Anuliisa Uotila ehti yli 40 vuotta opastaa suomalaisia ymmärtämään taidon, taiteen ja musiikin liittoa taitoluistelussa. Kun korona tyhjensi keväällä kilpailukalenterit ja lopetti tv-lähetykset, oli hänen mielestään juuri sopiva hetki päättää ansiokas urakaari kommentaattorina ja selostajana.

 – Olin jo pitkään vanuttanut ja venyttänyt lopetuspäätöstä. Mutta usein kävi niin, ettei korvaavaa, selostamiseen sitoutunutta ihmistä löytynyt. Silloin pyydettäessä aina taivuin, Anuliisa Uotila kertoo.

Vastedes Anuliisa on päättänyt olla taipumatta, vaikka hänen hymyilevä äänensä onkin monelle se ainut ja oikea tulkki kisasuorituksille.

– Minulla on useampaan otteeseen ollut niin ammatillisesti kuin vapaaehtoistoiminnassakin sellainen vaihe, että tiedän kaaren olevan lopussa. Jätän silloin asiat seuraaville, näin nytkin, hän kertoo.

Ex-huippuluistelija, liikunnanopettaja ja ammattivalmentaja muistuttaa kuitenkin, ettei mitään voi lopettaa, jos jää tyhjän päälle.

Anuliisalle elämän keskipiste on perhe. Päivät täyttyvät paljolti kolmen lapsen ja seitsemän lapsenlapsen elämän seuraamisesta ja siinä mukana olemisesta.

– Kaikilla seitsemällä lapsenlapsella on omat harrastuksensa. Seuraan heidän kauttaan uimahyppyjä, tennistä, muodostelmaluistelua, partiota, sulkapalloa, kilpatanssia, kanteleen soittoa ja budolajeja. He ovat avanneet minulle aivan uuden ikkunan urheilun ja harrastusten maailmaan.

Kannaksesta kaikki alkoi

Urheilutoimittaja Seppo Kannaksen kysymys, tuletko sparraamaan minua taitoluistelussa, sai Anuliisan aikanaan tarttumaan tehtävään. Elettiin taitoluistelun EM-kilpailuja 1977.

Kannas oli juuri saanut lajikirjoonsa taitoluistelun ja kaipasi innokkaasti opastajaa taitoluisteluun. Anuliisa työskenteli tuolloin HTK:n valmentajana. Heistä sukeutui selostuspari, joka jatkoi yhteisiä selostuksia Yleisradion jälkeen myös Eurosportilla.

Anuliisan ura jatkui pitkän tovin Tapio Suomisen ja lopuksi Jere Nurmisen kanssa. Koko ajan Anuliisa teki myös itsenäisiä selostuksia.

Anuliisa kertoo jatkaneensa selostajan uraa vuosikymmenestä toiseen, koska laji tuntuu joka katsomalta aina uudelta ja jännittävältä.

– Rakastan lajiani aidosti. Se on aina elämys, sonaatti musiikista, taiteesta, liikkeestä ja urheilusta.

Tehtävä kehitti Anuliisaa myös valmentajana.

– Sain seurata kansainvälistä tasoa läheltä ja katsoa ja analysoida kansainvälisiä suorituksia, mikä kehitti minua ammatillisesti.

Anuliisa pyrki alusta lähtien selostuksissaan rikkaaseen kielelliseen ilmaisuun.

– Olen aina rakastanut suomen kieltä. Oli haaste selostaa niin selkeästi, että puheesta pystyi erottamaan vaivatta lauseet ja pisteet.

Anuliisa toisti aina samaa prosessia valmistautuessaan. Ensin paljon läksyjä, ohjelmien katselua ennalta, sääntöjen opiskelua, kilpailijoiden taustojen tutkiskelua. Sen jälkeen hän muodosti käsityksensä siitä, keitä kommentoi.

– Selostajan tulee tehdä aivan valtava määrä läksyjä pitääkseen asiantuntijuutensa ja osaamisen ajan tasalla. Paljon tietoa tarjosivat myös keskustelut alalla toimivien kansainvälisten ystävien kanssa.

Vasta taustatyön tehtyään ja harjoiteltuaan selostaja on valmis esiintymään.

– Lähetyksen alkaessa verhot aukeavat ja olet lavalla avataksesi suusi, Anuliisa kuvaa.

Kommelluksia sattuu aina

Kommelluksia tulee suorassa lähetyksessä Anuliisan mukaan kaiken aikaa. Sitä kompastelee sanoissaan tai sekoittaa henkilöt. Joskus on selostettu pitkät tovit ilman ääntä. Joskus ovat laitteiden patterit hyytyneet, ja Anuliisa on kipaissut hakemaan uusia kioskilta. Joskus taas selostajat on istutettu tuoleihin, joista ei näe lainkaan jäälle. Silloin on selostettu seisten.

 – Kommelluksista selviää, kun on rehellinen katsojalle. Pitää vain myöntää, että näin tässä kävi ja sitten vain eteenpäin.

Vahvimpia elämyksiä vuosikymmenten varrelta ovat Anuliisalle tuoneet viidet olympiakisat ja niiden itsenäinen selostaminen. Samoin maailmanmestaruuksien ratkeaminen. 

– Tähtihetkiä ovat ehdottomasti arvokisojen ja olympialaisten kultamitalisuoritukset. Miksi maailmanmestari on maailmanmestari ja miksi olympiavoittaja on olympiavoittaja? Miksi juuri tämä pari, yksilö tai joukkue voittaa? Näihin hetkiin paneutuminen ja niiden tulkitseminen on ihan huippua.

Anuliisan tähtihetket liittyvät yllättäen myös elementteihin.

”Tähtihetkiä ovat ehdottomasti arvokisojen ja olympialaisten kultamitalisuoritukset.”

– Muistan Terry Kubickan voltin, samoin Surya Bonalyn voltistaan, Philippe Candeloron piruetit istuen, jotka sitten kiellettiin. Ja Toller Cranstonin, joka ei luistellut sääntöjen mukaan vaan toi musiikin ja taiteen omalle tasolleen. Hän ei voittanut, mutta rikkoi sopivasti sääntöjä ja kehitti lajia.

Suomalaisten suoritukset nostavat sykkeen, vaikka selostajan ei Anuliisan mukaan pidä olla kenenkään fani. Esimerkiksi Laura Lepistön Euroopan mestaruus ja Susanna Rahkamon ja Petri Kokon Euroopan mestaruus ja MM-mitalit nousevat Anuliisan arvioissa aivan huikeiksi saavutuksiksi.

Kyyneleitä ja sanatonta surua

Taitoluisteluun mahtuu koko draaman kaari. Yksi murheellisimmista hetkistä on Anuliisalle ollut, kun hän joutui selostamaan pettyneen Michelle Kwanin näytösohjelman Salt Lake Cityn olympialaisissa. Nelinkertainan maailmanmestari oli päätynyt pronssille ennalta povatun kullan sijaan.

Michelle luisteli näytöksessä Stingin Fields Of Goldin ja itki koko esityksen ajan. Yhdysvaltalaiset kameramiehet vielä löysivät nuo kyyneleet lähikuviin.

– Se oli kauheaa katsottavaa ja siitä tuli niin huono fiilis. Ehkä hän ei ollut paras, mutta hän oli paras luistelija, vaikkei ykkönen temppuissa.

Toinen surun täyttämä hetki oli Carlo Fassin menehtyminen Lausannen MM-kilpailuissa 1997.

Fassi oli silloin Nicole Bobekin valmentaja.

– Oli vaikea hetki sanoa mitään, kun Nicole tuli vapaaohjelmaan valmentajanaan Christa Fassi, joka oli juuri menettänyt aviomiehensä edellisenä päivänä.

Kaikissa yksi ja sama liike

Anuliisa on selostanut kaikkia taitoluistelun lajeja. Hän korostaa, että kaikissa niistä on kyseessä yksi ja sama liike ja liuku ja sama idea liikkua jäällä joko pareittain, yksin tai joukkueena. Sääntöjen vuoksi ne eriytyvät omiksi lajeikseen.

Anuliisa muistuttaa, ettei selostaja saa olla fani, vaan hänen täytyy välittää hetkestä olennainen.

”Koska olen itse pedagogi ja valmentaja, on selvää, että jokainen suoritus on minusta ihan yhtä arvokas, vaikka kaikki suoritukset eivät tietenkään ole yhtä hyviä.”

– Pilaa katsojan nautinnon, jos puhuu tilanteen päälle muita asioita.

On tasapuolisuutta paneutua siihen pariin, siihen luistelijaan tai joukkueeseen, joka juuri on jäällä.

– Koska olen itse pedagogi ja valmentaja, on selvää, että jokainen suoritus on minusta ihan yhtä arvokas, vaikka kaikki suoritukset eivät tietenkään ole yhtä hyviä.

Ikuisuushaasteena miesluistelu

Rakkaudesta ikiomaan lajiin Anuliisan kantaa huolta taitoluistelun tulevaisuudesta kotimaassa.

– Ikuishaasteemme Suomessa on miesluistelu. Emme saa massoja liikkeelle, mutta iloisena muistelen niitä poikia, joita olen saanut valmentaa.

Juuri nyt on hänen mielestään aito tilaus miesten temppulajille, jollainen taitoluistelut lumilautalajien tavoin on. Kansainvälisestihän miesluistelu on vahva menestyslaji.

Toisen haasteen tuovat tekninen kehitys ja säännöt, jotka tukevat vaikeutta.

– Sellaista vaikeutta, jonka saavuttamiseksi ei voi enää ajatella, että se olisi lapsille inhimillistä ja mielekästä. Jo 10–12-vuotiaan lapsen pitää osata kolmoishypyt, jotta hän voi oppia neloishypyt sitten, kun on 15-vuotias olympiavoittaja.

”Harrastajat joutuvat valitsemaan jonkun muun harrastuksen, koska maksut jäähallista ovat älyttömän kalliita.”

Olemme lajin moniosaajan mielestä haasteen edessä joka suunnalla. Kansainvälinen liitto sääntöjensä, valmentajat valmennusmenetelmiensä ja perheet sitoutumisensa kanssa.

– Ratkaisuja pitäisi löytää, jotta laji pysyisi harrastajien suosiossa ja meillä olisi paljon hyviä luistelijoita. Meillä on Suomessa erittäin hyviä kansainvälisiä vaikuttajia taitoluistelussa, jotka varmasti tekevät kaikkensa tilanteen korjaamiseksi.

Myös lajin kalleus harmittaa pedagogia ja valmentajaa. Hänen mielestään ratkaisu kevyempiin kustannuksiin on saada kunnalliset jäähallit halvemmiksi seuroille.

– Harjoituspaikkojen tasavertaisuuden tulisi olla tulevaisuuden suunta. Harrastajat joutuvat valitsemaan jonkun muun harrastuksen, koska maksut jäähallista ovat älyttömän kalliita.

Yksi hyvä ei vain riitä

Anuliisa tietää, että Suomesta löytyy varmasti aina yksi hyvä yksilö tai pari, mutta se ei vain riitä.

– Jäätanssin kohdalla esimerkiksi pitää kaikki panostus laittaa niihin, jotka valitsevat tällaisen pariuran. Heidän kohdallaan ei saa säästellä, vaan taata kaikki mahdollisuudet.

Susanna ja Petri osoittivat, että pienestä maasta voi ponnistaa huipulle. He osasivat itse myös hankkia sponsoreita, mikä nuorille urheilijoille on Anuliisan mielestä liian iso taakka.

”Suomi on hyvä taitoluistelumaa, mutta meillä on vieläkin liian ohut harrastajakanta nimenomaan yksinluistelussa ja jäätanssissa.”

Muodostelman tilanteen Suomessa Anuliisa toteaa hyväksi, sillä meillä on hyvät valmentajat ja perinteet tässä lajissa.

– Taustalla on sellainen kulttuuri, joka on tukena jokaiselle muodostelman alkavalle urheilijalle. Lajiin on turvallista heittäytyä. Mutta siinäkin talous on iso ongelma.

Anuliisa luottaa suomalaisten valmentajien, tuomareiden ja vaikuttajien osaamiseen.

– Suomi on hyvä taitoluistelumaa, mutta meillä on vieläkin liian ohut harrastajakanta nimenomaan yksinluistelussa ja jäätanssissa.