Juuri nyt taitoluistelijat tuskailevat uusien ohjelmiensa parissa. Temput kyllä oppii, mutta tulkinnan löytäminen huolestuttaa monia. Kova työ kannattaa: oikein ymmärretty koreografia saa luistelijan lentämään jäällä. 

Venäläissyntyinen Marina Rolbina on tuttu monille suomalaisille taitoluistelijoille. Hän on vieraillut usein Suomessa leireillä tanssinopettajana ja koreografiavalmentajana. Hän työskentelee myös yksinluistelun maajoukkueen kanssa. 

Rolbina kertoo, että käyntiensä myötä hän on yhä enemmän ihastunut suomalaisiin taitoluistelijoihin, joita hän aluksi piti liiankin ujoina repeämään lajin vaatimaan tulkintaan. 

– Kun opetan suomalaisluistelijoita, he saattavat ensin vaikuttaa vähän varautuneilta. Mutta kun he pääsevät itse jäälle luistelemaan koreografiaansa, he usein suorastaan syttyvät. Suomen luistelijoissa on tulkitsijoina kipinää, Rolbina kertoo. 

Marina Rolbinalle itselleen kipinä jääelementtiä kohtaan syntyi tämän vuosikymmenen vaihteessa. Kuuluisan moskovalaisen balettikoulun, Bolshoin, kasvatti ei ollut edes kokeillut luistelua harrastuksena, vaan hän oli liidellyt maailman parketeilla palkittuna tanssijana. 

Kipinän sytyttäjä

Kipinän sytyttäjänä toimi taitoluistelun maailmankuulu valmentajaguru Aleksei Mishin, joka halusi perinteisiin koreografioihin ja tulkintaan uutta ilmettä ja uusia ideoita. 

– Alku oli todella vaikea, kun minulla ei ollut edes tuntumaa siitä, miltä tuntuu liikkua terän varassa liukkaalla jäällä. Mutta Aleksei ja hänen vaimonsa Tatjana Mishina opettivat minulle taitoluistelun perusasioita ja jaksoivat miettiä, miten ideani siirtyvät jäälle. 

Perusopit saatuaan Marina Rolbina muutti myöhemmin Moskovaan, jossa hän työskenteli ennen muuta pariluistelijoiden kanssa. 

– Pariluistelu poikkeaa koreografin silmin niin paljon yksinluistelusta, että siinä tunsin olevani vieraalla maalla. Nykyisin työskentelen lähes täysin vain yksinluistelijoiden kanssa. 

Tanssin taitoja ei kannata väheksyä 

Marina Rolbina kertoo monesti miettineensä, kuinka klassisen tanssin perusoppeja voidaan ja myös kannattaisi enemmän hyödyntää taitoluistelussa. 

– Otetaan esimerkiksi tanssin perusasia: jalan ja nilkan tinkimätön ojennus. Kun työskentelen pienten luistelijoiden kanssa, saan tehdä paljon töitä juuri tässä. Ja vaikka moni sanoo, ettei luistimessa saa nilkkaa ojennettua, se on osin pötyä. On olemassa liikkeitä, joilla saa jäällä näyttämään, että nilkka on ojennettu. 

”Tanssin oppeja ja taitoja ei kannata väheksyä. ”

Joitakin tanssin oppeja Marina Rolbina on jopa testannut taitoluistelijoilla. 

– Mittasin joukolta 10–12-vuotiaita tyttöjä heidän hyppyjensä korkeuksia. Opetin heille tanssijoiden perinteisen nilkkaa vahvistavan harjoituksen. He sitoutuivat tekemään sitä kuukauden ajan. Kun mittasin hypyt uudelleen, ne olivat selvästi saaneet korkeutta lisää. Tanssin oppeja ja taitoja ei kannata väheksyä. 

Itkin Vivecan luistelessa 

Marina Rolbina peräänkuuluttaa taitoluistelijoilta ja heidän valmentajiltaan rohkeutta kokeiluihin niin musiikin kuin liikekielen kanssa. 

– Totta kai otan aina koreografiaa luodessani huomioon luistelijan iän, hänen luonnetyyppinsä, usein valmentajan hänelle valitseman musiikin tyypin ja tyylin jne. Mutta musiikkeja on maailmassa paljon. Niitä kannattaa kuunnella ja niissä liikkua. Minä itse en koskaan vain kuuntele musiikkia, muutan sen aina liikkeeksi. 

– Ja vaikka joku koreografian liike tai yleensä liikekieli voi luistelijasta tai hänen valmentajastaan tuntua ensin hankalalta, sitä kannattaa kokeilla, antaa sen tulla tutuksi. 

Kun ystävyys musiikkiin ja liikekieleen syntyy, koreografia auttaa luistelijaa ihmeisiin: 

– Silloin luistelija ei vain luistele jäällä. Hän lentää, ja sen näkee jokainen katsojakin. 

Rolbina sanoo kokeneensa tämän maagisen hetken viimeksi talven EM-kilpailuja seuratessaan. Viveca Lindforsilla oli takavuosina hankaluuksia saada tulkintaansa sitä viimeistä säihkettä. Hän työsti asiaa todella paljon. 

– Kun näin Viveca Lindforsin liitävän EM-jäällä, olin todella liikuttunut. Itkin Vivecan luistellessa. Kova työ sai palkkionsa. 

Hyvää koreografiaa ei tarvitse esittää 

Yksi suomalaisluistelija, joka on hyödyntänyt Marina Rolbinan koreografitaitoja, on porilainen Adeliina Välitalo. Marina muokkasi viime vuonna tytön debytanttiohjelman uusiksi, ja tänä kesänä yhteistyöstä syntyi myös Adeliinalle SM-noviisisarjan lyhytohjelma. 

– Vappis, joka on jo minulle tuttu, on ehdottomasti paras ohjelmani koskaan. Siinä on kaikki viimeisen päälle, ja sen luisteleminen on ilo. 

”Hyvää koreografiaa ei tarvitse esittää, se liukuu itsestään.”

13-vuotias Adeliina kertoo, että uudet ohjelmat ovat kesäleireillä suosittu pukkaripuheiden aihe. Niistä pulistaan jännittyneinä, ja niiden opettelun kanssa tietysti myös tuskaillaan. 

– Koreografiat ovat tietysti kaikille tärkeitä siksi, että niistäkin kerätään pisteitä. Mutta vielä tärkeämpää on saada luistella omannäköinen ohjelma. Hyvää koreografiaa ei tarvitse esittää, se liukuu itsestään.