaa ja lempeää valmentajan ääntä, luistelin mielikuvissani koko vapaaohjelmani jäälle liukumisesta, aloitusasennon kautta onnistuneeseen päätökseen ja loppukiitoksiin. Nousin tikkuiselta penkiltä, siirryimme yhdessä hallin puolelle ja valmentaja taputti minut hellästi jäälle. Ja niin siinä kävi: kaikki jännitys oli tipotiessään, tein ehjän ja onnistuneen kisasuorituksen ja nautin luistelusta.

Tästä tapahtumasta on nelisenkymmentä vuotta aikaa. Olin silloin noin 10-vuotias tyttö, ja valmentajani Berit Kaijomaa oli juuri toteuttanut elämäni ensimmäisen mielikuvaharjoituksen. Kuin suoraan oppikirjasta.

Ajattelemalla mestariksi?

Urheilupsykologi Terhi Lehtoviita tapasi koko Suomen MM-joukkueen valmentajineen kolme viikkoa ennen kisojen käynnistymistä. Silloin harrastettiin myös piirtämistä.

Mielikuvaharjoittelua voi verrata hyvin lajiharjoitteluun, sillä sekin aloitetaan alkeista ja perustaitojen karttuessa lisätään vaikeutta, tehoja, välineitä ja kestoa. Perustaidot ja varmuuden hankittuaan voi sitten itseohjautuvastikin laajentaa oman taivaan rajoja.

Kun puhutaan mielikuvaharjoittelun käsitteestä ja keinoista, niin on jopa yllättävääkin, että yhtä tärkeiksi asioiksi mielikuvituksen, visualisoinnin ja ajattelun rinnalle nousee tuntoaisti, tunnetila, kuulo-, maku-, ja hajuaistien käyttö, fysiologiset tunnereaktiot, piirtäminen ja jopa kirjoittaminen

Taitoluistelussa mielikuvaa käytetään paljon tekniikan tukemiseen, suoritustunnetilan vahvistamiseen ja harjoittamiseen ja motivaation lisäämiseksi.

– Se vahvistaa itseluottamusta ja hallinnan tunnetta suhteessa taitoon sekä oppimisprosessiin, sanoo Terhi Lehtoviita, urheilupsykologian asiantuntija ja Suomen Taitoluisteluliiton maajoukkueen psyykkinen valmentaja.
Terhin mukaan automatisoituneiden taitojen kohdalla mielikuvaharjoittelua kannattaa tehostaa tehtävään sopivalla “suoritustunteella”, sillä mitä enemmän aisteja elävöittämässä mielikuvaa, sen tehokkaampaa!

Suoritustunnetta, jota voisi kutsua myös mielikokemukseksi, tarvitaankin, sillä jääaikaa on rajoitetusti. Mielikuvitusjäät ovat auki jatkuvasti, joten miksi ei ottaisi siitä hyötyä irti.

Katselija vai kokija?

Metaforia, avainsanoja, piirtämistä, kirjoittamista, kuvien ja videoiden katselua… näillä kaikilla haetaan mielikuvaharjoituksen jäsentämistä ja tarkkaa toteutusta.

Yhtäkkiä psyykkinen mielikuva alkaa tuntua kovin fyysiseltä, assosiaatio tarvitsee myös rakenteensa ja fyysistä suoritusta tarkasti vastaavan marssijärjestyksen, ja kaikki tämä vaatii kovaa työtä ja paljon harjoittelua. Lisäksi pitäisi vielä tuntea, ihan hikipisaroihin asti. Ja ehkä haistaakin ja kuulla, esimerkiksi katsomon huutomyrsky nappisuorituksen jälkeen.

Mielikuvat voivat olla joko sisäisiä tai ulkoisia.

– Pääsääntöisesti sisäinen mielikuva on tehokkaampi, mutta on aina riippuvainen yksilöstä ja tavoitteesta kumpi on asianmukaisempi, muistuttaa Terhi.

Sisäisessä mielikuvassa fyysinen tunne on tärkeä ja se on itsekokemuksellinen, eli urheilija ikään kuin kokee ja tekee tapahtumat omassa kehossaan. Ulkoisessa mielikuvaharjoituksessa katsotaan suoritusta vähän kuin videolta, ulkopuolelta “katsojan roolissa”.

Lajivalmentajan tai psyykkisen valmentajan täytyy myös tarkastaa mielikuvaharjoite, sillä mielikuvissa harjoitellaan vain onnistuneita suorituksia. Joskus väärät liikeradat tai ponnistus hyppyyn täytyy korjata sekä jäällä että mielessä. Silloin tarvitaan mielikuvaeditointia eli poispyyhkimistä ja ns. uusintaottoa.

Terhi Lehtoviita mainitsee yhden paljon korjausliikkeenäkin käytetyn keinon, piirtämisen. Kaaren tai ponnistuksen piirtäminen ja sen jälkeen sen mielikuvissa tekeminen aktivoi samoja hermoston osia kuin liikkeen suorittaminen todellisuudessa. Siihen perustuukin mielikuvaharjoittelun vahva teho.

Kun harjoittelurytmiin tulee katkoja tai muutoksia loukkaantumisten tai vammojen takia, mielikuvatreeni voi olla varsin tehokas ja motivaatiota ylläpitävä menetelmä. Paluu jäälle on usein onnistuneempi ja on todennäköisempää päästä nopeammin arkirytmiin kiinni.

Elävästä elämästä

Uimari Hanna-Maria Seppälä kuvitteli itsensä altaassa välillä torpedoksi tai surffilaudaksi, ja jalkapalloilija Mikael Forssell otti unelmoinnin osaksi harjoitteluaan jo pienenä poikana Johanneksen kentällä, kun sen ympärillä hurrasi 60 000 fania virtuaalisella superstadionilla (kirjasta “Vielä yksi maali”). Myös toinen jalkapalloilija, Aki Riihilahti, on myös vannoutunut mielikuvaharjoittelija ja on kokenut saavansa siitä paljon apua eritoten loukkaantumisten aikana.

Terhi Lehtoviita, Matthew Penasse ja Emilia Simonen neuvonpidossa. Terhi on psyykkarina MM-joukkueemme mukana koko kisaviikon.

Terhi Lehtoviita nimeää mielikuvalle kolme ydinkäyttöaluetta omassa työssään taitoluistelijoiden parissa: tekniikka, erikoistilanteet ja kilpailukulun suunnitelma.

Helmikuisella PM-joukkueen leirillä Vierumäellä Terhi ohjasi ja toteutti koko Reykjavikiin matkanneen maajoukkueemme kilpailukulun suunnitelmat.

Ensin luistelijat kirjoittivat kaikki fyysiset tapahtumat kilpailua edeltävästä illasta kilpailun loppuun, ja sitten he miettivät psyykkiset tavoitteet ajatus- ja tunnetasolla. Sen jälkeen suunnitelmasta valittiin kaksi kohtaa, johon luistelija teki mielikuvaharjoituksen.

Mielikuvat kirjoitettiin paperille, jonka jälkeen Terhi tarkasti sisäisen puheen ja suoritustunnetilan ja näin etukäteen valmistetut mielikuvat otettiin suunnitellusti käyttöön jokaisen omalla keskittymistä vaativalla hetkellä PM-kisoissa, oli se sitten kisa-aamun aamiaishetki, jolloin ruoka ei maistu, tai nukkumaan meno edellisenä iltana. Jokaisen työkalupakissa oli välineet tiukkaan tilanteeseen.

Edustusluistelijamme ovat jo varsin rutinoituneita mielikuvaharjoittelijoita ja tämmöinen systemaattinen isommankin suunnitelman tekeminen luontui Terhin mielestä mallikkaasti.

Omien oppiensa mukaisesti, kun perustekniikka on hallussa, Terhi rohkaisee ajattelemaan luovasti, leikittelemään ja vähän rikkomaan rajojakin.

– Mielikuvaharjoittelun onnistumisen edellytys on kuitenkin se, että urheilija osaa tuottaa eläviä, eri aistein tuotettuja mielikuvia, jotka vastaavat todellisuutta.

Ja aina ensin; hengitä, keskity ja sitten suorita – jäällä tai mielikuvissa.

Artikkelia varten on haastateltu Terhi Lehtoviitaa ja käytetty Sportfocuksen tietoiskumateriaalia sekä kirjoja HUIPULLE! Henkinen valmentautuminen urheilussa, Christina Forssell, ja Psyykkinen valmennus – järkeä ja sydäntä, Ani Närhi, Päivi Frantsi

[divider]Fakta[/divider]

Terhi Lehtoviita

• Psyykkinen valmentaja (sert) ja urheilupsykologian asiantuntija
• Osakas urheilupsykologian palveluihin erikoistuneessa Valmennustiimi Sportfocus Oy -yrityksessä
• STLL:n maajoukkueen psyykkinen valmentaja ja toimii asiantuntijatehtävissä Olympiakomiteassa
• Junioreiden SM-kultaa muodostelmaluistelussa, ETK:n Energetics-joukkueessa
• Valmistunut liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylästä, opiskellut valmennusta Kanadassa ja samalla luisteli seniorimuodostelmaluistelujoukkueessa Edmonton Ice Elite. Suorittanut kansainväliset urheilupsykologian maisteriopinnot (EMSSEP) Jyväskylässä ja Lundissa.

[divider]Fakta[/divider]

Taitoluistelu-lehti 2/2017