Nelipäiväinen Finlandia Trophy Espoo tarjosi jälleen upeita kilpailusuorituksia. Myös tapahtuman kulisseissa Metro Areenalla kuultiin hauskoja tarinoita, treffattiin kuningatar-Liza, nähtiin todellista Suomi-fanitusta ja yllätettiin eräskin valmentaja lastenhoitajan roolissa.

Kuningatar tykkää shoppailla

Monet kansainväliset tähdet palaavat vuodesta toiseen käynnistämään kauttaan Finlandia Trophyssa. Kulisseissa ahkerina hääriville vapaaehtoisille kehittyy heihin läheinen suhde.

Venäjän Elizaveta ”Liza” Tuktamysheva saa aina iloisen lämpimän mutta samalla kunnioittavan kohtelun. Onhan seitsemästi Finlandia Trophyyn osallistunut Liza eräänlainen kilpailun kuningatar, hän on voittanut kilpailun kahdesti ja kerännyt neljä himmeämpää mitalia.

Kuningattarella on hyvät syyt saapua Suomeen:
– Finlandia Trophyssa on todella hyvä ilmapiiri ja kilpailun organissatio toimii erinomaisesti. Tunnen aina oloni kilpailijana erittäin mukavaksi.

Kilpailuolosuhteita kehuessa Liza paljastaa myös arkisemman syyn haluunsa tulla Suomeen: lähes joka naisen tapaan hän pitää shoppailusta.

– Ikävä kyllä käyntini ovat usein niin pikaiset, etten ehdi Helsinkiin. Onneksi aivan lähellä luistelijahotelliamme on Tapiolan Stockmann, ja siellähän on vaikka mitä kivaa, Liza naurahtaa.

Ainoa tie Pekingiin kulkee Espoon kautta

Koronatilanteen vuoksi Japanin, Kiinan ja Korean urheilijat eivät ole alkukaudella matkustaneet ulkomaille kisaamaan. Aasialaisten poissaolosta huolimatta Finlandia Trophyyn osallistui tänä vuonna enemmän luistelijoita kuin koskaan.
Esimerkiksi Espanja ja Australia lähettivät Espooseen käytännössä kaikki parhaat urheilijansa, sillä kilpailu toimi samalla heidän ”jäsenten välisenään”.

Espanjassa Pekingiin lähtijän ratkaisee kolmen keskinäisen kohtaamisen yhteistulos, joista Finlandia Trophy oli ensimmäinen. Australian luistelijoilla olympianäyttöjen tilanne on enemmän levällään. Toiseksi näyttöpaikaksi kaavailtu neljän maanosan mestaruuskisa pidetäänkin Kiinan Tiajinin sijasta Tallinnassa tammikuun lopussa, mutta mannertenvälistä reissaamista ei tällä hetkellä pysty suunnittelemaan lainkaan.

Moni australialaisluistelijoista elää epätietoisuudessa siitä, missä ja miten kausi ja harjoittelu jatkuu Finlandia Trophyn jälkeen. Osa heistä harjoitteli jo ennen Finlandia Trophya Suomessa.

Bela Papp kaksoisroolissa

Tätä nykyä Jyväskylässä asuvalla Bela Pappilla riitti Finlandia Trophy Espoossa toitä. Australian miesluistelija Brendan Kerry nimittäin ”palkkasi” Belan valmentajakseen kilpailun ajaksi. Samanikäiset – kumpikin on syntynyt vuonna 1994 – miehet ovat olleet kavereita nuoresta pitäen.

– Kun olin lähdossa ensimmäiseen junioreiden GP-kilpailuuni, minulle kerrottiin, että siellä on myos suomalaiskaveri, joka on minua parempi, Brendan kertoo.

Uteliaisuudesta syntyi syvä ystävyys. Brendan vieraili nuorempana usein Pappien luona Kanadassa, ja nytkin ennen Finlandia Trophy Espoota Brendan on viihtynyt parisen viikkoa Suomessa sekä treenaamassa että Belan kanssa. Miehen oma valmentaja ei päässyt Suomeen.

Pelkäksi chillailuksi kaverusten viikonloppu ei mennyt, sillä Belalla (artikkelikuvassa) oli toinenkin pesti. Hän toimi hallilla Valtter Virtasen Lija-tyttären hoitajana sillä aikaa, kun isä oli jäällä äiti Alina Mayer-Virtanen valmentajana jään reunalla.

Hymy korvissa asti

Finlandia Trophyn kaikkein levein hymy löytyi Metro Areenan sisääntuloaulasta, jossa brittiläinen ex-luistelija Jenna McCorkell oli esittelemässä omaa vaatemallistoaan.

Jennan ja hänen aviomiehensä Kevin van der Perrenin elämä on ollut uusia asioita täynnä. Pari, joka aiemmin asui Kevinin kotimaassa Belgiassa, muutti reilu kaksi vuotta sitten Jennan kotimaahan. Siellä syntyi parin esikoinen Ben. Ikävämpiä puolia perheen elämään on tuonut korona, joka rajoituksineen sulki perheen lähes täysin kotipiiriin.

– Vihdoinkin maailma on taas avoin, riemuitsi useasti aiemminkin Suomessa piipahdellut Jenna.

(Melkein) oma poika jäällä

Suomalainen katsomokansa sai tänäkin vuonna kansainvälisiltä luistelijoilta kehut innokkaasta kannustamisesta. Mutta kannustamisessa toki on sävyeroja.

Ruotsin Nikolaj Majorov kertoo joka kerta jopa liikuttuvansa siitä, miten suomalainen yleisö kannustaa häntä kuin omaa poikaa. Mutta likipitäen suomalaisena hän itseään pitääkin.

– Minä yksinkertaisesti rakastan Suomea, koko perheemme rakastaa. Suomi on meille todella tärkeä ja rakas paikka vierailla.

Nikolaj osaa isoveljensä Alexanderin tavoin suomea, ja kavereita Suomessa riittää. Tätä nykyä Norrköpingissa asuva Nikolaj on kehittänyt suomalaiskavereidensa kanssa hyvän systeemin.

– Minä tuon kavereille tiettyjä ruotsalaistavaroita, ja he taas minulle omia herkkujani, kertoo erityisesti yhteen suomalaiseen enrgiajuomaan – jätettäneen nimen mainostaminen – hullaantunut 21-vuotias.

Juuria etsimässä

Yhdysvaltojen Camden Pulkisella oli Finlandia Trophy -viikonlopun aikana muitakin haasteita kuin vain luistelullisia.

– Isoisäni oli suomalainen, kotoisin jostakin Länsi-Suomesta, tarkempaa paikkaa en tiedä. Mutta sen tiedän, että minulla on Suomessa sukulaisia. Olen siis vähän hakemassa myös omia juuriani.

Yhdessä viikonlopussa ei sukulaisia ihan etsitä, mutta Camden käytti kilpailemiselta liikenevää aikaa tutustumalla syksyiseen Helsingin seutuun, sen arkkitehtuuriin ja luontoon.

– En ole koskaan ennen ollut Suomessa, joten tuntuu hienolta, kertoi Colorado Springsissä asuva löytöretkeilijä.

Camden Pulkisella on todella monikulttuuriset juuret, sillä hänen isoisänsä meni aikanaan naimisiin ranskalaisnaisen kanssa, ja heidän poikansa, Camdenin isä, taas avioitui thaimaalaisen kanssa.

Lisää MIU-faneja

Anu Oksasen luotsaama Marigold IceUnity kerää faneja kansainvälisestä taitoluistelijakaartista.

Vuonna 2018 Finlandia Trophyssa kilpaillut australialainen pariluistelija Harley Windsor tunnustautui armottomaksi MIU-faniksi ja oli näkyvästi mukana joukkueen fanikatsomossa Metro Areenalla. Syyksi selvisi se, että Harley oli kotimaassaan seurustellut suomalaisnaisen kanssa, jonka sisko luisteli MIU:n riveissä.

Tänä vuonna yhdysvaltalainen Jason Brown kiirehti seuraamaan Marigoldin harjoituksia jo kilpailun alla.

– Ihastuin muodostelmaluisteluun jo vuonna 2017, kun asuin vielä Coloradossa ja siellä pidettiin lajin MM-kilpailut, kertoi tätä nykyä Torontossa valmentautuva 26-vuotias.

Toronton valmennustiimiin kuuluu mys Oula Jääskeläinen, Anu Oksasen veli.

– Oula sanoi, että minun pitää ehdottomasti käydä katsomassa harjoituksia, ja mielenkiintoista se olikin.