Tuula Olin palasi 66-vuotiaana luisteluharrastuksen pariin eikä ole katunut päivääkään.

– Luisteleminen on suuri nautinto. Sitä tunnetta, joka tulee jäällä, ei voita mikään. Jäällä liidät, ei satu polviin eikä lonkkiin. Samalla se on vaativaa.

Uutta iloa elämään

Kun Tuulan mies yllättäen menehtyi yksitoista vuotta sitten, hänen tyttärensä ehdotti muodostelmaluistelun aloittamista. Porvoosta löytyi sopiva aikuisjoukkue.

– Luistelu oli minulle pelastusrengas. Löysin joukkueesta uusia ystäviä ja iloa elämään. Muodostelmaluistelu on kuin iso perhe ja se mahdollistaa luistelun, jota ei yksin uskaltaisi. Kerran kisoissa oli kolme sukupolvea eri kategoriassa, minä, tyttäreni ja tyttärentyttäreni.

”Luistelu oli minulle pelastusrengas. Löysin joukkueesta uusia ystäviä ja iloa elämään.”

Tuula luisteli muodostelmajoukkueessa viisi vuotta, mutta kehitys oli nopeaa ja vauhti alkoi olla niin kovaa, että hän päätti kokeilla yksinluistelua valmentajan johdolla. Nyt hän on osallistunut kilpailuihin Oberstdorfissa viisi peräkkäistä vuotta ja voittanut kerran Hello Dolly -ohjelmallaan.

– Tapaan samat ihmiset siellä vuosittain. On hienoa, miten luistelu yhdistää, Olin iloitsee.

Muihin aikuisluistelijoihin on helppo pitää yhteyttä Facebookiin perustetun Vintage Skaters – ryhmän kautta. Ryhmässä on jäseniä lähemmäs yhdeksänsataa, sekä Suomesta että ympäri maailmaa.

– Sieltä saa tietoa tapahtumista, kilpailuista, jäävuoroista eri paikkakunnilla ja voi kysyä neuvoa, kannattaa ehdottomasti tutustua, nainen jatkaa.

Onnistumisen iloa

Uransa liikunnanopettajana tehneelle 78-vuotiaalle Tuulalle urheilu on aina ollut tärkeää elämässä tärkeää. Ensimmäiset luistimet hän sai kuusivuotiaana isältään.

– Nurmekset kiinnitettiin monojen pohjaan kiinni.

”Olin ratketa onnesta, sellaista se luistelun vaikutus on.”

Teini-iän jälkeen luisteluharrastus jäi moneksi vuosikymmeneksi ja kilpaurheilukin on tullut vasta eläkeiässä.

– En kuitenkaan kilpaile muita vastaan, vaan itseäni ja ikääni vastaan.

Viime viikolla harjoituksissa onnistui salkov, valssihyppy, tulppi ja piruetti.

– Olin ratketa onnesta, sellaista se luistelun vaikutus on.

Liikunta on paras lääke

Luistelu ei pelota, eikä kaatuminen. Tuula luisteleekin usein kypärä päässä, ja onneksi loukkaantumisia ei ole tullut.

– Meidän pitäisi kaikkien harjoitella kaatumista, niin että osaamme kaatua hallitusti. Minun ikäiset eivät myöskään tee hyppyjä, vaan saamme hyppypisteitä siitä, että teemme oikeat kaaret jäälle.

Hän haluaisi kannustaa muita eläkeläisiä jäälle ja muistuttaa, että tasapainoa täytyisi harjoitella, jotta se aisti ei häviä.

– Kropasta täytyy pitää huolta liikunnalla koko elämän ja varsinkin menopaussin jälkeen, muuten lihakset kuihtuvat. Liikunta on paras lääke vaivoihin.

Tuula muistuttaa, että luistelun voi aloittaa rauhallisesti ja kypärä päässä. Jos pelkää kaatumista, niin voi käyttää polvisuojia tai housuja, joissa on pehmusteet lonkkien kohdalla.

– Luisteluhan on kuin kävely, laitetaan jalka toisen eteen, eikä pieni ylipainokaan haittaa.

Jäähalleja on enemmän kuin hiihtolatuja

Tuula neuvoo keräämään rohkeutta ja löytämään ystävän, joka lähtisi mukaan jäälle. Hän käy itse Porvoon Taitoluistelijoiden harjoituksissa kaksi kertaa viikossa ystävänsä kanssa, joka aloitti luistelun 70-vuotiaana.

– Etelä-Suomessa on epävarmat hiihtokelit, mutta jäähalleja ja luistelukenttiä on paljon, ja niihin voi mennä ympäri vuoden.

Luistelun lisäksi Tuula harrastaa jumppaa ja käy kuntosalilla, lukee paljon ja pitää kankaankudonnasta. Mutta kun hän haluaa rentoutua, hän menee luistelemaan.

– Jotkut menevät joogaan, minä menen jäälle. Se on minun mindfulness harjoitus, terapiaa ja oman kehon onnellisuutta. Jäällä tunnen, että elän!

Tuula Olin kertoi taitoluisteluharrastuksestaan Ylen Ikiliikkujat-ohjelmassa muutama vuosi sitten. Katso hurmaava video Yle Areenasta.