Henkilöt

Hyvä henki on silta ystävyyteen

joulukuu 20, 2017

Sini Aarnio-Kurki luisteli Marigoldin riveissä 12 vuotta ja jakoi jouk-kueensa kanssa äärimmäisen ilon ja surun hetket. Hän tietää, että yksilöistä kasvaa joukkue vain yhteisin toimintatavoin ja tavoittein, joihin jokainen on valmis sitoutumaan.

Tullessaan Marigoldiin Sini oli noviisi-ikäinen. Vuosien uurastus muokkasi hänestä huippuluistelijan, jolla on pitkän uransa ansiosta MM-mitaleja enemmän kuin yhdelläkään muulla suomalaisluistelijalla: kolme kultaa, hopea ja kaksi pronssia sekä liuta niitä pikkumitaleita, joita lyhytohjelmien tai vapaaohjelmien kärkisijoista heltiää. Sini arvostaa joukkueensa saavutuksia ja mitaleitaan.

Sini Aarnio korostaa sekä vanhojen että uusien luistelijoiden aktiivisuutta uutta kautta käynnisteltäessä.

– Mutta luisteluvuosien parasta antia ovat ystävät, jotka ovat ystäviä edelleen. Samoin kaikki kokemukset, jotka olemme jäällä ja ennen kaikkea jään ulkopuolella yhdessä saaneet.

Ex-marigoldilla on oma näkemyksensä kausista, joina joukkueen henki oli parhaimmillaan. Hänen mielestään hengen kannalta Marigold toimi parhaiten Leijona-kaudella 2002–2003 ja Jekyll & Hyde -kaudella 2004–2005. Nimet kausille tulevat vapaaohjelmien teemoista.

Leijona-kausi alkoi traagisesti joukkueen luistelijan Sanna Kanervon kuoltua äkilliseen sairauteen. Pohjaton suru yhdisti tyttöjä ja asetti mittasuhteisiin muut murheet ja vastoinkäymiset. Leijonakuningas-vapaaohjelman joukkue omisti Sannalle.

Jekyll & Hyde -kausi yhdisti uusilla käänteillään. Valmentaja odotti vauvaa ja tuli MM-kilpailuihin muutaman viikon ikäinen nyytti kainalossaan. Joukkueeseen toivat uutta verta aiempia vuosia suurempi junioreista nousseita luistelijoita.

Sini toimi joukkueen varakapteenina kaksi vuotta ja ykköskapteeninakin saman verran. Niin valmentajalla kuin kapteeneillakin on osansa joukkuehengen luomisessa, mutta hengen luonnissa avainasema on jokaisella joukkueen jäsenellä.

Kauden tarina

Joukkueen tarina alkaa rakentua kauden alusta keväällä. Joukkue lähtee liikkeelle tutustumalla uuteen kokoonpanoon, sillä osa luistelijoista aina vaihtuu. Jos mukaan tulee vain muutama uusi luistelija, vanhojen tehtävä on ottaa heidät avosylin vastaan.

– Mutta tulijan on myös oltava aktiivinen sovittautuessaan joukkueeseen. Uuden on hyvä tutustua ryhmän tapoihin ja tehdä niistä myös omiaan.

Kesän leirit sitouttavat luistelijat joukkueeseen. Silloin sovitaan yhteiset toimintatavat ja vietetään yhdessä myös vapaa-aikaa. Siksi leirit kannattaa järjestää kotipaikkakuntaa kauempana, jolloin häiriötekijät voi minimoida. Kun ollaan yhdessä 24/7, syntyvät ne yhteiset kokemukset, joita muistella vuosienkin jälkeen.

Ennen kisoja joukkuetta sähköistää kisapaikkojen jako. On selvää, että luistelijat kilpailevat koko kauden ajan paikoista kokoonpanossa.

Tavoitteet toimivat vasta, kun luistelijat itse uskovat, että voivat ne saavuttaa.

– Joukkuehengen kannalta on tärkeää, miten valintoihin suhtautuvat mukaan päässeet ja varalle jääneet. Jos ratkaisusta syntyy ongelma, tilanne voi jatkua vaikeana koko kauden. Tässä pisteessä valmentajalla on avainrooli. Hengen kannalta on ratkaisevaa, miten hän tarvittaessa perustelee valintansa ja miten kannustaa niitä, joille paikkaa ei lohjennut.

Sini muistuttaa, että paikat ansaitaan taidoilla. Joukkueen on tärkeää tukea valmentajaa tämän valinnoissa. Kapteenit voivat psyykata pettyneitä ja rohkaista puhumaan asioista valmentajan kanssa.

Itse kilpailutilanteessa on Sinistä ihanteellista, että joukkueen jokainen jäsen osallistuu päivän tapahtumiin. Parhaimmillaan kaikki panostavat päivään ikään kuin olisivat kaikki menossa jäälle. Se tukee joukkuehenkeä.

Onnistumisen hetkellä ei joukkuehengestä tarvitse kantaa huolta. Jos suoritus epäonnistuu, se kestetään ketään syyllistämättä hyvällä yhteishengellä.

– Kun esimerkiksi elementtien tekniset tasot jäävät saamatta, voi kyse olla koko joukkueen heikosta suorittamisesta.

Monen osasen summa

Sini Aarnio-Kurki, joka on opiskellut myös spesialistiksi, on valmentanut jo kymmenkunta vuotta kaikenikäisiä kansallisten ja SM-sarjojen muodostelmajoukkueita Espoon Taitoluisteluklubissa.

Pienimmillä valmentaja luo toimintatavat joukkueelle. Vanhemmissa joukkueissa sen tekevät luistelijat. Mutta kaikkien kanssa tavoista ja tavoitteista keskustellaan yhdessä. Yhteishenki on monen osasen summa ja vaatii osasten osuvan kohdalleen.

– Valmentaja ei voi itse asettaa tavoitteita, jos joukkue ei ole niihin valmis. Tavoitteet toimivat vasta, kun luistelijat itse uskovat, että voivat ne saavuttaa. Laskelmoimalla et saa hyvää joukkuehenkeä syntymään.

Valmentajana Sini toivoo, että vanhemmat antavat joukkueelle aikaa ja mahdollisuuden kehittyä niin taidoiltaan kuin joukkuehengen osalta. Hyvä joukkuehenki ei muodostu pakottamalla.

teksti Marita Kokko | kuvat Sari Niskanen

Taitoluistelulehti 5/2017