Iida Karhunen ja Matias Lindfors tekivät tammi-helmikuun taitteessa Euroopan kierrosta, josta kokeneetkin matkailijat olisivat kateellisia. Nuoret maajoukkueluistelijat kokivat niin Italian kirpeäntuulisen kevättalven kuin Islannin jäätävät raesateet, ja muistojen ohella matkasta tarttui arvokkaita mitaleja.

Lappeenrantalainen Iida Karhunen ja helsinkiläinen Matias Lindfors edustivat Suomea yhdessä yli 80 nuoren urheilijan kanssa tammikuun lopussa Italiassa käydyissä Euroopan nuorten talviolympiafestivaaleissa. Jo matkaanlähtö Helsinki-Vantaalta oli vasta kansainväliseen kisareissuamiseen toteutteleville taitoluistelijoille kokemus sinänsä.

– Meitä oli samassa koneessa paljon eri lajien urheilijoita, muun muassa maastohiihtäjiä, joten olihan se erilaista, kuvaa tavallisesti kaksin oman valmentajansa kanssa matkaava Iida Karhunen.

”Oli hienoa kävellä yhdessä muiden kanssa Suomen lipun perässä areenalle.”

Samanlainen kimppafiilis tarttui 14-vuotiaaseen olympiafestivaalien avajaisissa.

– Vaikka jouduimme odottelemaan ulkona kovassa ja kylmässä tuulessa aika kauan, oli hienoa kävellä yhdessä muiden kanssa Suomen lipun perässä areenalle. Avajaisissa otimme tietysti paljon kuvia ja vaihdoimme myös pinssejä eri maiden urheilijoiden kanssa.

Arki oli kuitenkin karumpi. Yli viikon kestäneet nuorten talviolympiafestivaalit järjestettiin Koillis-Italiassa Friuli–Venezia Giulian autonomisella alueella, ja välimatkat eri suorituspaikkojen välillä olivat pitkät.

– Emme päässeet katsomaan muiden lajien tapahtumia, sillä kulkuyhteydet olivat huonot emmekä halunneet ryhtyä pyytelemään kuljetuksia. Samasta syystä ei ollut muitakaan Suomen joukkueen kokoontumisia. Mutta joukkueen whatsapissa oli koko ajan kiva fiilis, 15-vuotias Matias kertoo.

Taitoluistelijat asuivat historiallisen kauniissa Udinen kaupungissa, mutta taitoluistelun areena oli yli 60 kilometrin päässä pikkuisessa Pontebban kunnassa. Yli tunnin suuntaansa kestäneet kuljetukset sekä harva bussiaikataulu pitivät luistelijat valtaosan päivää jään maailmassa.

– Mutta eipähän mennyt aika vain hotellihuoneessa makailuksi, Matias naurahtaa.

Molemmat ulkoilivat paljon Udinessa sekä etsivät hotellista oheisharjoitteluun tai keskittymiseen sopivia soppeja. Myös koulutehtäviään kaksikko hoiti säntillisesti.

Sisarukset mukana valmentajina

Lisää iloa reissuun toi epätavallinen valmentajakuvio. Koska samaan aikaan olympiafestivaalien kanssa käynnistyivät EM-kilpailut, Iidaa valmentava Marina Shirshova ja Matiaksen koutsi Virpi Horttana olivat Espoossa. Kaksikkoa luotsasivat Italiassa isosiskot Laura Karhunen ja Viveca Lindfors, tunnettuja taitoluistelijoita molemmat.

– En edes muista, olemmeko koskaan olleet Lauran kanssa kahdestaan reissussa. Helppoa oli hallillakin, kun Marina laittoi ohjeita Lauralle ja minä soitin pari kertaa Marinalle.

Myös Matias kiittää sisko-valmentajaansa.

– Meillä oli mukavaa ja rentoa. Hallilla Viveca oli selvästi valmentaja, muualla taas sisko.

Rentous ilmeisesti auttoi, sillä sekä Iida Karhunen että Matias Lindfors tempaisivat jo kilpailun alussa. Iida luisteli yhden kauden parhaista lyhytohjelmistaan ja otti vaivatta johdon. Matias kiri kovassa kärjessä kuudennelle sijalle.

Iida luisteli jännittämättä myös vapaaohjelman ja marssi kisan päätteeksi ottamaan vastaan kultamitalin lähellä kansainvälistä ennätystään olevalla tuloksella 171,79. Iidan mitali oli yksi kolmesta suomalaisurheilijoiden Italiasta tuomista kirkkaimmista.

– Ja tietysti, kun oli kisojen päättäjäiset, unohdin kultamitalin hotellihuoneeseen, Laura harmittelee nauraen.

Matias puolestaan piti kuudennen sijan myös kokonaiskilpailussa uudella ennätyksellään 177,10.

– Tiesin vapaaohjelman alkaessa, että jos edellä vähän haparoidaan, nappisuorituksella on mahdollisuudet jopa mitaliin. Onneksi jännitykseni ei kuitenkaan mennyt yli äyräiden. Yleisesti olympiafestivaalit menee minulla kisoistani heittämällä top kolmoseen.

Rakeita ja vettä vaakasuorassa

Italiasta palattuaan Iida ja Matias ehtivät vain hädin tuskin piipahtamaan kodeissaan, kun oli jo aika pakata laukut uudelleen, nyt Pohjoismaiden mestaruuskilpailuja varten. Islanti otti luistelijat vastaan vielä kurjemmalla säällä kuin Pohjois-Italia.

– Satoi rakeita, tuuli todella kovaa ja sitten vielä satoi vettä. Ei tehnyt kauheasti mieli ulkoilla, Iida kuvaa vieläkin hymyillen.

Mutta vaikka sää oli karmea, molempia hieman painoi Italian pitkä kisarupeama, yhteisöllisyyden tunnelma oli aivan eri lailla käsinkosketeltava kuin Italiassa.

– Oli kiva käydä hallilla kannustamassa muita suomalaisia ja oli myös kiva kuulla jäälle muiden kannustusta minulle. Ja myös eri maiden kilpailijoiden kesken oli selvästi kaverihenki, Matias kiteyttää.

Molempien hyvää mieltä täydensi se, että vaikka kumpikin hieman antaa itselleen kritiikkiä vapaaohjelmiensa suosituksista, Iida pokkasi juniorinaisten mestaruuden ja Matias kiritti itsensä juniorimiesten PM-hopealle. Lisäksi Iida sai taas yhden hassunkurisen mitalimuiston, kun palkintojenjaossa pikkumitali irtosi yhtäkkiä nauhoistaan, ja lappeenrantalainen sai tyynesti huiskutella mitalia kädessään.