Taitoluistelumuodissa ei ole kymmeneen vuoteen tapahtunut juuri mitään, väittää Fashion Finlandin päätoimittaja ja tyyliasiantuntija Sami Sykkö. SkatingFinland.fi tutkaili muotiasiantuntijan kanssa taitoluistelupukeutumisen trendejä Finlandia Trophyssa Espoossa.

Sami Syköllä on pitkä kokemus taitoluistelumaailmasta, sillä hän on junioreiden Suomen mestari vuodelta 1984. Hänen pukusuunnittelijanaan ja ompelijanaan toimi pääsääntöisesti oma äiti.

– Lempipukuni on kuitenkin Elise Muurimäen ompelema Pojan uni -puku, esiintymisasuni vuoden 1983 MM-kisoissa. Puku oli näyttävä: leiskuvan punainen, ja siinä oli puhvihihat ja paljon paljetteja. Se on edelleen tallella vaatekaapissani, Sykkö naurahtaa.

Puvuilla merkittävä rooli

Vuonna 2020 Sykkö osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan ja oppi, että tanssi- ja luistelupukeutumiselle on paljon samoja vaatimuksia. Esimerkiksi olkatoppaukset saattavat näyttää hassuilta kättä nostettaessa. Jännittäviä pukuja täytyy saada aikaan pienillä kikoilla. Hulmuavat helmat sekä erilaiset liehukkeet ja härpäkkeet korostavat nopeutta ja liikettä, mutta ne eivät saa häiritä tanssijoiden tai luistelijoiden vartalon tai liikkeiden linjoja. Puvun täytyy paitsi istua myös joustaa.

– Taitoluistelussa urheilu, taide ja tyyli yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Puvut ovat iso osa esitystä, ja ne auttavat osaltaan tekemään luistelusuoristuksesta kokemuksena kohottavan, kiinnostavan, tylsän tai yhdentekevän, Sami Sykkö sanoo.

Tällä hetkellä taitoluistelupuvut jättävät harvoin pysyvän muistijäljen, muotiasiantuntija harmittelee.   

– Viimeinen suuri uudistaja ja todellinen ilonaihe oli Kiira Korpi tuolloin Givenchyn muotitalossa työskennelleen Tuomas Merikosken suunnittelemissa puvuissa. Näyttäisi siltä, että pukumuoti uudistuu oikeasti vain huippusuunnittelijoiden käsissä. Esimerkiksi Michelle Kwan loi oman tyylinsä käyttämällä ilta- ja hääpukuihin erikoistunutta amerikkalaista suunnittelijaa Vera Wangia, ja vuoden 2010 olympiavoittaja Evan Lysacek turvautui niin ikään Wangin luomuksiin.

– Moni nainen yrittää pukeutua edelleen samalla tavalla kuin Michelle Kwan vuosituhannen vaihteessa. Taitoluistelupuvut eivät ole siirtyneet 2020-luvulle.

Uudistumista kaivataan

Toisaalta puvuissa on menty Sykön mukaan myös todella paljon parempaan suuntaan.

– Enää ei puvusta voi esimerkiksi suoraan päätellä luistelijoiden kansallisuutta. Aiemmin neuvostoliittolaisiin saattoi luottaa: yleensä puvut olivat aika kamalia, Sami Sykkö muistelee.

– Tämä muuttui vuonna 1994, jolloin venäläiset pariluistelijat Jekaterina Gordeeva ja Sergei Grinkov luistelivat olympiavoittoon Kuutamosonaatin tahtiin graafisissa mutta hyvin tyylikkäissä mustissa puvuissa, joissa oli edessä valkoiset viivat. Ohjelma oli runollinen ja puvut olivat samalla korkealla tasolla. Komea oli myös Alexei Jagudinin musta Man in the Iron Mask -puku olympiakaudelta 2002. Sen miehustaa koristi kultainen naamio, ja tulos oli vahva ja viimeistellyn tyylikäs.

”Jäätanssissa ja pariluistelussa on selvästi enemmän vapauksia, mutta kyllä niissäkin naiskuva on varsin kapea.”

Mutta kehitys on johtanut Sykön mukaan myös siihen, että nykyään varsinkin naisten puvuissa on aika vähän vaihtelua. Ne ovat yleensä kauniita, mutta harvoin katsoja saa niistä elämyksiä.

– Poikkeus oli esimerkiksi Jevgenia Medvedevan japanilaishenkinen Geisha-ohjelman puku kaudelta 2019–20. Se oli elegantti ja erottuva. Puku voi toki olla kummallinenkin, jos se on teeman ja musiikin mukainen.

Sykkö muistuttaa, että taitoluistelun liikekieli kehittyy koko ajan. On tullut erilaisia neloishyppyjä ja uudenlaisia sisäänmenoja nostoihin, mutta jostain syystä puvut eivät ole pysyneet mukana.

– Pukeutumisen suhteen lajilla ei ole oikein ollut rohkeutta uudistua – ja sääntöjä viedään aina vaan tiukempaan suuntaan.

Klassinen asukin voi olla hyvä

Millaisia pukuja Espoon jäillä sitten tänä vuonna nähtiin?

– Mikhal Kolyadan lyhytohjelman prinssipuku oli todella klassinen, ja siinä oli oikeat mittasuhteet ja todella hienot värit. Se oli uljas kokonaisuus – todellinen suurvallan edustajan puku. Lisäksi asu sai hänet näyttämään pidemmältä ja istui kuin unelma. 

Pidin paljon myös Jason Brownin vapaaohjelmapuvusta, jossa hän luisteli Schindlerin listaan. Brownin puku oli innovatiivinen, siinä näkyivät sodan lieskat ja tuho, mutta viitteellisesti, ilman kliseitä.

Naisten puvut saavat sen sijaan Sykön huokaamaan.

– Naiset puetaan ja kammataan kaikki aika lailla samalla tavalla. Siksi yksi suosikeistani oli Eva-Lotta Kiibus. Gerly Tinin suunnittelema lyhyohjelmapuku oli tyylipuhdas mutta myös hauska: kuin ihmiskuulan sirkusasu tai suoraan Pariisin muotiviikon näytöksistä.

Sykkö harmittelee, että säännöt taitavat estää päähineet, sillä Kiibusin pukuun sopisi samaa kuosia oleva huppu tai kypärä.

– Kamila Valieva erosi joukosta pitkän helmansa ansiosta, mikä teki puvusta kiinnostavan. Ruotsin Josefin Täljegårdin paljettikoristeinen painiasu oli myös suurenmoinen. Luistelija eroaa joukosta muodoiltaan ja luistelutyyliltään, joten omaperäinen puku sopi hänelle hienosti ja teki osaltaan ohjelmasta raikkaan ja mielenkiintoisen.

Katsomossa iloittiin laajemminkin Täljegårdin lyhytohjelmasta ja sen puvusta, sillä moni katsoja on kyllästynyt siihen, että lajissa laitetaan turhan usein naiset aika samanlaiseen muottiin. 

Prinsessoja ja kuningattaria

 – Jäätanssissa ja pariluistelussa on selvästi enemmän vapauksia, mutta kyllä niissäkin naiskuva on varsin kapea. Ei kaikkien tyttöjen tarvitse olla kuningattaria tai prinsessoja.

Entä pitääkö parilajeissa pukeutua yhdenmukaisesti?

– Ei välttämättä, mutta ei niiden myöskään tulisi olla ihan eri oopperoista. Esimerkiksi rytmitanssissa sinänsä oikein energisten kanadalaisten Marjorie Lajoien ja Zachary Laghan puvuilla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Miehen kiinnostavassa puvussa oli voimakkaita väripalkkeja. Naisen puku näytti siltä kuin vanhaan mustaan pukuun olisi vain liitetty turkoosi huivi.  

Pariluistelussa trendinä näytti olevan harmaa.

– Miksi ihmeessä näin on nimenomaan olympiavuonna, sillä harmaa on jäällä lattea väri? Sykkö kyseenalaistaa.

Liukuvärjäystä on myös Sykön mukaan riittämiin.

– Kisan voittajien Anastasia Mishinan ja Aleksandr Galliamovin vapaaohjelmapuku oli kuin Marinski-teatterin pukuvarastosta – vanhanaikainen venäläinen roolipuku, värjäys kuin olisi pyöritty mudassa.

Sen sijaan pronssimitalistien Ashley Cain-Gribblen ja Timothy LeDucin tyyliä Sykkö kehuu.

– Amerikkalaisten lyhytohjelmapuvussa on kauniit Suomen värit, se on todella viehättävä ja hiottu. Vapaaohjelman unitardit ovat hienot ja rohkeat, en muista kovin usein nähneeni näin samankaltaisia asuja. Ne myös korostivat parin elegantteja linjoja eivätkä alleviivaa luistelijoiden sukupuolta.

– Vanessa Jamesilla ja Eric Radfordilla on vapaaohjelmapuvuissa upeat värit – mutta olympiavuoden ja eläkkeeltä jäälle paluun kunniaksi omaperäisyyttä voisi olla lisää. Vanessan lyhytohjelmapuku on kyllä todella seksikäs.

Mielenkiintoisia kokeiluja

Jäätanssissa oli Sykön mukaan suorastaan hilpeitä hetkiä. 

– Jotkut asut olivat kuin suoraan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta – eli muutamassa päivässä mietitty, suunniteltu ja ommeltu. Esimerkiksi saksalaisen Jennifer Janse van Rensburgin rytmitanssin sambapuku halpoine kerroshelmoineen olisi sopinut paremmin television tanssiohjelmaan, jossa pukuja käytetään vain kerran.

Evan Batesin rytmitanssin nahkaliivikahleet olivat Sykön mielestä käsittämättömät, eivätkä kuuluneet asuun mitenkään.

– Evanhan on luistelijoista komeimpia, ihan miesmallin näköinen, joten hänelle sopii tietysti mikä tahansa! Madisonin puvun ylösvedot ja hansikkaat mietityttivät myös, mutta vihreä väri on ehkä viittaus musiikin esittäjän Billie Ellishin vihreisiin hiuksiin. Parin puvut eivät ole ihan samalta planeetalta, kuten eivät vapaatanssipuvutkaan.

– Mutta se oli ehkä tarkoituskin, sillä ohjelmassa Madison Chock on alien (muukalainen) ja Evan Bates astronautti. He rakastuvat keskellä avaruutta erinäköiseen olentoon kuin itse ovat.

Yuka Oriharan rytmitanssin puvussa on Sykön mielestä cheerleader-ideaa.

– Rinnassa lukee joukkueen nimi, Yuka. Vekkihame on omaperäinen, taitoluistelussa voitaisiin hyödyntää sen tyylisiä helmoja useamminkin. Susanna Pöykiöllä oli aikoinaan todella hieno vekattu helma – iloitsen siitä vieläkin, Sykkö sanoo.

Espanjan Sara Hurtado ja Kiril Khaliavin olivat Sykön mukaan kisan harvoja muodin edelläkävijöitä.

– Kirilin rytmitanssipuvun musta kainalotasku on kuin suoraan Givenchyn näytöksestä viime vuodelta. Siellä nähtiin vartaloa myötäileviä laukkuja ja ideoita, jotka tulevat räppäreiden suosimasta pukeutumisesta. Myös Sara Hurtadon musta vapaatanssipuku, jossa oli nuoli alaspäin, oli todella kiinnostava. Ehkä helma oli hieman liian lyhyt, mutta puku sopi Saran lyhyeen tukkaan.

Jäätanssin ylivoimaisesti parhaina pukeutujina Sykkö pitää ranskalaisia Gabriella Papadakista ja Guillaume Cizeronia. 

– Rytmitanssin asut olivat täysin modernit ja seksikkäät – ja niiden värit jääareenan kiinnostavimpia. Gabriellan helma tosin näytti halvalta kangaspalalta.

Pukujen suunnittelusta vastaava Cizeron saisi siis vaihtaa helmakankaan ennen olympialaisia.

Turkkila ja Versluis ansaitsisivat huippusuunnittelijan

Suomen jäätanssipari Juulia Turkkia ja Matthias Verluis on hurmannut muotiasiantuntijan.

– He ovat valloittavia, ihania jäätaitureita, jotka ovat kehittyneet nopeasti ja luistelevat suoraan sydämeeni. Tämä on heidän läpimurtokautensa ja menossa on tärkeä olympiavuosi, jonka kuluessa myös valmistellaan vuoden 2023 koti-EM-kisoja.

Sykkö arvioi, että Turkkila ja Versluis ovat nyt uransa siinä vaiheessa, että olisi oikea hetki hioa esityksen kokonaisuus samaan tapaan kuin Susanna Rahkamo ja Petri Kokko tekivät aikoinaan – pukujen viimeistä saumaa ja paljettia myöten.

– Pari näyttää hyvältä nykyisissäkin puvuissaan, mutta mitä tapahtuisi, jos he ottaisivat avukseen jonkun Suomen taitavimmista suunnittelijoista? Minulla on jo mielessäni pari hyvää suunnittelijaehdokasta. Saa soittaa, Sykkö sanoo ja nauraa.