Suomi sai järjestää taitoluistelun Euroopan mestaruuskilpailut vuonna 1977. Hallissa jännitti muiden suomalaisten tavoin pieni luistelija Katja, joka pääsi yhdeksi kukkaistytöksi. Se oli hetki, josta alkoi elinikäinen suhde taitoluisteluun – aluksi luistelijana ja sittemmin vuosikymmenten ajan vapaaehtoisena.

– Kukkaistytön tehtävä tuntui jännittävältä ja Helsingin jäähallin laidalla odottaminen tosi kylmältä, nauraa Katja Saarikoski o.s. Lindfors, nykyinen kansainvälisten kilpailujen talkoilija ja aktiivinen aikuisluistelija.

Ensiaskeleet jäillä

Katja luisteli EM-kisojen aikaan Helsingin Taitoluisteluklubissa Anuliisa Uotilan valmennusryhmässä, jossa harjoitteli myös muun muassa Jääskeläisen koko sisarusparvi, Anu (nyk. Oksanen), Oula ja Asla. Myös tuolloin vanhemmat olivat mukana taitoluistelun vapaaehtoistyössä: isä oli rakentamassa EM-kisojen puitteita ja äiti vastaamassa päivittäisten harjoitusten kuljetuksista, eväistä sekä pukuompeluista – kisapukujen paljetteja myöten.

Luistelu oli Katjan elämää kymmenen vuoden ajan, kunnes loukkaantuminen katkaisi kilpailu-uran.

– Luistelun loppuminen oli kuin pieni kuolema. Se tuntui surkealta, ja jäin tilanteen kanssa yksin. Nykyisin onneksi nuorilla on lopettaessaan yleensä valmentajien tuki.

Tauko kilpailu-urasta venyi pitkäksi, mutta jää säilyi lähellä sydäntä.

Tytär vei takaisin lajin pariin

Paluu seuratoimintaan tapahtui, kun oma tytär Elisa Väyrynen halusi luistelukouluun, vaikka olikin jo taaperosta päässyt jäälle äidin ja isoveljien mukana ja ehtinyt hankkia luisteluakin tukevia taitoja sirkuskoulusta. Taitoluistelun pariin  innostivat kuitenkin valokuvat ja kisapuvut äidin uralta.

Vuoden luistelukoulun jälkeen hän haki ja  pääsi muodostelmaan Helsingin Luistelijoiden tulokasjoukkue Sunflowersiin, ja äiti löysi itsensä jälleen kotoisasta paikasta – hallilta – ensin taustavoimista, sitten myös itse luistelijana.

–  Olin mukana Elisan joukkueen taustautoimissa tekemässä kisapukuja ja ompelemassa myös seuran kevätnäytöksen roolivaatteita ja asusteita.

”On ainutlaatuinen etuoikeus seurata niin läheltä lasten kasvua nuoriksi naisiksi.”

Tulokkaat ja aikuiset kisasivat tuolloin samoissa kilpailuissa. Yllättävän moni Katjan yksärivuosien kavereista luisteli jo aikuismuodostelmaa. He bongasivat Katjan katsomosta ja saivat houkuteltua mukaan Espoon Taitolusteluklubin menestyksekkääseen Shadows-joukkueeseen.

–  Kilpaluistelua ja kapteenin hommia aikuismuodostelmassa ja talkoilua tulokkaissa, Katja tiivistää.

Kun Elisa eteni noviisijoukkue Starlightsiin, tuli eteen valinta muodostelmaluistelun ja rinnakkaisharrastuksen cheerleadingin välillä. Aika ei enää riittänyt molempiin lajeihin musiikkharrastuksen ohella. Tyttö valitsi luistelun, ja äidin matka taustatehtävissä jatkui.

Tytär Elisa eteni Musketeers-juniorijoukkueeseen, jossa hän toimi  myös viimeisen luistelukautensa kapteenina. Äiti puolestaan tarttui joukkueen pukuvastaavan ja huoltajan pestiin.

Katja toteaa pukuvastaavan vapaaehtoistyön työn olleen opettavaista, sillä siinä sai käyttää monipuolisesti käsityötaitoa ja vaatihan se tilavaa autoa ja valppauttakin.

– Käyntejä ateljeessa kertyi pukujen suunnitteluvaihdeissa lukuisia. Kun joukkueen puvut valmistuivat, pukuvastaavan tehtäväkenttään kuului suunnitella yksityiskohtaiset ohjeet jokaisen luistelijan kotijoukoille, kuinka puku viimeistellään ja  koristellaan sekä tietysti vastata pukujen viimeistelyjen herättämiin kysymyksiin mihin vuorokauden aikaan tahansa, hän kertoo hymyillen.

Vuodet joukkueiden huollossa ovat vaatineet myös järjestelemään omia töitä tai ottamaan palkatonta vapaata leirien ja kisamatkojen onnistumiseksi, mutta ratkaisut ovat olleet tekemisen arvoisia. 

– Huoltajana ei ole kenenkään yksittäisen luistelijan äiti, vaan äiti kaikille. On ainutlaatuinen etuoikeus seurata niin läheltä lasten kasvua nuoriksi naisiksi.

Koronavuosi koetteli

Pandemia pakotti Musketeersin harjoittelemaan poikkeuksellisilla tavoilla mm. etäyhteydellä zoomissa, omatoimisesti ja pienryhmissä jäähallin lähimaastoissa. Ulkojäillä luistellessa Elisa loukkasi nilkkansa vakavasti. Edessä oli lopulta leikkaus ja sitten vaativa kuntoutus. Leikkauksella oli riski luistelu-uran päättymisestä, mutta kuntoutus tuotti tulosta ja Elisan luistelu-ura jatkui.

Koronan haasteista ja jääharjoitusten vähäisyydestä huolimatta Musketeersin taikamatto lensi menestyksekkäästi  ja ansaitsi edustuspaikan junioreden MM-kisoissa.

”Huoltajan tai joukkueenjohtajan tehtävät ovat vanhemmalle suuri rikkaus.”

Onnistuneen kauden jälkeen tytär päätti lopettaa luistelun sitkeän kuntoutuksen ansiosta itsenäisen valintaan eikä loukkaantumisen pakottamana. Edessä olisivat yo-kirjoitukset ja mahdollisuus rakentaa uutta elämää.

 Katjalle se merkitsi huoltotehtävien loppua – kiitollisin, vaikkakin samalla vähän haikein mielin.

– Huoltajan tai joukkueenjohtajan tehtävät ovat vanhemmalle suuri rikkaus. Vapaaehtoistyö joukkueen hyväksi vie vanhemmilta muutaman vuoden, ehkä enemmänkin, mutta aikuisen elämästä se ei ole pitkäkään pätkä. Sen jälkeen voi taas jatkaa omia juttujaan.

Leppävaaran urheilulukiossa opiskelleelle Elisalle  avautui kirjoitusten jälkeen opiskelupaikka IT-alalta korkeakoulussa. Nyt hän voi keskittyä  opintoihin, töihin ja elämässä mukana kulkeneisiin musiikkiharrastuksiin. Jäällä Elisa käy satunnaisesti omaksi ilokseen yhdessä äidin kanssa.

Muodostelmasta takaisin yksäriksi

Katja Saarikoski on luistellut useampia taitoluistelun lajeja monessa pääkaupunkilaisseurassa 1970-luvulta asti. Aikuisluistelijana matka Espoon Shadows-joukkueesta jatkui muiden yksärikavereiden kanssa Helsingfors Skridskoklubbin Team Antiqueen. Vuonna 2020 joukkue voitti World Winter Masters Games -kilpailun, olympiakomitean alaisen aikuisten kansainvälisen talvilajien kilpailutapahtuman, jossa muodostelmaluistelu oli kisahistorian ensimmäistä kertaa mukana!

Nykyisin Katja kilpailee yksinluistelussa ja soolojäätanssissa. Seuraava suuri tavoite siintää vuodessa 2028, jolloin World Winter Masters Games järjestetään Lahdessa. Katja arvioi, että Lahteen tähtää kymmeniä yksinluistelijoita ja muutama muodostelmajoukkueita edustamaan Suomea ja suomalaista taitoluistelua.

– Ympyrä sulkeutui, kun sain ensimmäisen valmentajani Helena Salomaa-Nissisen tekemään vapaaohjelmani.

Juuri Helena Salomaa johdatteli Katjan Helsingin Taitoluisteluklubin luistelukouluun havaittuaan aikoinaan pikkutytön kehitysmahdollisuudet viikon talvikurssilla Laaksolahden tekojääradalla Espoossa.

Aikuisten yksinluistelussa on myös Artistic-sarja, joka painottaa luistelutaitoa ja esittämistä.

– Tyttäreni Elisa on auttanut minua Artistic-ohjelman koreografiassa ja luistelutekniikassa. Lisäksi hänellä on työn alla vaapaohjelmani musiikin sävellys. Poikani puolestaan on leikannut ohjelmamusiikkejani. Kisapuvut ompelen itse  ja kiitos vuosien huoltsihommien, strassaaminen sujuu!

Katja harjoittelee vapaamuotoisessa yksinluistelijoiden ryhmässä, jossa kilpailevat aikuisluistelijat sparraavat toisiaan. Jäätanssitunteja hänellä on sekä Helsingin Luistelijoissa että Harjun Luistelijoiden soolotanssijäillä.

Finlandia Trophy – vakiopaikka kisatoimistossa

Finlandia Trophy käynnistyi vuonna 1995, ja Katja on ollut mukana arvostetun kansainvälisen kilpailun talkoissa lähes joka vuosi.

– Kisatoimistossa meillä on mahtava tiimi. Työ on tuttua ja siksi niin mukavaa. Moni ottaa tapahtumaa varten täistä palkatonta lomaa – niin tärkeä se meille on.

Katja summaa taitoluistelun olevan muutakin kuin harrastus. Se on hänelle elämäntapa.

– Jääurheilu on meidän perheen liima: lähisuvussamme on yksinluistelijoita, muodostelmaluistelijoita, jäätanssija, ringeten pelaajia, jääkiekkoilijoita. Jos sukukokous pidettäisiin, se kannattaisi järjestää jäähallissa, Katja Saarikoski naurahtaa.