Tänä kesänä ei urheilun suurtapahtumista ole juuri päästy nauttimaan, mutta romanttisia urheilu-uutisia häitä myöten on kesään mahtunut. Suomen Taitoluisteluliiton maajoukkueen jäsenet Oona Ounasvuori ja Roman Galay – umpirakastunut pari – kertovat avoimesti, mikä tekee kahden huippu-urheilijan rakkaudesta sekä antoisan että haastavan.

Oona Ounasvuoren ja Roman Galayn nyt jo yli 3 vuoden pituinen rakkaustarina alkoi – kuinkas muutenkaan – vammautumisesta.

– Minulla oli syksyllä 2016 jalkavamma, enkä voinut osallistua SM-kilpailuihin. Menin kuitenkin katsomaan kisoja, ja bongasin Oonan kilpailujäältä. Minusta tuntui, että näin jäällä enkelin. Oona on tottakai erittäin hyvännäköinen, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen kuin enkeli, mutta lisäksi hänessä tuntui olevan rauhallisuutta ja mystisyyttä, Roman kertoo tuolloin 19-vuotiaan nuoren miehen ensiajatuksista.

”Yksi asioista, joihin ihastuin Romanissa, on se, että hän on todellinen herrasmies.”

– Ja minä vielä luistelin noissa SM-kisoista niin huonosti, Oona mukamas parahtelee muistolle.

Taitoluistelun kärki on Suomessa sen verran kapea, että etenkin SM-tasolle asti yltäneet yksinluistelijat tuntevat usein toisensa pikkunaperoista lähtien. Lappeenrannasta kotoisin olevan pojan ja helsinkiläistytön polut eivät kuitenkaan olleet kohdanneet. Oona olikin aika ihmeissään, kun sai Romanilta SM-kilpailujen jälkeen kohteliaan treffiehdotuksen.

– Yksi asioista, joihin ihastuin Romanissa, on se, että hän on todellinen herrasmies. Ja tietysti myös tosi komea sellainen, Oona nauraa.

Ensitreffeillä elokuvissa

Komea herrasmies vei enkelinsä ensitreffeille elokuviin. Leffaksi valikoitui hieman vahingossa hulvaton parisuhdekomedia.

– Se oli niin kreisi, että sulatti väkisinkin jäätä väliltämme, Roman muistelee.

Toisella kertaa tavattiin hienostuneemmin kahvilassa, kolmansilla treffeillä vaihdettiin jo ensisuukko. Kiirettä tapailuilla ei ollut, koska kiireeseen ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia.

Roman treenasi ja myös opiskeli liikunnanohjaajaksi tuolloin Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa. Oona puolestaan tahkosi Helsingissä luistelutreenejä ja ylioppilaskirjoituksia yhtä aikaa.

Nykypäivän urheilijat eivät mielellään kerro julkisesti yksityiselämästään. Oonalle ja Romanille kävi vahingossa toisin.

– Olimme seurustelleet vasta pari kuukautta, enkä ollut kertonut asiasta edes omille vanhemmilleni. Roman julkaisi Instagram-tilillään yhteiskuvan meistä. Hän ei muistanut, että Taitoluisteluliitto nostaa maajoukkuelaisten kuulumisia nettisivuilleen some-päivityksiin.

– Sieltä äitini asian hoksasi, ja saman tien tietysti kaikki muutkin, Oona kertoo.

Ei auttanut kuin pokkana ottaa onnitteluja tyynesti vastaan. Ne olivat yksinomaan lämpimiä. Samaan aikaan, kun ulkopuoliset jo onnittelivat, pari oli itse vasta suhteen toimivuuden kokeiluvaiheessa.

– Teimme yhdessä kaikenlaista, kokeiltiin mistä molemmat tykkää. Sen verran yhteinen laji näkyi, että käytiin myös ulkojäillä luistelemassa.

”Rakas, mene muualle!”

Huipputaitoluistelijan elämässä vapaa-aikaa on etenkin kilpailukauden aikana rajallisesti. Viikoittaisia treenejä ei lasketa tunneissa vaan kymmenissä tunneissa.

Parisuhteen vakiintuessa Oona ja Roman joutuivat kokemaan sekä läheisyyden että irrallisuuden rajoja. Kumpikin kertoo riemukkain sanakääntein siitä, kuinka heistä tuli toisen kilpailua seuratessa aivan ääliöitä.

– Toissa vuoden SM-kisoissa jännitin katsomossa niin paljon Romanin suoritusta, että sananmukaisesti tärisin. Minun olisi pitänyt jo olla verkkaamassa omaa suoritustani varten. Kun näin, että Romanista tuli Suomen mestari, kaikki jännitykseni meni, ja luistelin myös oman suoritukseni vapautuneesti, Oona kertoo.

Roman puolestaan kertoo, ettei mikään ole hirveämpää kuin seurata Oonan kansainvälistä kilpailusuoritusta striiminä kotona yksin. Samaan syssyyn Roman kertoo myös siitä, kuinka parisuhteessa saman lajin edustajan kanssa joutuu katkomaan väkisin myös yksityiselämän tärkeää läheisyyttä.

– Aikaisemmin emme olleet samassa seurassa. Oona tuli katsomaan minun treenejäni, jos pääsi. Minua se häiritsi, sanoin, että mene muualle, haluan tehdä treenini rauhassa.

Suukko treeneissä vai ei?

22 vuotta lähipäivinä täyttävä Roman on kuulunut suomalaisen taitoluistelun kärkeen nuoresta asti, hänet valittiin yksinluistelun maajoukkueeseen jo 16-vuotiaana. Muutamaa kuukautta Romania nuorempi Oona on ollut lajille omistautuneen lajiväen seurannassa tarkkaan, mutta suurelle yleisölle hän on vielä tuntematon. Hänet valittiin erinomaisen kilpailukauden päätteeksi maajoukkueeseen viime keväänä.

Maajoukkuestatuksen myötä pariskunnalla on yhteisiä leirityksiä. Kaikkea treenaamista rauhoittaa myös se, että parin Suomen treenikodiksi on vakiintunut Etelä-Vantaan Taitoluistelijat. Vaikka kummallakin on oma vastuuvalmentaja, treeniryhmä ja sitä myötä aikataulu on yhteinen

Talvisin Roman asuu pääosin Pietarissa, missä hän sekä treenaa kansainvälisesti tunnetun Evgeni Rukavitsinin tiimissä että opiskelee liikuntatieteitä. Myös Oona osallistuu ajoittain Pietarin tiimin harjoituksiin.

Oman rakkaan kanssa treenaamisessa on ollut molemmilla opettelemista.

Oona sanoo yhteistreenien alkamisen aikaan miettineensä, häiriintyykö Roman hänen läsnäolostaan samalla jäällä. Heillä on urheilijoina erilaiset keskittymisrutiinit, ja parisuhde taas kuuluu selvästi jään ulkopuolelle.

– No välillä sentään hymy tai suukko, vastaa Roman, mikä kertoo, että välillä raja on joskus häilyvä treenijäällä.

Kummalla parempi lutz?

Pietarin kova vaatimustaso on ollut silmiä avaava, kokeiluihin rohkaiseva kokemus molemmille. Oona kertoo esimerkiksi tajunneensa, etteivät perinteisesti ”miesten hyppyinä” pidetyt kolmoisaxel tai neloistulppi ole naisellekaan mahdottomuus. Hän on itsekin lähinnä koemielessä harjoitellut neloistulppia.

Vaikka Roman ja Oona korostavat olevansa toistensa parhaita tsemppareita, yhteinen laji tuo myös puheeseen suorasukaisuutta.

– Sparraamme urheilussa toisiamme. Saan esimerkiksi lisää motivaatiota siitä, kun Roman hyppii treenijäällämme vaikeita hyppyjä. Saatan kehua Romania siitä, kuinka komea hänen kolmoisaxelinsa oli treeneissä, mutta sanon sen silloin urheilijana toiselle urheilijalle. Mutta tunnistan myös omat onnistumiseni. Siksi voin yhtä hyvin sanoa treenin jälkeen, että mun kolmoislutzini oli tänään parempi kuin sinun, Oona kuvaa treenien purkua.

”Sparraamme urheilussa toisiamme. Saan esimerkiksi lisää motivaatiota siitä, kun Roman hyppii treenijäällämme vaikeita hyppyjä.”

– No, sehän on totta, sun lutz on parempi, Roman kuittaa.

Pari on miettinyt paljon sitä, kuinka paljon sama laji yhdistää ja kuinka paljon siinä on vaaroja. He myöntävät, ettei suhde ehkä toimisi, jos he olisivat myös jäällä yhtä, jäätanssijoita tai pariluistelijoita.

Erityisesti Roman on tarkka siitä, ettei urheilua ja parisuhdetta sekoiteta.

– Olen jäällä niin paljon ja annan sille niin paljon, että en jaksa puhua luistelusta yhtään treenien ulkopuolella. Minun mielestäni suhteemme ydin on se, että teemme vapaa-ajalla yhdessä ihan jotain muuta: otamme valokuvia, vesihiihdämme, pyöräilemme, käymme eri paikoissa, teemme mökkireissuja ystävien kanssa…

Koti matkalaukussa

Eräs kahden huippu-urheilijan parisuhteeseen liittyvä asia puhuttaa Romania ja Oonaa paljon. Vaikka pari laskee seurustelleensa 3,5 vuotta, todellista yhteistä aikaa on ollut reilusti vähemmän.

– Alussa se saattoi olla hyväkin asia, emme kyllästyneet toisiimme heti, kun tapaamisia oli harvoin, pari nauraa.

– Minulta menee välillä hermot, kun mietimme, mitä teemme milloin ja missä. Roman ei välillä tiedä edes sitä, missä maassa on milloinkin. Ja tilanteet voivat vaihtua nopeasti, Oona vakavoituu.

Yhä polttavampi asia molemmille on kaiken väliaikaisuus.

– Minun elämäni kulkee autossa reitillä Oonan vanhempien koti Helsingissä – vanhempieni koti Lappeenrannassa – treeni- ja opiskelukaupunkini Pietari. Olin aikoinaan tarkka pakkaaja. Nyt heittelen vain tavaroita auton täyteen. Yhteinen koti on unelma, mutta siihen emme nyt pääse, Roman purkautuu.

”Ja lisäksi hän on nainen, joka antaa minulle miehenä rakkautta ja hellyyttä, jota ilman taas parisuhde ei toimisi.”

Oonan taas täytyy ratkoa opintopolkua, sillä hän on ylioppilastutkinnon jälkeen ollut päätoiminen urheilija. Koska ura on nyt hyvässä kiidossa, opintojen on taivuttava urheilulle.

Entä mitä on tapahtunut ensitapaamisten herrasmiehelle ja enkelille?

– Roman on edelleen herrasmies, myönnetään. Mutta lisäksi olen yhä enemmän oppinut arvostamaan Romanissa erityisesti sitä, miten taitavasti ja syvällisesti hän osaa sanoin analysoida niin asioita kuin tunteita, Oona sanoo.

– Ja Oona on edelleen se enkeli, johon ihastuin. Mutta Oona on myös minun sisimpäni toinen puoli. Me kuljemme molemmat samaa matkaa. Ja lisäksi hän on nainen, joka antaa minulle miehenä rakkautta ja hellyyttä, jota ilman taas parisuhde ei toimisi.

– Apua, juuri tätä yritin sanoa Romanin sanataituruudesta, Oona päättää haastattelun.