Taitoluistelun maajoukkueen jäsen Oona Ounasvuori luisteli viikko sitten uransa ensimmäistä kertaa Finlandia Trophy Espoon jäällä. Haaste oli mieluinen, kansainvälinen harjoitteluyhteistyö on lisännyt 23-vuotiaaan helsinkiläisen taitoja ja antanut uutta varmuutta.

Toista kauttaan Suomen Taitoluisteluliiton maajoukkueeseen kuuluva Oona Ounasvuori on yli vuosikymmenen tehnyt yhteistyötä valmentaja Alisa Drein kanssa.

– Alisa tuntee minut urheilijana pitkältä ajalta, ja jo siksikin meidän työskentelymme on helppoa. Arvostan myös sitä, että koska Alisalla on itsellään hyvä, pitkä kilpailijaura, hänellä on antaa minulle erilaisia näkökohtia eri vaiheisiin.

”Aika, jolloin ei ollut treenikavereita, ei aina varmuutta jääajoistakaan, oli välillä tosi rankkaa.”

Kolmisen vuotta sitten Oonalle avautui kuitenkin toinen harjoittelumahdollisuus. Hänen miesystävänsä ja seurakaverinsa, myös taitoluistelun maajoukkueeseen kuuluva Roman Galay treenaa pääosin opiskelukaupungissaan Pietarissa. Oona sai mahdollisuuden vierailla valmentajaguru Evgeni Rukavitsinin tiimin harjoituksissa.

– Aluksi ne tuntuivat vain piipahduksilta, mutta nyt olen alkanut tuntea itseni ryhmään kuuluvaksi. Harjoitteluolosuhteet ovat aivan erilaiset kuin Suomessa, samoin harjoittelun taso. Treenaus Pietarissa on toisaalta myös paljon kalliimpaa.

Ehkä kaikkein eniten Oona kokee saavansa lisäplussaa ryhmädynamiikasta.

– Meitä SM-seniorisarjalaisia on Suomessa kaikkiaan vähän, omassa seurassani Etelä-Vantaan Taitoluistelijoissa vain muutama. Pietarissa samaan aikaan jäällä on paljon todella hyviä luistelijoita, myös miehiä, joten ryhmä antaa tärkeää sparrausapua.

– Koronan aikana en päässyt Pietariin, ja Suomessakin harjoittelin aika usein hallissa yksin, tai siis kaksin Alisan kanssa. Aika, jolloin ei ollut treenikavereita, ei aina varmuutta jääajoistakaan, oli välillä tosi rankkaa.

Harjoittelua korkeassa ilmanalassa

Viime kesänä Oona Ounasvuori pääsi vihdoin Rukavitsinin tiimin kanssa Kislovodskiin Mustanmeren lähistölle. Tiivis harjoittelu korkeassa ilmanalassa antoi hyvän pohjan kauteen.

– En tietystikään sano, että olisin sillä tasolla, mihin itse olisin tyytyväinen, mutta kesästä jäi varma olo. Ja luottamus, että omaa rimaa voi nostaa. Minulla on vaikeat ohjelmat, nyt syksyn kilpailuissa tavoitteenani on näyttää niiden hallinta.

Kaksi tärkeää näyttöä tasonsa noususta Oona on antanut jo alkusyksystä. Jo syyskuussa Nebelhorn Trophyssa Saksassa hän luisteli uudet kansainväliset ennätyspisteensä. Finlandia Trophyssa hän vielä kaunisti ennätystään, vaikka lyhytohjelmassa oli hieman liikaakin kotikisan ja ison yleisön paineita.

– Molemmat alkukauden kilpailut näyttivät, että etenkin hyppy-yhdistelmissäni on vielä paljon hiottavaa. Ja ohjelmiani – vapaa on tällä kaudella uusi – pitää luistella lisää läpi. Kauden ohjelmani ovat teknisesti vaikeita, ja yksi päätavoitteistani on näyttää, että pystyn nyt luistelijana hallitsemaan tämän tason, ei vain satunnaisesti vaan tasaisesti kilpailusta toiseen.