Taitavasti laaditulla koreografialla ja upealla ilmaisulla on yhä suurempi merkitys taitoluistelussa. Ne kantavat luistelijaa yli teknisten kömmähdysten. Mutta tunnetun ammattikoreografin Evelina Lorekin mukaan ilmaisun halu, rohkeus heittäytyä kasvattaa luistelijaa myös monipuolisesti ihmisenä.

Evelina ”Eve” Lorek on Suomen harvoja taitoluistelun parissa työskenteleviä ammattilaisia, joka täyspäiväisesti keskittyy ohjelmakoreografioihin sekä laajemminkin taitoluistelijoiden ilmaisuun. Maailmalla ilmiö on jo yleinen.

– Urheilussa on käynnissä osaamisten eriytyminen. Esimerkiksi suomalaisessa taitoluistelussa mikään tuskin mielestäni voi korvata vankkaa pohjaa, seuratyötä. Mutta seuroissamme on herätty siihen, että eri alojen ammattilaisia otetaan yhä enemmän avuksi. Ja kun ajatellaan, miten valtavaa palettia taitoluisteluvalmentaja joutuu hallitsemaan, on hyvä, että hän pääsee keskittymään ydinosaamiseensa, Evelina Lorek kertoo.

Even mielestä koreografian tärkeyttä ei voi koskaan painottaa liikaa.

”Ei haittaa vaikka kaadut yhden hypyistä, koreografia ja ilmaisu voivat vielä kannatella sinua aivan kärkisijoille asti.”

– Siitä lähtien, kun taitoluistelussa otettiin vuodesta 2004 alkaen käyttöön nykyinen arviointijärjestelmä, koreografian ja myös ilmaisutaidon merkitys on vain kasvanut.

Taiten rakennettu koreografia tuo luistelijalle lisää teknisiä pisteitä, esimerkkinä ohjelman loppupuolelle sijoitetut hypyt. Vielä enemmän koreografialla on vaikutusta ohjelman osa-alueiden pisteisiin.

– Ei haittaa vaikka kaadut yhden hypyistä, koreografia ja ilmaisu voivat vielä kannatella sinua aivan kärkisijoille asti.

Ilmaisu ei kuitenkaan ole vain keino napsia maksimaalisia pisteitä. Se luo taitoluistelun lumon – ja myös ainutlaatuisen siteen luistelijan ja yleisön välille.

– Sanon aina luistelijoille, että vasta kun liikut, yleisö kuulee musiikin.

Olipa kiva päänliike

Koreografi ja lajivalmentaja tekevät tiivistä yhteistyötä. Ja kimppa kasvaa laajemmaksikin. Luistelija on tietysti keskiössä, mutta lisäksi tarvitaan vankkoja sääntöjen ammattilaisia – ja heiltä jopa ennustajantaitoja.

– Koreografiat tehdään usein jo niin aikaisin keväällä, että seuraavan kauden sääntömuutokset ovat vielä hyväksymättä. Siinä sitten yhdessä mietitään, mitkä muutokset mahdollisesti tulevat voimaan, Evelina Lorek sanoo.

Myös luistelija voi muuttua keväästä syksyyn paljon. Hän oppii uusia hyppyjä tai joidenkin hyppyjen kanssa tulee vaikeuksia, luistelutaito ja kilpailukunto kasvavat… Keväällä luotua koreografiaa voidaan hioa kauden aikana useampaankin kertaan.

– Ihaninta on se, kun huomaan luistelijan sisäistäneen ja ottaneen ohjelmakoreografian niin omakseen, että hänen luistelun ilonsa välittyy katsomoon asti.

Silloin on monesti hyvä aika myös harkita koreografiaan joitain uusia pikkuhienouksia. Ne pienet hienoudet voivat vaatia koreografilta ympärivuotista työtä, Eve kertoo.

– Koreografin työ on jatkuvaa opiskelua. Pitää tutustua esimerkiksi erilaisiin musiikin tyylilajeihin ja liikekieliin. Siksi käyn säännöllisesti katsomassa esimerkiksi teatteria, musikaaleja, balettia. Lisäksi seuraan netistä videoita. Pidän tärkeänä sitä, että minun koreografina pitää pystyä tuntemaan liike itse. Siksi treenaan eri lajeja ja käyn tanssitunneilla. Jostain sieltä tarttuu mukaan se ”olipa kiva päänliike”.

Uskallus nuoresta pitäen

Eve on itse esimerkki siitä, mihin asti ilmaisu voi taitoluistelijaa viedä. Nuorena nimellä Eveliina Pöllänen tunnettu tuusulalaistyttö harrasti taitoluistelua alakoulun kynnykseltä asti ja kuvitteli kokeilevansa rajojaan kilpaluistelijana aina sinne asti, minne taidot antavat myöten.

– Lukioikäisenä minusta putosi kaikki turha aristelu. Tuli sellainen olo, että haluan aina kantaa itseni kunnialla jäällä, kävi teknisesti miten tahansa. Viimeisinä kilpailuvuosinani minulle oli tärkeintä mennä jäälle viihdyttämään yleisöä, Eve kertoo naurahtaen.

Palo esiintymiseen ei jäänyt suomalaisjäille. Kun Disney on Ice -kiertue vieraili tammikuussa 2004 Suomessa, Eve marssi halliin shown johtajan puheille mukanaan vhs-kasetillinen luistelua, englanniksi laadittu cv ja varuulta vielä luistimensa. Luistella ei tarvinnut, mutta rohkeus ei jäänyt huomaamatta. Disney halusi suomalaistytön palkkalistoilleen maailmalle.

Eve sanoo, että jo nuorena taitoluistelu antoi hänelle valtavasti pääomaa elämää varten. Lajin myötä hän oppi ahkeruutta, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja myös itseluottamusta. Disney-vuodet toivat lisää: rohkeutta toteuttaa omia unelmia, ammattimaista esiintymiskokemusta, maailman näkemistä sekä myös kansainväliseen työskentelyyn tottumista.

– Aiemmin taitoluistelu oli vienyt rahaa niin vanhemmiltani kuin omista kesäansiotileistäni. Oli tärkeää tajuta sekin, että voin elättää itseni tekemällä sitä, mitä rakastan.

Evelina Lorekin ura Disneyllä sai hienon päätöksen, kun hän sai kiertueella yhden päärooleista. Suomeen palasi erittäin tyytyväinen 22-vuotias, joka saman tien aloitti liikunnanohjaajan koulutuksen Vierumäellä.

Eve oli valinnut opinalansa urheilijanuoren tavoin ”ei se ainakaan hukkaan voi mennä”. Koulutus osoittautui kuitenkin ponnahduslaudaksi nykyammattiin.

– Pääsin opiskelijavaihtoon Granadan yliopiston liikuntatieteelliseen, jossa on vahva osaaminen ilmaisutaidossa ja myös koreografiassa. Silloin tiesin: tämä on just sitä mitä haluan tehdä.

Opinnot antoivat hänelle eväät nykyiseen työskentelymuotoon, yrittäjyyteen.

– Opintoihin kuului yrittäjyyden kursseja, ja minäkin uskaltauduin. Jo opiskeluaikanani, tehdessäni sivutoimisesti koreografioita, minulla oli toiminimi, ja vuodesta 2010 olen ollut täyspäiväinen yrittäjä. En ole koskaan pelännyt sitä, ettei ole säännöllistä kuukausituloa.

Anna palaa!

Koreografin työnsä lisäksi Evelina Lorek pitää ilmaisutaidon kursseja ja leirejä taitoluistelijoille.

– Taitoluistelu on vahvasti tekninen laji, ja jos vielä harjoittelu on kovin hyppypainotteista, luistelijan keho joutuu helposti jännittyneeseen tilaan. Teknistä puolta on hyvä joskus himmata. Ilmaisulla irrotellaan sekä kehoa että pääkoppaa.

Irrottelua voi jokainen luistelija harjoittaa myös itse. Evellä on kolme hyvää konstia kokeiltavaksi.

”Aivot narikkaan ja anna palaa vaan! Ilmaisutaito antaa rohkeutta ja uskallusta, sen kautta oppii positiivisesti olemaan ylpeä itsestään.”

– Yksinkertaisimmillaan ilmaisutaitoa voi opetella laittamalla musiikin soimaan ja lähtemällä vain liikkumaan. Alussa vielä mieluusti ilman peiliä, jotta liiallinen itsekriittisyys ei pääsisi valloilleen. Peiliä voi käyttää myöhemmin. Toinen kikka on se, että samalla kun katsoo luistelukilpailuja teeveestä, lähtee itse eläytymään. Ja kolmanneksi: hyödynnä kaikki esiintymismahdollisuudet, joita seurasi ja esimerkiksi koulusi tarjoaa.

– Aivot narikkaan ja anna palaa vaan! Ilmaisutaito antaa rohkeutta ja uskallusta, sen kautta oppii positiivisesti olemaan ylpeä itsestään, Evelina Lorek kiteyttää.