Taitoluistelija: pystytkö vetämään treenin ilman yhtään taukoa, koko ajan täydellä sykkeellä porhaltaen, kaatumisista välittämättä. Viisivuotiaat Aston ja Hugo näyttivät Pojat jäällä -tapahtumassa Porvoossa, että sellainen onnistuu leikiten.

Suomen Taitoluisteluliitto käynnisti lokakuun loppupuolella Pojat jäällä -kiertueen, jossa miehiset edustusluistelijamme tutustuttavat poikia lajiimme vauhdikkaasti ja hauskasti. Kiertueen kolmas paikkakunta oli Porvoo isänpäivän aattona.

Jäätanssija Jussiville Partanen sai Porvoossa seurakseen jäälle yhdeksän rohkeaa kaveria, lisäksi hänellä oli apunaan pari Porvoon Taitoluistelijoiden poikaluistelijaa ja ohjaajaa. Porukan pienimpinä jäälle rynnistivät Aston Räisänen ja Hugo Tanskanen.

– Me ollaan molemmat viisivuotiaita. Me ollaan samassa päiväkodissa ja samassa päiväkotiryhmässä. Me asutaan naapureina ja ollaan parhaita kavereita, pojat tekivät selkoa itsestään.

”Siitä se minulla lähti, temppujen harjoittelusta. Vasta myöhemmin opin arvostamaan lajin muita puolia, kuten tanssillisuutta.”

Jäälle kaksikko hyppäsi tottunein ottein, perustaidot ovat kummallakin hyvin hallussa. Aston aloitti tänä syksynä porvoolaisessa jääkiekkoseurassa.

– Luistelussa parasta on luistelu. Jääkiekossakin parasta on pelkkä luistelu. Ja sitten nopeus, hän analysoi.

Jussiville ymmärsi poikien toiveen, ja vauhtia riitti kolmen vartin ajan lähes tauotta. Vain luistelutuokion lopulla keskityttiin hetkeksi taitoluistelun temppuihin, hyppyihin ja piruetteihin. Kun porukka pysähtyi hetkeksi paikoilleen katsomaan näyttöjä, Hugo karkasi paikalta.

– Minä en tee piruetteja, hän puhisi tuoreeltaan ja selvensi jään jälkeen ratkaisuaan:

– Jos ensin käännyn, niin osaan kyllä tehdä piruetin. Mutta jos en osaa kääntyä, niin kaadun.

Pojat tapahtumaan tuonutta Astonin äitiä, Pirre Räisästä hymyilytti.

– Minulla on itselläni taitoluistelutausta, joten monipuolinen luistelutaito, jota lajissa painotetaan, on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Toivon, että myös pojat oppivat nauttimaan luistelutaitojensa kehittämisestä. On hienoa, että tällaisia taitoluistelun kokeilumahdollisuuksia järjestetään pojille.

Millä pojat sytytetään?

Porvoon jäähallin jää oli Astonille ja Hugolle seikkailukenttä. Osanottajien pienin kaksikko spurttasi, liukui ja kaarsi sydämen kyllyydestä.

Poikien innostaminen taitoluistelujäälle on kuitenkin Suomen Taitoluisteluliitolle iso haaste. Käynnissä olevassa poikaluisteluprojektissa on useita eri muotoja, ja pelkästään tämän talven Pojat jäällä -kiertue käy 15 eri paikkakunnalla. Silti poikia on lajin harrastajissa häviävän vähän.

– Ainakaan minä en ole koskaan keksinyt, millä saisimme valon syttymään poikiin, Jussiville Partanen harmittelee.

– Jos emme keksi lisää hyviä kannustajia, hän lisää nauraen.

Jussiville kävi pikkupoikana katsomassa siskonsa luistelutunteja. Yhtenä päivänä katsomoon marssi tarmokas lajivaikuttaja, joka yksinkertaisesti komensi pojan jäälle. Jäällä odotti vähintään yhtä tarmokas valmentaja, joka pisti pojan saman tien hyppimään.

– Ja hyvä, että pisti. Siitä se minulla lähti, temppujen harjoittelusta. Vasta myöhemmin opin arvostamaan lajin muita puolia, kuten tanssillisuutta.

Poikia ei ole vain vaikea saada taitoluistelujäälle, heidän pitämisensä siellä on toinen haaste. Porvoon Taitoluistelijoissa toimi muutamia vuosia sitten innokas esikouluikäisten poikaryhmä, jonka toimintaan seura satsasi paljon. Kun viikoittaisia harrastuskertoja ehdotettiin lajinomaisesti lisättäväksi ja harrastamisesta alkoi tulla perheille kuljetusvastuuta ja kustannuksia, jäähallin ovi alkoi käydä.

– Meidän ei tarvitse mainostaa lajiamme vain pojille vaan myös heidän vanhemmilleen. Paras mainos minun mielestäni olisi se, että meillä olisi miesluistelijoissamme niin kovia nimiä, että he näkyisivät televisiossa. Kova taso tuo aina kiinnostusta, PTL:n päävalmentaja Aleksei Saks sanoo.