Taitoluistelun moniosaaja, urheilutoimittaja Marianne Nyman selosti viimeisen kerran olympialuistelua ruotsiksi Milano–Cortinassa. Arvokisat päättivät 11 talviolympialaisten selostusputken, josta käänteentekeviksi kisoiksi hän nostaa Salt Lake Cityn talviolympialaiset vuonna 2002. 

Ylen ruotsinkieliset selostukset alkoivat Calgaryn olympialaisista 1988. Svenska Ylen urheilutoimittajana Marianne on ollut paikan päällä monella mantereella, mutta Salt Lake City 2002 oli hänestä taitoluistelulle käänteentekevä.  

Skandaali Salt Lake Cityn pariluistelun tuloksissa myllersi salamana taitoluistelun arvostelun. Voiton vei kilpailua lyhytohjelman jälkeen johtanut venäläispari, joka ei yltänyt tasolleen vapaaohjelmassa. Sen sijaan toiselta tilalta startannut kanadalaispari onnistui omassa vapaassaan loistavasti, mutta jäi yllättäen hopealle.  

Elettiin vielä 6.0-arvioiden aikaa. Kanadalaiset saivat venäläisiä paremmat tekniset pisteet, mutta ilmaisupisteissä ja koko kisassa he jäivät hopealle. Yleisö buuasi, ja media alkoi tulvia uutisia tuomariskandaalista. 

Vain vuotta aiemmin oli esitelty suunnitelma tuomareiden ranking-listasta, jolla haluttiin estää 6.0-järjestelmän tuomarointivirheet ja taata arvokilpailuihin asiantuntevimmat tuomarit. 

Olympiaskandaalin jälkeen se ei riittänyt, vaan koko järjestelmä haluttiin uudistaa täysin. 

 – Tuomariskandaalia voi kiittää, että järjestelmä muuttui. Nykyinen on objektiivisempi, sillä jokainen luistelija arvioidaan monin eri pistein. Toki tuomarille voi tulla virheitä, kun kaikkea ei voi katsoa videolta uudestaan ja uudestaan, mutta korkein ja matalin piste putoaa aina pois. Tulos on siten oikeudenmukainen, Marianne taustoittaa. 

Tänä vuonna olympialaisten jäätanssi herätti jälleen puheet tuomaroinnin puolueellisuudesta, kun ranskalaistuomarin katsottiin antaneen omilleen enemmän kuin amerikkalaiselle parille.  

– Harmitti, että keskustelut somessa lähtivät liikkeelle, vaikka ihmiset eivät tunne sääntöjä. Kyseltiin tuohtuneesti, miksei taitoluistelussa pudoteta korkeinta ja matalinta pistettä, vaikka näin juuri taitoluistelun pisteytys toimii. 

Luistelijasta valmentajaksi 

Mariannella on taustalla monipuolinen lajituntemus, ja hän on saanut paljon kiitosta ammattitaitoisista selostuksista. 

– Taitoluistelu on 55 vuoden ajan ollut todella tärkeä osa elämääni, hän toteaa.  

”Kaiken kaikkiaan koko se arki, johon kuuluivat treenit heti koulun jälkeen, oli hyvää aikaa.”

Ensi kosketuksen lajiin Marianne sai kahdeksanvuotiaana keväällä 1972. Koulukaveri oli aloittanut taitoluistelun ja näytti, kuinka omena ja kolmoset piirtyvät jäähän. Tie vei Vaasan Luistinkerhoon. Marianne jatkoi taitoluistelua 16-vuotiaaksi ja voitti viimeisellä kaudellaan senioreiden hopeaa B-mestaruuksissa. 

– Oli hienoa lopettaa B-hopeamitaliin. Kaiken kaikkiaan koko se arki, johon kuuluivat treenit heti koulun jälkeen, oli hyvää aikaa. Moni kaverini eli samanlaista vaihetta. Yhteisö oli tärkeä, ja sen jäsenet ovat edelleen parhaita kavereitani. 

 – En ikinä satsannut täysillä lajiin, koska aloitinkin suhteellisen myöhään. Kun Marja-Leena Salo tuli Vaasaan valmentajaksi ja hän sanoi suoraan, ettei minusta voisi enää tulla huippuluistelijaa, mutta huippuvalmentaja kylläkin. 

Marianne keskittyi valmennukseen, jota hän ehti tehdä viisi vuotta, ensin lukiovuosina Vaasassa ja sittemmin opiskelukaupungissaan Turussa. 

Toimittajan työ vei voiton 

Kesällä 1983 Marianne sai ensimmäisen kesätyöpaikan Ylen ruotsinkielisestä toimituksesta Vaasasta. Kun hän syksyllä palasi Turkuun opintojen pariin, avautui paikka Ylelle. Oli luovuttava valmentamisesta.  

– Halusin työskennellä toimittajana, eikä se onnistunut kilpailevien luistelijoiden valmennuksen kanssa. 

Marianne vaihtoi tuomarin tehtäviin ja kävi ensimmäisen tuomarikoulutuksen samana vuonna. Tuomarointi oli ihan uusi maailma. Ensimmäinen kansainvälinen kilpailu tuomarina oli Tanskassa.  

”Halusin työskennellä toimittajana, eikä se onnistunut kilpailevien luistelijoiden valmennuksen kanssa.” 

– Sisäänpääsyä helpotti, että ruotsinkielisenä olin vahvasti mukana tuomareiden kanssa skandinaavisessa keskustelussa. Olin kuitenkin kovin flunssainen. Minulla menivät menolennolla korvat lukkoon, eivätkä ne auenneet koko viikonloppuna. Luulen, että tuomaroin kuitenkin kohtuullisen hyvin, hän kertoo.  

Huippuhetket tuomarina 

Tuomariuran huippuhetkiin kuuluvat kaksi junioreiden gp-finaalia. Molemmilla kerroilla mukana oli suomalainen luistelija, Susanna Pöykiö 2000 ja Ari-Pekka Nurmenkari 2001.  

Vuoden 2002 jälkeen Marianne jättäytyi tuomaroinnista joksikin aikaa, mutta palattuaan hän pääsi arvioimaan elementtien onnistumista ja luistelun laatua uudella arviointijärjestelmällä. Selostajana se oli ehtinyt tulla tutuksi. 

– En kuitenkaan jatkanut kansainvälisenä tuomarina, koska päätoiminen urheilutoimittaja ei voi sääntöjen mukaan tuomaroida kansainvälisissä kisoissa.  

Kotimaisia kisoja tuomaroidessaan Marianne kiinnitti huomiota kisamäärän nopeaan kasvuun.  

– Olen tuomaroinut todella paljon samoja nuoria luistelijoita viikosta toiseen. Omalla uralla kisoja oli maksimissaan viisi kaudessa. Nyt niitä on 10–15 kilpailua kauden aikana, tuomaroinnin sittemmin päättänyt Marianne kertoo. 

Pisimpään kisaselostamossa 

Selostusrooli on kestänyt taitoluistelun tehtävistä pisimpään, ja uraan kuuluu kirkkaimpia suomalaisia huippuhetkiä taitoluistelun arvokisoissa.  

– Olin selostajana, kun Rahkamo–Kokko voitti pronssia MM-kotikisoissa 1993. Se oli tosi iso juttu, kuten myös parin EM-kulta 1995. Naisluistelijoiden kultakausi huipentui EM-kotikisoihin 2009, jolloin tuli kultaa, pronssia ja viides tila.  

Kyselyistä huolimatta selostuksille tuli päätepiste, kun Marianne siirtyy eläkkeelle ensi vuonna. 

 – Milano–Cortinan olympialaiset olivat viimeiset kisani. Valmistautuminen arvotapahtumiin on vaatinut vuosien myötä aina paljon enemmän. Kun on tehnyt tätä työtä näin kauan, on passeli hetki lopettaa. Lajin seuraaminen jatkuu tästä lähtien katsomossa.  

Akrobatiaa ja taidetta 

Marianne pääsee katsojana seuraamaan ohjelmia, jotka ovat elementeiltään aina vain vaikeampia ja jalkatyöltään kuin toisesta maailmasta verrattuna aiempaan.  

– Isoja parannuksia ovat myös satsaukset musiikkiin sekä huippukoreografien taitoihin ohjelmien rakentamisessa. 

Ohjelmiin esimerkiksi neloishyppyjen sijoittuminen alkuun on tuonut tasapainottomuutta, vaikka ne jo ovatkin onnistuessaan Mariannen mielestä upeaa katsottavaa. 

 – Vaikeustason vuoksi harmittaa, että alkuosa vapaaohjelmissa on niin elementteihin keskittynyttä taiteellisuuden kustannuksella. Sitten tulee uskomattoman taiteellinen koreografinen sarja. Toivoisin, että sääntömuutoksilla saataisiin tasapainoa ohjelmiin. 

Pohjoismaista eliittiä 

Marianne toteaa suomalaisten taitoluistelijoiden olevan kirkkainta kärkeä Pohjoismaissa.  

– Aina ällistyttää, että Suomi on PM-kisoissa vuodesta toiseen selkeä ykkösmaa. En tiedä muiden maiden luistelijamääriä, mutta jos katsoo näitä tuloksia, näkee, että leveällä rintamalla meillä on laadukasta valmennustyötä ja kunnolliset treeniolosuhteet.  

Lajin moniosaajaa huolestuttavat taitoluistelijoiden vammautumiset. Niin moni lahjakas luistelija joutuu lopettamaan uransa ennenaikaisesti loukkaantumisten vuoksi.  

– Kukaan ei halua lopettaa vammojen vuoksi, vaan tilanteeseen, jossa on siihen kypsä vapaaehtoisesti. 

Unelmat ovat täyttyneet 

Marianne jatkaa vielä yli 40 vuotta jatkunutta työtään Svenska Ylessätämän vuoden loppuun. Luvassa on Sportliv-ohjelmia, jotka kertovat tarinoita urheilijan menestyksen takana.  

–  Pidän siitä, että niissä on vain yksi päähenkilö, johon ehtii tutustua aika hyvin.  

Svenska Ylessä toimittaja on saanut toteuttaa itseään.  

– Olen saanut tehdä kaiken sen, mistä olen unelmoinut ja kaikki ne ohjelmat, jotka olen halunnut. Tuntuu, että tämä on tässä. Ei jää mitään uupumaan. 

Tulevalta Marianne odottaa stressitöntä arkea.  

– Ryhdyin jo tuomaroinnista luovuttuani tanssimaan, mitä en ollut tehnyt yli 40 vuoteen. Sitä jatkan ja menen mukaan ehkä toiseenkin tanssiryhmään. Juoksen enemmän ja opiskelen ranskaa. Menen ehkä johonkin ranskan keskusteluryhmään. Teen kaikkea sellaista, mitä ei vuosien varrella ole ehtinyt. 

Artikkelikuvassa Marianne Nyman Anuliisa Uotilan kanssa.