Bela Papp ja sujuva liuku liike-elämään
Monen taitoluistelun ystävän pitkäaikainen suosikki, Bela Papp, 25, sai toukokuussa valmiiksi kauppatieteiden BBA-tutkintonsa Capilano Universitystä Kanadassa, missä hän ja muu Pappin luisteluperhe asuvat. Bela opiskeli taloushallintoa- ja suunnittelua ensin osa-aikaisesti luistelu-uransa aikana ja sen päätettyään kokopäiväisenä opiskelijana.
Bela kertoo tehneensä aina mielellään monenlaisia asioita, joten hän sisällytti opintoihinsa useita aineita ja työskenteli koulun ohella muun muassa pankissa. Opiskelun Bela aloitti jo vuonna 2012. Luistelijan päivät alkoivat tuolloin puoli yhdeksän aikaan koululla. Iltapäivällä saattoi olla töitä, jonka jälkeen oli vielä ehdittävä luisteluharjoituksiin. Treenien jälkeen Bela opiskeli jälleen kotona tai kirjastossa.
”Olen aina tykännyt opiskella. Halusin luistelu-uran lisäksi hoitaa koulun kunnolla.”
– Olen aina tykännyt opiskella. Halusin luistelu-uran lisäksi hoitaa koulun kunnolla, nyt taloussuunnittelijana työskentelevä Bela kertoo.
Milloin päätit lopettaa huippu-urheilijana? Oliko päätökseesi jokin tietty syy?
– Päätin vuonna 2016, että haluan luistella vielä yhden kauden kunnolla ja omilla ehdoillani. Tämä sai minut nauttimaan tekemisestäni. Virallisesti lopetin sitten SM-kisoihin 2017. Se tuntui oikealta hetkeltä lopettaa, kun en voinut enää loukkaantumisten takia harjoitella tavalla, jota menestyminen luistelussa olisi vaatinut. Halusin myös keskittyä enemmän työuraan ja tavalliseen elämään.
Pitkä valmistautuminen
Bela valmistautui pitkään luistelun lopettamiseen, joten se ei tuottanut hänelle suurta vaikeutta. Energiseen tapaansa hän alkoi täyttää harjoitustyhjiötä ottamalla koulussa maksimimäärän kursseja ja lisäkoulutuksia sekä aloittamalla osa-aikatyöt. Luistelusta hän kaipasi erityisesti kavereita ja luisteluyhteisöä sekä kilpailujen tunnelmaa. Mies sanoo tuntevansa itsensä yhä paljolti huippu-urheilijaksi.
– Kun on suurimman osan elämästään urheillut ja toiminut tavoitteellisesti, tuntee elementit, joista oma identiteetti on muodostunut, eli itsekurin, tavoitteiden suunnittelun ja asioiden sinnikkään loppuun asti viemisen.
Bela halusi lapsesta saakka päästä kilpailemaan olympialaisiin, mutta sinne hän ei lopulta päässyt. Kaikki muut asettamansa tavoitteet hän kokee saavuttaneensa. Hän voitti aikuisten Suomen mestaruuden ja pääsi osallistumaan MM-kisoihin. Erityisen hyvä muisto hänelle jäi Kazakstanissa pidetyistä korkea-asteen opiskelijoiden talviuniversiadeista, joissa hän edusti Suomea taitoluistelussa yhdessä Juulia Turkkilan ja Matthias Versluisin kanssa.
– Oli hienoa kokea itsensä onnelliseksi juuri siitä, mitä teki. Kavereiden ja perheiden tuki oli myös tärkeä asia.
Eväitä elämään
Taitoluistelu on antanut Belalle paljon. Sanat eivät tahdo riittää, kun hän pohtii, mitä kaikkea luistelu on tuonut hänen elämäänsä.
– Luistelu on antanut enemmän elämääni kuin voin sanoa. Kaikki ne ihmiset, jotka auttoivat ja tukivat hyvinä ja huonoina päivinä. Kaverit, joista tuli parhaita kavereitani. Se osa itseä, jota en olisi oppinut tuntemaan ilman tätä lajia. Näistä asioista olen aina kiitollinen.
Miten neuvoisit niitä nuoria luistelijoita, jotka miettivät jatkaako huippu-urheilijana vai keskittyykö sen sijaan toisenlaiseen uraan ja elämään?
– Minulle on aina sanottu, että kuuntele sydäntäsi. Jos tuntuu siltä, ettei halua antaa 110 prosenttia siihen, mikä vie suurimman osan ajasta, kannattaa selvittää, mitä oikeasti haluaa tehdä. Tämä voi tuntua pelottavalta, mutta se kannattaa tehdä.
Bela kertoo olevansa käytettävissä, jos joku nuori haluaa kysyä häneltä neuvoa luistelu-uraan liittyvissä asioissa. Hän kehottaa silloin lähettämään viestiä sosiaalisen median kautta. Belan voi myös tavata valmennusleireillä, joihin hän osallistuu valmentajan roolissa oman työuransa ohella. Se on varmaa, että luistelu pysyy mukana miehen elämässä – unohtumattomina muistoina ja lajin aktiivisena seuraamisena.