Taitoluistelun maajoukkueen jäsen Jenni Saarinen starttaa jo toisen kautensa asuen ja harjoitellen Saksan Oberstdorfissa. Kotiutuminen on ollut osin haastavaakin, mutta samalla se on tuonut rutkasti itsevarmuutta.

Iso osa suomalaisista taitoluistelijoista tottuu jo nuorena leirityksiin ulkomailla. Pääosin kyse on kansainvälisistä kesäleireistä, mutta osa luistelijoista nipistää aikaa kauden aikanakin käynteihin jonkun huippuvalmentajan luona tai tietyssä valmennuskeskuksessa.

Tamperelaisen Jenni Saarisen tie vei jo nuorena tyttönä Saksaan ja Oberstdorfiin. Sekä legendaarinen valmennuskeskus että siellä työskentelevä Michael Huth vetivät puoleensa. Vuosi sitten Jenni muutti pysyvämmin Oberstdorfiin.

”Minulla on nyt kaksi kotia, Oberstdorf ja Tampere. Toki Tampere on edelleen ”kotikoti”, koska siellä asuu perheeni.”

– Minulla on nyt kaksi kotia, Oberstdorf ja Tampere. Toki Tampere on edelleen ”kotikoti”, koska siellä asuu perheeni.

Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa on ollut haastava, 22-vuotias myöntää. Suurin syy on epidemiana riehunut korona.

– Tuntui, että aina, kun olin lähdössä kilpailuihin, ne peruttiin koronan takia. Piti nollata tilanne ja lähteä uudestaan valmistautumaan seuraaviin. Myös matkustaminen Suomeen muuttui hankalaksi kaikkien karanteenien takia.

Korona tuntui myös jokapäiväisessä harjoittelussa.

– Esimerkiksi kuntosalit suljettiin koronan takia, joten en päässyt tekemään normaaleja oheisia. Se alkoi talven aikana näkyä selkeästi nopeudessa ja räjähtävyydessä jäällä.

Hankaluuksien keskellä plussaakin kertyi.

– Ihmiset ja ympäristö olivat ennestään tutut, eikä yksin asuminenkaan vieraassa maassa tuottanut ongelmia. Ja työmoraali kasvoi! Nyt olen alkanut entistä enemmän tajuta, mitä minun pitää urheilijana tehdä ja samoin myös sen, mitä haluan tehdä. Osaan myös toimia sen mukaan, että pääsen tavoittelemaani päämäärään.

Kansainvälinen harjoitusryhmä

Michael Huth valmentaa Oberstdorfissa isoa joukkoa eri maista kotoisin olevia taitoluistelijoita. Yhteinen kieli on pääosin englanti.

– En pääse vielä mitenkään leveilemään saksan taidolla, mutta jääsanasto saksaksi alkaa jo olla tuttua, Jenni nauraa.

Kuluneen elokuun Jenni Saarinen vietti pääosin Suomessa, kun kesän aikana rasituksesta oireillut polvi tarvitsi hoitoa ja lepoa.

– Ei mitään vakavaa, ja hoito toimi hyvin. Onneksi alkukesän harjoittelu antoi hyvän pohjan kisakaudelle, ja minulla itselläni on ihan älyttömän hyvä fiilis siitä. Ja silloin kun itse tunnen nauttivani, luistelunikin menee yleensä hyvin.

”Haluan jatkossakin mennä eteenpäin omalla tyylilläni, omalla ohjelmastailillani.”

Jenni Saarinen avaa kilpailukautensa koti-Suomessa, Finlandia Trophyssa lokakuussa. Suunnitelmissa on tiivis kilpailusyksy, Finlandia Trophyn lisäksi kaksi kovaa kilpailua maailmalla ja kaksi kotimaista.

– Varsinaisesti mitään uusia hyppyelementtejä ei ole luvassa, mutta hyppyjeni laatuun on alkukaudesta panostettu paljon.

Jennin lyhytohjelma on sama kuin viime kaudella, vapaaohjelma on muuttunut.

– Senkin opin viime vuoden kuluessa, että haluan jatkossakin mennä eteenpäin omalla tyylilläni, omalla ohjelmastailillani.