Valley Bay Synchro -joukkueen kisamatka Puolaan vaati huolellisia etukäteisjärjestelyjä, hyviä hermoja ja huumorintajua. Joukkueen matkan kruunasi kauden ennätyspisteet ja hopeamitali.

Espoon Jäätaitureiden SM-juniorijoukkue Valley Bay Synchro osallistui Puolan Gdanskissa loppiaisena järjestettyyn Hevelius Cupiin. Aivan viime hetkiin asti oli epävarmaa, pääseekö joukkue lähtemään.

– Kyseessä oli ensimmäinen ulkomaankisa kahden vuoden tauon jälkeen. Halu lähteä kisoihin oli kova, samalla pelkäsimme pettymystä, jos matka olisi sittenkin jouduttu perumaan, joukkueen kapteeni Anna Parikka kertoo.

”Viimeiseen asti piti jännittää, pysyvätkö urheilijat terveinä.”

Koronapandemiasta huolimatta luistelijat kokivat matkan turvalliseksi.

– Meille oli annettu tarkat ohjeet, kuinka toimia ja joukkue noudatti niitä vastuullisesti. Huolehdimme siitä, mihin pystyimme itse vaikuttamaan, emmekä murehtineet asioista, mihin emme voineet vaikuttaa, kapteeni jatkaa.

Tavanomaisista kisamatkoista poiketen tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta päästä shoppailemaan tai tutustumaan kaupunkiin perusteellisemmin.

– Stressaavista olosuhteista huolimatta oli rento ilmapiiri ja huumorintaju joukkueessa vei kisapäivien ajaksi ajatukset pois muista huolista. Rutiini molemmissa ohjelmissa on niin hyvä, että haastavassakin paikassa luottamus itseemme ja toisiimme säilyy vahvana, varakapteeni Helmi Häikiö toteaa.

Muutamista kokoonpanomuutoksista huolimatta joukkue onnistui luistelemaan sekä lyhyt- että vapaaohjelmallaan kauden huippupisteet. Valmentaja Jenni Rahko arvioi, että kisaan pääseminen ja molempien ohjelmien luistelu oli tällä kertaa suurin voitto joukkueelle.

– Valmistautuminen oli aika erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Viimeiseen asti piti jännittää, pysyvätkö urheilijat terveinä ja vielä paikan päällä punnitsimme jatkuvasti, mikä heidän kannaltaan on parasta. Kisoissa oli yleisöä normaalia vähemmän, mutta oli ihanaa, että uskollisia Synchro-vanhempia oli tullut kannustamaan. Se merkitsi joukkueelle paljon.

Huolellisesti suunniteltu matka

Kisamatkan valmistelut aloitettiin syyskuussa. Tiedettiin, että epidemiatilanne voi muuttua moneen kertaan. Tammikuun alussa HUS:in alueella koronatilanne alkoi olla erittäin huono, virallisten tietojen mukaan tautitilanne Gdanskissa oli rauhallisempi. Lentokoneeseen ei vaadittu negatiivista koronatestiä, mutta Puolassa edellytetään kaikilta maskin käyttöä julkisissa sisätiloissa. Tosin paikallinen käytäntö oli pitää maskia vain suun päällä.

– Pyrimme huolellisella suunnittelulla minimoimaan riskit ja välttämään kontaktit. Varasimme yksityisen kuljetuksen joukkueen matkoihin, kuten lentokenttäkuljetuksiin sekä matkoihin hotellin ja jäähallin välille. Lisäksi ruokailut järjestettiin pelkästään kisahotellilla ja käytimme kaikkialla FFP2-maskeja, joukkueenjohtaja Salla Häikiö kertoo.

Tärkeä osa valmistautumista oli myös se, että kaikki lähtivät matkalle omasta tahdosta, mutta riskin tiedostaen.

Joukkueelle otettiin varmuuden vuoksi ryhmämatkavakuutus, joka olisi korvannut hotellimaksut, mikäli sairastunut olisi joutunut jäämään karanteeniin Puolaan. Tätä ei onneksi tarvittu. Tärkeä osa valmistautumista oli myös se, että kaikki lähtivät matkalle omasta tahdosta, mutta riskin tiedostaen.

Siksi valmentajat keskustelivat joukkueen kanssa ja vanhemmat pitivät kaksi Teams-tapaamista. Kaksi päivää ennen lähtöä kävi ilmi, että yksi luistelijoista oli saanut positiivisen tuloksen kotitestissä.

– Pyysimme Espoon tartuntatautiviranomaisen näkemyksen muiden joukkueen jäsenten mahdollisesta altistumisesta ja matkaan lähtemisestä. Viranomaisen mukaan täysin rokotetuille ei ollut estettä lähteä, Häikiö toteaa.

Kaikki tekivät kotitestit edeltävänä iltana ja vielä lähtöaamuna. Viime metreillä kävi myös ilmi, että matkaa valmistellut joukkueenjohtaja oli altistunut koronalle ja siksi jättäytyi kisamatkalta pois. Onneksi Synchroilla on kolmihenkinen jojotiimi, joten korvaaja saatiin.

Suomessa kaikki tekivät uudelleen kotitestit ennen kouluun ja treeneihin palaamista.

– Matkan valmistelu ja joukkueen huoltaminen paikan päällä vaativat poikkeuksellisen paljon työtä. Se oli kaiken vaivan arvoista. Oli hienoa nähdä joukkue pitkän tauon jälkeen kansainvälisellä kisa-areenalla, Häikiö toteaa tyytyväisenä.