Emma Pätsi on perustanut luistelukerhon keskelle Lappia Sodankylään ja selvittää nyt mahdollisuuksia tasokkaamman seuratoiminnan tarjoamiseen. Sekä yksin- että muodostelmaluistelua pääkaupunkiseudulla harrastanut Emma haluaa mahdollistaa innokkaiden luistelijoidensa kehittymisen.  

Emma Pätsi ei nuorena haaveillut valmentajan urapolusta. Kun 23-vuotias muutti vuosi sitten Sodankylään parisuhteen perässä, alkoi hän kaivata arkeensa rakasta harrastusta ja sai selville, ettei kahdeksantuhannen asukkaan Sodankylässä juuri kukaan tiennyt, mitä taitoluistelu on. 

Espoosta kotoisin oleva Emma luisteli urallaan kymmenvuotiaaksi asti yksinluistelijana, minkä jälkeen hän luisteli Espoon Jäätaitureiden muodostelmaluistelupolun aina Valley Bay Synchro -joukkueeseen ja myöhemmin seuran kansalliseen seniorijoukkueeseen saakka. 

”Varhaiskasvatus myös järjesti luistelupäivän, jossa sitten esiinnyin ja lapset saivat kokeilla luistelua ja nähdä kisapukujani.”

Ennen yhteisöpedagogin korkeakouluopintojensa aloittamista Emma työskenteli koulunkäyntiavustajana. Koulussa kiinnostuttiin Emman lajitaustasta. 

– Kiersin koululuokissa kertomassa taitoluistelusta powerpointin kanssa ja vedin koululuistelua. Varhaiskasvatus myös järjesti luistelupäivän, jossa sitten esiinnyin ja lapset saivat kokeilla luistelua ja nähdä kisapukujani. He innostuivat kovasti. Siitä juttu lähti paisumaan, Emma kertoo.

Emma alkoi pitää tekniikkajäitä Sodankylän Pallon jääkiekkojoukkueelle ja sai mahdollisuuden aloittaa alakoulun tarjoaman luistelukerhon. Emma pitää työpaikkanaan toimivan koulun tukea kiitettävänä, sillä harrastaminen on koululaisille maksutonta, mutta Emma saa tunneistaan kelpo korvauksen. Taitoluisteluopetuksen kysyntä oli käsin kosketeltavaa, sillä ilmoittautumisia kerhoon tuli yli yhden valmentajan valmennuskapasiteetin. Viime kouluvuonna kerho järjestettiin yhdelle 12 alakouluikäisen ryhmälle, tänä syksynä rinnalle on tullut toinen vastaava ryhmä. Ryhmät harjoittelevat kerran viikossa jäällä ja maalla. 

– Omat taitoni ovat ruosteessa, mutta olen opettanut enimmäkseen yksinluistelua. Jos joskus hypoteettisesti saisi muodostelmajoukkueen kasaan, niin se olisi pieni, eikä kukaan ei saisi lopettaa. Tämä on kuitenkin pieni paikka, Emma pohtii valmennustaan Lapin maakunnan keskellä.

Emman mukaan lapset ovat yleisesti taitavia luistelemaan, sillä ulkojäällä vietetään omatoimisesti paljon aikaa. Luistelijoiden taidot ja innostus ovat sytyttäneet Emmassa vahvan halun kehittää toimintaa entisestään.

Mistä ammattitaitoa Sodankylään?

Kerholaisten valtava motivaatio on innoittanut Emmaa etsimään keinoja luisteluseuran perustamiseksi, mutta toistaiseksi työ ei ole tuottanut toivottua tulosta. Emman mukaan kunnan jäähalli on puoliksi tyhjillään, mutta ongelmia tuottavat kaiken ikäisten mukaan saaminen ja osaavien apukäsien puute. 

– Tarvitsen selkeyttä siihen, miten tänne saisi seuratoimintaa, ja sellaista apua, joka ymmärtää lajia. En voi yksin olla valmentaja, toimitusjohtaja, rahastonhoitaja, huoltaja ja kaikki muu. Olen pohtinut, voisimmeko olla Rovaniemen Taitoluistelijoiden sivutoimipiste, sillä silloin hallinnollinen vastuu jakautuisi ja jäävuoroja saisi varattua järkevään hintaan, Emma miettii. 

”Haluaisin valmennuskaverin edes kerran kuussa, sillä näen potentiaalia valmennettavissa.”

Luistelutason mukaisten ryhmäjakojen tekeminen on käytännössä mahdotonta, sillä koulun kerhon on oltava avoin kaikille. Monet vanhemmat ovat kertoneet Emmalle toivovansa luistelukoulua pienemmille myös lapsille, mutta perinteisen luistelukoulutoiminnan käynnistämiselle ei ole vielä löytynyt sopivaa tapaa. Päiväkoti-ikäisiä ei pystytä ottamaan mukaan alakoulun järjestämään toimintaan.

– Katsoimme taitoluistelun MM-kilpailuita yhdessä kerholaisten kanssa, ja kun lapset sanoivat, että he haluavat kisata, niin eihän me yksinkertaisesti voida lopettaa tätä. Haluaisin valmennuskaverin edes kerran kuussa, sillä näen potentiaalia valmennettavissa. Heitä olisi ihana pystyä lähettämään myös leireille, Emma kuvaa.

Tavoitteena luisteluseura

Seuran perustamisen haasteet eivät ole lannistaneet Emmaa. Puolisonsa työn vuoksi hän näkee tulevaisuutensa Sodankylässä ja on sitoutunut viettämään jäähallilla vielä enemmän aikaa. Yhteisöllisestä kunnasta Emma on löytänyt tiiviin ystäväporukan, ja entisen punavuorelaisen sopeutumista pohjoiseen on helpottanut myös useiden sukulaisten läsnäolo. 

”Olen treenannut kesällä varmaan yhtä kovaa kuin SM-tasolla, jotta voin näyttää akselin jäällä.”

Emmaa kiehtoo nimenomaan luomistyö ja mahdollisuus rakentaa Suomen pohjoisinta luisteluopetusta. Hän ajattelee potentiaalista harrastajakuntaa löytyvän enemmän, kunhan promootiotyötä jaksaa tehdä. Nykyiset kerholaiset ovat niin innostuneita, että he ovat ottaneet omatoimisesti käyttöön lajille ominaisia harjoitusvaatteita. Emma puolestaan on saumurinsa kanssa valmiina jo kisapukujen ompeluun.

– Olen edelleen itse oman lajini promoottori. Olen treenannut kesällä varmaan yhtä kovaa kuin SM-tasolla, jotta voin näyttää akselin jäällä. Lapset odottavat sitä paljon, Emma hymyilee.

Lähitulevaisuudessa Emma suunnittelee tekevänsä yhteistyötä Sodankylän Pallon kanssa ja järjestävänsä talvipäivän, jossa kaikenikäiset saavat kokeilla luistelua. Emma tiedostaa, että luisteluseurahaave ei välttämättä toteudu nopeasti, mutta mahdollisuudet onnistumiseen ovat hyvät.