Hän on lajissa harvinaisuus ja pienten luistelijoiden suuri idoli. Lumineersin Teemu Hintikka kertoo matkastaan Jyväskylän ulkojäiltä SM-seniorijoukkueeseen. Ja vastaa klassikkokysymykseen siitä, miltä tuntuu olla ainoa mies joukkueessa.

Teemu Hintikka oli noin kuusivuotias, kun äiti vei hänet kotikaupungissaan Jyväskylässä luistelukouluun. Äidin mielestä oli syytä osata useampaa lajia, ettei koulussa jäisi jalkoihin liikuntatunneilla.

– Olin kankea ja hidas poika, minulla oli valkoiset käytettynä ostetut taitoluistimet jalassa ja villamyssy silmillä kypärän alla. Kerran muistan olleeni harjoitusten ainoa osallistuja, kun treenit olivat sunnuntaiaamuna ulkojäällä yli 25 asteen pakkasessa. Kipinä luisteluun oli syttynyt, Teemu kertoo.

Muodostelmasta koko perheen harrastus

Kun Teemu eteni Jyväskylässä minorijoukkueeseen, muodostelmaluistelu vei mukanaan ja lajista tuli pian koko perheen harrastus. Teemun pikkusisko aloitti myös muodostelmaluistelun, äiti toimi joukkueenjohtajana ja isä vaikutti seuran hallituksessa.

Jyväskylän vuosina Teemu siirtyi minoreista SM-noviiseihin, sieltä SM-junioreihin ja lopulta kansallisiin junioreihin. Kun ikäraja tuli junioreissa vastaan, ajatus SM-senioreihin hakemisesta lähti liikkeelle vitsistä. Sarjassa ei oltu nähty miehiä niin moneen vuoteen, että Teemu ajatteli uran jatkon olevan epätodennäköinen, mutta päätti kuitenkin yrittää. Espoon uusi ja innovatiivinen Lumineers-joukkue oli alusta saakka selkeä tavoite.

– Muistan miten hienoa oli, kun Team Uniquessa luisteli aikoinaan useampia miehiä. He ovat lähtökohta sille, että uskalsin itse myöhemmin hakea SM-senioreihin. Ajattelin, että miehet eivät olekaan tässä lajissa täysin hyödyttömiä, vaan ennemminkin mahdollisuus ja voimavara joukkueelle, Teemu pohtii.

Osaaminen noussut uudelle tasolle

Tällä hetkellä Teemulla on menossa kolmas kausi Lumineerissa. Luistelutekniikka ja -asento ovat kokeneet ison muutoksen. Myös osaaminen muodostelman eri elementeistä on noussut uudelle tasolle.

– Kilpailemme sarjassa, jossa kaikki muut  joukkueet ovat olleet vuorollaan maailmanmestareita. Siitä huolimatta olemme kisa kisalta varmempia, että kova yhteinen työmme vielä palkitaan. Se tunne on mahtava, Teemu iloitsee.

”On suuri etuoikeus olla esikuvana pienille tulevaisuuden tähdille.”

Nykyään Teemu on myös pienten luistelijoiden suuri idoli. Tsemppiviestejä ja kannustusta sataa niin sosiaalisessa mediassa kuin jäähalleilla.

– On suuri etuoikeus olla esikuvana pienille tulevaisuuden tähdille. Jos fanille saa välitettyä luistelun riemua ja intoa jatkaa lajissa eteenpäin kohti huippua, ovat kaikki mahdolliset tavoitteet  toteutuneet, Teemu fiilistelee.

”Oletko sä niiden kanssa samassa pukukopissa?”

Lähes joka kerta, kun joku kysyy Teemulta hänen harrastuksestaan ja kuulee vastauksen, huulille nousee virnistys.

– Kaikki aina tiedustelevat, olenko tyttöjen kanssa samassa pukukopissa. Ja kyllä vaan, samassa kopissa ollaan. Ulkomailla on hauska seurata muiden maiden edustajien järkyttyneitä ilmeitä, kun menen muun joukkueen kanssa samaan pukukoppiin. Kaikissa maissa tämä ei ole itsestään selvää kuten Suomessa, Teemu sanoo.

Joukkueen ainoana miehenä oleminen ei tunnu Teemusta ihmeelliseltä, sillä hän ollut ainoa miesluistelija joukkueessa pienestä pitäen. Meikki- ja sukkahousutilauksista ja kilometrien mittaisista jonoista naistenvessaan saa silti väännettyä vitsejä joukkueelle.

Hauskoja hetkiä ovat Teemun mukaan myös ne, kun jäähallien miespuoliset käyttäjät tulevat juttelemaan ja harmittelevat, mikseivät itsekin nuorempina osanneet valita lajiaan oikein.

– ”Tuohan on taivas”, kertoo Teemu monesti kuulemastaan kommentista.

Haaveammattiin luokanopettajaksi

Teemu opiskelee kolmatta vuotta Helsingin yliopistossa, ja tavoitteena on valmistua luokanopettajaksi noin viidessä vuodessa. Haave opettajan ammatista syttyi jo pikkupoikana.

– Alun perin syynä oli se, että opettaja saa etuilla ruokajonossa ja istua pöydällä. Tämä ala on tuntunut aina omalta, vaikka syyt hakeutua opettajan ammattiin ovat vaihtuneet ajan myötä, Teemu nauraa.

Vapaa-aika opintojen ja luistelun ulkopuolella kuluu tyttöystävän kanssa, joka harrastaa myös muodostelmaluistelua. Vaikka Teemu viettää päivänsä suuren naisjoukon keskellä toisessa joukkueessa, kateutta ei ole ilmassa.

– Tunnemme molemmat lajin hyvin ja osaamme suhteuttaa asiat oikein. Minä olen Lumineersissa samalla tavalla joukkuekaveri, kuin kuka tahansa muukin joukkueenjäsen, Teemu sanoo.

Askel askeleelta kohti maailman huippua

Lumineersilla ja Teemulla on yksi selkeä päätavoite. He haluavat lajin huipulle ja MM-kisoihin. Matka tavoitteeseen vaatii useita välitavoitteita, kuten kotimaisten ja kansainvälisten kilpakumppaneiden voittamista, vahvaa luistelua sekä koskettavia koreografioita.

Tämän kauden ensimmäisen kansainvälisen kilpailun Lumineers luisteli Kalifornian lämmössä Los Angelesissa.

– Oli hienoa päästä testaamaan joukkueemme taso muita maailman huippujoukkueita vastaan. Saimme ohjelmistamme paljon positiivista palautetta ja huomasimme, miten lähestymme maailman huippua kaiken aikaa. Vapaaohjelmakisassa taakse jäivät sekä Kanadan Nova että USA:n Skyliners, Teemu kertoo tyytyväisenä.

Myös henkilökohtaisia tavoitteita riittää. Teemu haluaa kehittää kaarityöskentelyään yhä syvemmäksi ja mainitseekin esikuvakseen ranskalaisen jäätanssijan Guillaume Cizeronin. Tavoitteena on parantaa myös liikkuvuutta ja kehittää musiikin tulkintaa.

Luistelu-uran jälkeen Teemu toivoo voivansa jatkaa lajin parissa. Onko rooli sitten valmentajana, arvioijana vai muussa tehtävässä, se jää nähtäväksi.