Henkilöt

Bäkkäri-kuvaajan päiväkirja

heinäkuu 10, 2017

Nina Kellokoski sai Helsingin MM-kisojen ajaksi unelmaduunin. Hän vietti koko viikon järjestelytoimikunnan virallisena back stage -valokuvaajana. Hän sai kuvata kaikkea, mitä tapahtui kulisseissa. Lue Ninnin herkullinen kisapäiväkirja ja ihastele mahtavia kuvia!

Maanantai 27.3
Vuorolistassa luki ”paikalla illalla” eli eka kuvauspäivä tulisi olemaan iltaverryttely alkavaan koitokseen. Kulkukortti kaulaan, tuplatarkistus, kamerat ja akut ladattuina, reppu selkään ja menoksi. Ihan mahtavaa, kilpailijoiden hotelli on kotini naapurissa, joten pääsin heti testaamaan ”shuttle bussia”, ts. ovelta ovelle kuljetus, ei paha työmatka!

Hallilla oli vielä rauhallista, pariluistelijat harjoittelivat ja katsomossa seurasi jo innokas joukko lajin ystäviä. YLEn kamerat alkoivat olla paikoillaan, katon valolaatikkoa testattiin, se näyttää hyvältä. Itse jääkin näytti tosi hyvältä ja kuulin, että luistelijat olivat ehtineet jo kehua sitä. Hyvä Suomi.

Kuvailin laiskasti, mutta tuntuman hakeminen oli tärkeää, kohta räjähtää… Ai niin, vapaaehtoisten ruokala ”Kontti” piti etsiä ja testata myös. Se on sininen konteista koottu työmaaruokala parkkipaikalla, yhdestä ovesta sisään, toisesta ulos. Kaikesta karuudesta huolimatta tunnelma oli mukava, ruoka maukasta ja tuttuja oli paljon.
Kiva eka päivä.

Tiistai 28.3.

Aloitin työpäivän Luolasta eli harkkahallista. Käynnissä oli miesten harjoitukset ja jäällä kaikki kolme japanilaista samalla kertaa. Ja tietysti jäänlaita täynnä japanilaista mediaa, kamerat raksuttivat heti kun Yuzuru liikahtikin.
Annoin kollegoiden kuvata poikia, minä kuvasin heitä työssään. Yuzurun treenit menivät ihan penkin alle, hyppi ilmapalloja, kaatuili ja tuskaili. Kiersin kaukalon toiselle puolelle, ja seurasin Shoma Unon ja hänen valmentajansa kommunikointia ihan parin metrin päästä. Ihana nauravainen parivaljakko.

Sitten ylös areenan puolelle:Warm up area, skating lounge (luistelijoiden olohuone ja lounaspaikka), mixed zone (median ja kilpailijoiden pikatreffialue heti kisasuorituksen jälkeen), pukkarikäytävät, kisatoimisto jne. Kuhinasta huomasi, että kisat ovat käynnistymässä.

Päivän mieleenpainuvin näky oli jäänkunnostajien armeija työssään ja kaksi jäädytyskonetta! Tai ehkä kuitenkin suloinen Shoma Uno.

Kotiin köröttelin Patrick Chanin kanssa samassa bussissa.

Keskiviikko 29.3.

Ensimmäinen kilpailupäivä ja avajaiset.

MM-kilpailuun oli akkreditoitunut noin 500 median edustajaa, joista 120 on valokuvaajia. Aamu alkoi jännittävästi pressikeskuksessa valokuvaajien kuvauspaikkojen arvonnalla. Hallissa on vain 5 rink side-paikkaa ja ne menevät isoille kuvatoimistoille. Muut paikat arvotaan joka päivä.

Japanista asti tullut Canonin edustaja jakoi kuvausliivit kaikille paikan saaneille. Minäkin sain mustan liivin, sillä meidän valokuvaajien pitää olla huomaamattomia tv-kameroiden kiertäessä kentän laitoja. Ei auttanut liivi, sillä kotoa soitettiin myöhemmin, että ”äiti nähty tv:ssä”.

Kisakuvausurakan aloitin kukkatytöistä naisten lyhytohjelmassa, välissä kävin lämmittelyalueella seuraamassa mm. Yuzurun pallojumppaa ja hentoisen Elisabet Tursynbaevan pomppimista ja valmistautumista suoritukseensa.

Myöhemmin törmäsin jääkoneen vieressä Carolina Kostneriin ja hänen valmentajaansa Alexei Mishiniin. Laskin kamerani alas, sen verran tiukkaa oli palautteen anto, etten hennonut ikuistaa.

Naisten kisan jälkeen käytävät alkoivat täyttyä avajaisten esiintyjistä; ballerinoja, pikaluistelijoita, muokkareita, yksinluistelijoita, Valtteri Torikka viuhtoi ohi kovaa vauhtia. Odotin kolmen upean daamin kanssa kulisseissa virallisia avajaisseremonioita: Laura Raitio, Anne Berner ja Marie Lundmark julistivat Helsingin MM-kisat avatuiksi.

Kaikkien aikojen avajaisshown päätteeksi Diandra esitti kisatunnarin. Fiilis oli katossa, kirjaimellisesti.

Torstai 30.3

Tänään oli vuorossa miesten lyhyt, ja pelkästään japanilaisturistien meri loi kihelmöivää jännitystä joka puolelle.
Yuzurun kannattajajoukot peittivät jään pehmoleluilla ja kukilla ja vaikka kukkatytöt ja -pojat tekivät kaikkensa, ISUn sekuntikellot pamahtivat punaiselle. Jatkossa pitää olla tuplamiehitys pehmon kerääjissä tai kilpailun aikataulu on vaarassa.

Supersymppis Jason Brown, taru-olennolta näyttävä Kevin Reynolds, ikisuosikkini Alexander Majorov, meidän oma Vade, Javier, Shoma… Kuvaan ihan hulluna miesten fiiliksiä jäältä tultaessa, mixed zonen ryysistä, Brendan Kerryn (Australia) kengurumaskottia, kiss&cry:n intiimejä onnen hetkiä, ylitse pursuavaa Flower pick up- nurkkausta, meidän omaa porukkaa työssään… Kaikilla on vauhti päällä ja hymy naamassa.

Illalla oli vielä pariluistelun vappis, mutta sen seurasin kotona. Ylitöiksi meni joka tapauksessa, sillä kuvien lataaminen muistikortilta, valitseminen ja kevyt käsitteleminen veivät aikaa.

Olin ulkoistanut itseni perheestä kisaviikoksi, joten kotona istuin nenä kiinni läppärissä, katsoin YLE Areenalta toisella silmällä kisoja ja nukuin. Perhe ymmärsi.

Perjantai 31.3

Taitoluisteluliitto ja MM-kisaorganisaatio pitivät kokkarit VIP-vierailleen luistelumaailmasta, oli valmentajia ja entisiä tähtiä vuosien takaa.

Törmäsin vanhaan luistelukaveriini Oula Jääskeläiseen, jota en ollut nähnyt noin 35 vuoteen. Paikalla olivat myös Tintti Wegelius, Sussu Broman, Laura, Kiira, Susanna ja Petri, MM-kisojen maajoukkueemme ja KAIKKI luistelusta tutut.

Sieltä säntäsin VIP-ravintolaan edustamaan, sillä olin luvannut Canonin Ollille kertoa heidän VIP-vierailleen backstage-kuvaajan arjesta. Mieluinen tehtävä ja hyvää ruokaa.

Juttu jäi kesken hetkeksi, sillä puhelimesta kuului huolestunut (ja tiukka) ääni: Mihin sä hävisit, ministeri on nyt täällä! Tein 400 metrin maailmanennätyksen kamera kädessä juoksussa.

Sain koko 20-vuotisen valokuvaajan urani todennäköisesti parhaan kuvan. Ikinä.

Ilta oli tunnerikas. Naisten vappis, Evgenia Medvedevan loisto, Anna Pogorilayan luhistuminen ja palkintojen jako. Kuvasin valokuvaajia, jotka marssitettiin tiukassa järjestyksessä paikoilleen tarkasti osoitetuille paikoille.
Shuttlebussiin, kotiin. Kaaduin sänkyyn.

Lauantai 1.4

Tänään pääsin kisaturistina tyttäreni kanssa katsomaan miesten finaalia. Ennen kuin lähdin saattamaan Elsaa kotimatkalle, minun piti käydä vaihtamassa työvaatteet päälle ja hakea kamera. Istutin tytön pressikeskuksen aulaan. Kun ilmestyin takaisin valokuvaajaksi sonnustautuneena, näin, kuinka Yuzuru Hanyu kumartaa syvään tyttärelleni, taputtaa päälaelle ja antaa pienen halauksen… Tilanteesta ei siis ole yhtään kuvaa, koska jähmetyin, häkellyin ja melkein pyörryin!

Jäällä oli illalla hieno jäätanssin loppukilpailu, mutta kulisseissakin tapahtui. Seurasin lämmittelyalueella, kuinka Meagan Duhamel ja Eric Radford valmensivat ja opettivat nostotekniikkaa Pohjois-Korean parille, Tae Ok Ryom – Ju Sik Kimille.

Halli oli miltei tyhjä, kun suuntasin kotiin.

Sunnuntai 2.4

Tulin puolen päivän aikoihin hallille, ja kuulin japanilaisturistien jonottaneen aamuyöstä asti miesten pikkumitalien jakojuhlaan. Rauta-aidat olivat valmiina 3. kerroksen käytävällä ja niin olivat kymmenet turvamiehetkin. Hyppäsin baaritiskille kuvaamaan, siellä olin osittain turvassa hektisestä menosta.

Loppunäytöksen ajaksi asettauduin esiintyjien jäälle menoaukon viereen. Fiilistelin siinä heidän kanssaan, kuvasin heidän odotustaan, keskittymistään, teräsuojia, siis maailman parhaita teräsuojia, kunnes… Yhtäkkiä Javier Fernandezin katse kääntyi suoraan mun kameraan ja sain suukon! Eikä tässä vielä kaikki, Javi jatkoi flirttailua mulle/ kameralle ja onnistuin tärinältäni saamaan tilanteesta myös kuvat.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Yuzurun poistuessa jäältä hän nojasi laitaan selkä yleisöön päin itkien ja nauraen lähes yliluonnollisessa valossa omassa tunnemyrskyssään. Sain koko 20-vuotisen valokuvaajan urani todennäköisesti parhaan kuvan. Ikinä.

Bäkkärikuvaajan unelmaviikko, se oli siinä.

Teksti ja kuvat Nina Kellokoski
Taitoluistelu-lehti 3/2017