Jäätanssiparin Yuka Orihara ja Juho Pirinen tämänvuotisen vapaatanssin taustalla soi Gabriel’s Oboe elokuvasta Linnake. Kauniisti soljuva musiikki kuulostaa yhdeltä neljän minuutin biisiltä, joka olisi kuin varta vasten Yukan ja Juhon tanssittavaksi sävelletty.

Totuus on kuitenkin toinen. Kilpailumusiikki on oikeasti koostettu viiden eri artistin esittämistä musiikkikappaleista. Lisäksi suurin osa rytmeistä ja rummuista sekä osa bassolinjoista on Collinsin käsialaa, sillä niitä alkuperäisessä Enrio Morriconen sävellyksessä ei todellakaan ollut.

Mutta miksi? Kysytäänpä Rob Collingilta eli Skating Music Guylta, joka teki kaiken tämän työn.

– Jäätanssin säännöissä sanotaan, että musiikissa täytyy olla kuuluva perussyke koko matkan. Siispä minun piti kirjoittaa basso- ja rytmikuviot, luoda kaikki nämä jutut ja liittää palaset yhteen, Colling selvittää.

”Yhdessä vaiheessa projekti sisälsi 573 ääniraitaa. Oli vähän extremeä!”

Palasista puheen ollen: Piper Gillesin ja Paul Poirierin toissavuotisen vapaatanssimusiikin (Joni Mitchellin Both Sides Now) kokoaminen se vasta urakka olikin. Sitä varten Colling sävelsi musiikinpätkiä, jotka sitten äänitettiin elävän orkesterin kanssa Makedoniassa. Päälle Colling soitti uuden saksofonisoolon ja lisäsi muitakin soittimia.

– Yhdessä vaiheessa projekti sisälsi 573 ääniraitaa. Oli vähän extremeä!

Jäähalli, viulu ja Celine Dion ovat rankkoja korville

Vaikka musiikin editointi olisi kuinka monimutkaista, se on vasta ensimmäinen puolikas Collingin työstä. Kun hän on saanut tehtyä koosteen, johon asiakas on tyytyväinen, seuraava askel on remasteroida ja miksata musiikki niin, että se kuulostaa hyvältä jäähallissa. Se voikin olla hyvin haastavaa. Collingin mukaan jäähalli on nimittäin akustiikan kannalta jotakuinkin vaikein kuviteltavissa oleva tila: yleensä hallit ovat valtavia neliskanttisia rakennuksia, joissa on paljon kovia pintoja heijastamassa ääntä sekä samansuuntaisia seiniä luomassa seisovia aaltoja ja resonanssia.

– Eikä missään muussa musiikin esittämispaikassa myöskään ole samanlaista ääntä heijastavaa lattiaa! Jäähallissa kaikuefekti voi kestää jopa yli kymmenen sekuntia, eli enemmän kuin isossa katedraalissa.

Colling selvittää, että tällaisessa ympäristössä ongelmia tuottavat vaihtelut musiikin dynamiikassa. Hieman yksinkertaistaen: valtavirtapopissa ja metallimusiikissa dynamiikan äärialueiden ero on liian pieni, klassisessa musiikissa taas liian suuri. Kummassakin tapauksessa jäähallissa saattaa käydä niin, ettei musiikin yksityiskohdista saa selvää.

”Jäähallissa kaikuefekti voi kestää jopa yli kymmenen sekuntia, eli enemmän kuin isossa katedraalissa.”

Matalaresoluutioinen mp3-tiedosto on Collingin mielestä aina lähtökohtaisesti huono ajatus. Mp3-algoritmi vääristää ääntä jonkin verran, ja hallissa kaikuefektin myötä rujot ja särjetyt äänet kuulostavat entistäkin pahemmalta.

Tietyt taajuudet taas särähtävät korvaan, koska seisovat aallot hallissa voimistavat niitä. Sooloviulu on Collingille soittimista kaikkein pahin. Sen äänessä on resonansseja ja teräviä yläsäveliä, jotka vaihtuvat nuotista toiseen, sekä taajuuksia, joille ihmiskorva on kaikkein herkin.

– Osittain samoja ongelmia tuottaa myös oopperalaulu, ja outoa kyllä myös Celine Dion. Tiedän, että hän on suosittu luistelijoiden parissa, mutta hänen lauluäänessään on samoja rosoja kuin viulussa, ja se saa yleisön laittamaan kädet korville ellei musiikkia miksata juuri oikein!

Collingilla on työkalupakissaan tekniset kikat ja lääkkeet edellä mainittuihin vaivoihin.

– Miksaus on jongleerausta ja tasapainottelua, mutta ennen pitkää siihen saa tuntuman.

Englannista Joensuun kautta olympialaisiin

Rob Collingin tie päätoimiseksi Skating Music Guyksi on kulkenut monien mutkien kautta. Muusikko- ja yrittäjätaustainen britti oli päätynyt vaimonsa työn perässä Suomeen ja Joensuuhun vuonna 2011. Heidän tyttärensä luisteli Joensuun Katajassa, ja Colling editoi hänelle kisamusiikit. Ei mennyt kauankaan, kun hän huomasi tekevänsä musiikit koko seuralle. Pian pyyntöjä alkoi tulla myös kauempaa.

Siitä, kun hän lopulta ryhtyi päätoimiseksi Skating Music Guyksi ja sai ensimmäiset kansainvälisen huipputason asiakkaansa, meni vain pari vuotta, kun hänen tuotoksiaan jo kuultiin olympialaisissa saakka. Pyeongchangin talvikisoissa 2018 asialla olivat brittiläiset jäätanssijat Penny Coomes ja Nick Buckland.

Sittemmin Skating Music Guyn asiakkaista ovat arvokisamitaleille saakka yltäneet Suomen Viveca Lindfors sekä viimeksi Gilles ja Poirier. Muodostelmaluistelun kansainvälistä kärkeä ”Team TSMG:ssa” edustaa Dream Edges. Vuosittain hän tekee musiikit useisiin satoihin ohjelmiin.

Taitoluistelun kilpailumusiikkien rakentaminen on monimutkaista palapeliä. ISU:n säännöt ovat musiikin kannalta hyvin haastavat. Lisäksi musiikin valinnassa on keskenään kilpailevia tarpeita.

– Musiikilta halutaan, että se olisi uutta ja erilaista, jotain mitä ei olla tehty ennen. Toisaalta se ei voi olla täysin uppo-outoa, koska kuitenkin halutaan, että yleisö lähtee siihen mukaan. Jäljelle jää hyvin pieni laatikko, josta poimia. Se, että saa näistä ristiriitaisista aineksista kasattua jotain mikä toimii, on ehdottomasti oma taiteenlajinsa.

– Moni luistelija ja valmentaja, joka editoi musiikkinsa itse, on kehittynyt taiteenlajissa hyväksi, Colling suitsuttaa.

Jos kuitenkin lasketaan päätoimisten taitoluistelumusiikkien koostamiseen erikoistuneiden ammattilaisten määrä, joensuulaismiehellä on luultavasti alle 20 kollegaa maailmassa.

Ei paras yhdessä, vaan hyvä monessa asiassa

Kuka on suunnitellut ja hionut koreografiasi? Entä pukusi? Tällaisia kysymyksiä toimittajat kyselevät luistelijoilta jatkuvasti. Kukaan ei kuitenkaan kysy, kuka koosti musiikkisi. Ei vaikka koko kilpailusuorituksen jokainen liike alusta loppuun on laadittu sen ehdoilla. Colling sanookin, että hänen työnsä on tehty hyvin silloin, kun sitä ei huomata.

– Kukaan ei edes ajattele, että musiikin takana on työtä. Koreografin tehtävänä taas on luoda jotain, mikä huomataan. Minun tehtäväni on sananmukaisesti varmistaa, ettei työtäni noteerata.

”On aika tunteellinen hetki olla oikeasti täällä hallissa ja kuunnella ne jutut, joita olin työstänyt.”

Työn laadun takeena on kuitenkin vahva ymmärrys niin luistelusta, säännöistä, musiikista kuin äänestäkin.

– Olen koko ikäni kamppaillut sen kanssa, että osaan monia asioita aika hyvin, mutta en huippuammattilaisen tasolla. Olen suht hyvä muusikko, mutta konserttipianistiksi minusta ei ole. Olen myös ihan hyvä äänimies, mutten se kaikkein paras, jonka Flow Festival palkkaisi. Sitten luistelumusiikin editoinnissa minulla olikin sitten yhtäkkiä juttu, jossa pystyn käyttämään käytännössä kaikkia taitojani.

Colling käy yleensä testikuuntelemassa työnsä tulokset aidoissa olosuhteissa Joensuun kilpajäähallilla. Viime aikoina se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, sillä Joensuun halli on ollut suljettuna niin koronan kuin heinäkuussa sattuneen tulipalonkin vuoksi. Niinpä hänkin kuuli Oriharan ja Pirisen Gabriel’s Oboen jäähalliympäristössä ensimmäistä kertaa vasta lokakuussa Finlandia Trophy Espoossa, yhdessä tuhansien muiden katsojien kanssa.

– On aika tunteellinen hetki olla oikeasti täällä hallissa ja kuunnella ne jutut, joita olin työstänyt, hän tunnusti Metro Areenan katsomossa.