Salla Laukkanen on osallistunut luistelijana yhdeksän kertaa muodostelman maailmanmestaruuskilpailuihin ja edustanut niissä kahta maata. Marigold IceUnityn riveissä hän saavutti MM-kullan ja kolme MM-hopeaa. Ruotsin väreissä kilpaili vielä keväällä Globenissa. Helsingissä Salla nähdään nyt avaamassa luukkua kotikisojen joukkueille.

Salla päätti luistelu-uransa kevään 2018 MM-kilpailuihin Tukholmassa Team Boomerangin riveissä. Myös Boomerangin tarina päättyi Globenissa, kuten lajin ruotsalaisen kiintotähden Team Surprisenkin. Aiemmin lajia suvereenisti hallinnut Team Surprise voitti vielä MM-hopean, ja Team Boomerang oli tuloksissa sijalla 14. Sallan osalta 20 vuotta muodostelmaluistelijana tuli täyteen.

Joensuusta Helsinkiin

Salla Laukkasesta tuli luistelukoululainen 1998 Joensuussa ja hän eteni pian muodostelmapolkua junioreihin asti. Huippuhetki Joensuun vuosilta oli junioreiden Suomen mestaruus, johon valmentaja Merja Laakkonen suojattinsa johdatti keväällä 2008. Tuore Suomen mestari suuntasi valmentaja Anu Oksasen Marigold IceUnityn testeihin ja muutti kesän jo vihertäessä Helsinkiin.

Hiljainen tyttö tuli mukaan MIU-parveen ja sulautui joukkoon. Uudessa joukkueessaan hän oli kesällä 2008 ainut hallitseva Suomen mestari, sillä Marigold oli samalla kaudella SM-kakkonen ja Budapestin MM-kisojen nelonen.

Vuodet, kaikkiaan kahdeksan, toivat Marigoldissa kuitenkin paitsi Suomen mestaruuksia ja maailmanmestaruudenkin 2014 Italiassa – myös ystäviä, joiden kanssa hän pitää yhä yhtä.

– Upein muisto noilta vuosilta ovat juuri edelliset MM-kotikisat. Ne tuovat vieläkin ilon kyyneleet, vaikka hopea olikin siinä hetkessä iso pettymys. Se tuntui hävityltä hopealta verrattuna edelliskevään voitettuun hopeaan, jolloin olimme Colorado Springsissä lyhytohjelman jälkeen vielä viidentenä.

Coloradosta suomalaiset ottivat kaksoisvoiton. MM-kotikisat seuraavana vuonna päättyivät jälleen suomalaisten kaksoisvoittoon. Molemmilla kerroilla kultaa otti nykynimeltään Helsinki Rockettes ja hopeaa Marigold IceUnity. Samat joukkueet ovat kotijäillä tähtäämässä voittoon nytkin.

Salla kertoo katselleensa vastikään edellisten kotikisojen videoita. Niistä ei hänen mielestään kuitenkaan välity se huumaava tunnelma, joka paikan päällä vallitsi. Mutta luistelija muistaa sen itse. Jo silloin tiesi, ettei vastaavaa tule enää koskaan eteen.

– Totta kai Gourmayerissa 2014 voitettu kulta oli myös erityinen. Se oli minulle kuudes kausi, mutta ensimmäinen maailman ykköstila.

Voitto ei luistelijan näkökulmasta tullut helpolla, mutta joukkue sai kauden aikana monia onnistumisia.

– Kaikki tuntui toimivan siinä joukkueessa. Kun kaikki meni hyvin kisoissa, kaikilla oli hyvä mieli.

Jännitystä riitti myös seuraavana vuonna Hamiltonissa Kanadassa. Joukkue päätyi kanadalaisen Nexxicen kanssa tismalleen samaan pistemäärään vapaaohjelmassa. Koska Marigoldin komponenttipisteet olivat paremmat, se sai pikkukullan vapaaohjelmasta. Kokonaiskilpailussa Nexxice vei voiton ja Marigold hopean.

Lopettamisen vaikeus

Kahdeksan vuotta Marigoldissa päättyivät kevääseen 2016. Joukkue jäi silloin historiansa ensimmäisen kerran MM-kilpailujen ulkopuolelle, mutta se ei ollut Sallalle syy lopettaa.

– Hyvät kaverit, joiden kanssa oli luistellut viisi, kuusi vuotta, olivat jo lopettaneet. Tuoreet luistelijat toivat uusia tuulia, joihin tuttuun jengiin tottuneen oli ehkä vaikea sopeutua. Toisaalta olin jo kauden alussa miettinyt, että se olisi viimeiseni.

”Sitä pelkäsi, mitä lopettamisen jälkeen tekisi.”

Salla oli etukäteen pelännyt, miten vaikeaa olisi lopettaa. Hän oli jopa toivonut, että loukkaantuminen toisi ratkaisun.

– Sitä pelkäsi, mitä lopettamisen jälkeen tekisi.

Vielä vuosi luistimilla

Salla kaipasi edelleen tavoitteellisuutta urheilemiseensa. Palo jäälle kyti vahvasti. Hän huomasi jo keväällä Facebookista, että Team Boomerang etsi luistelijoita, mutta vasta elokuussa hän pisti viestiä joukkueen valmentajalle. Hän halusi sekä luistella että valmentaa, ja se toive toteutui.

Ratkaisu lähteä luistelemaan Ruotsiin oli Sallalle puoliväli aktiiviuran ja täydellisen stopin välissä.

– Göteborgissa oli tarjolla uusia kokemuksia ja tilaisuus syventää ruotsin taitoja. Opintojenkin puolesta oli mahdollista lähteä, sillä vain gradu maatalous-metsätieteelliseen oli enää kirjoittamatta. Sitä saattoi kirjoittaa luistelun ohessa.

Treeniote Boomerangissa oli Sallan mukaan suomalaista kevyempi. Tilannetta hankaloitti luistelijoiden vähyys ja valmentajien vaihtuminen. Mutta joka tapauksessa joukkue sai viihtymään ja pysymään mukana. Muitakin luistelijoita oli Suomesta, samoin Ranskasta ja jopa Australiasta.

– Erityisesti meitä ulkomaalaisia yhdisti halu luistella. Se oli meidät Ruotsiin tuonutkin.

MM-kotikisat olivat molemmille ruotsalaisille joukkueille iso juttu. Kun ne olivat ohi, oli moni luistelija saavuttanut tavoitteensa: oli aika opiskella. Team Boomerang tuli näin tiensä päähän, samoin yllättäen myös Team Surprise.

Nyt Salla keskittyy työntekoon kotimaassa ja käy luistelemassa yleisövuoroilla. Valmennustakaan hän ei enää kuvittele hommakseen, vaikka lasten valmentaminen Ruotsissa toikin hienoja hetkiä.

– Täälläkin kysyttiin avuksi luistelukouluun, mutta työn vuoksi en uskaltanut lupautua. Mielelläni tekisin jotain urheiluun liittyvää. Silti ykkösjuttu on edelleen, että saisi itse urheilla, hän sanoo hymyillen.