Espoon Lumineersin harjoitusolot ovat nousemassa tasolle, josta muut pääkaupunkiseudun joukkueet voivat vain unelmoida. Matinkylään avautuva jääurheilukeskus tarjoaa joukkueelle pysyvän kotihallin ja oman pukuhuoneen. Valmentaja Liisa Lakelan mukaan uudet puitteet tarjoavat yhä paremmat mahdollisuudet tavoitella joukkueen unelmaa, MM-edustusta.

Upouusi jäähalli avautuu lokakuussa. Sen katon alta löytyvät kolme jäätä, tanssi- ja kuntosalit sekä opiskelutiloja urheilijoille. Uudistus on iso ilon aihe koko espoolaiselle taitoluistelulle, sillä sekä Espoon Jäätaitureiden että Espoon Taitoluisteluklubin muodostelmaluistelijoiden harjoituksia keskitetään uusiin tiloihin.

– Nyt espoolaiset noviisit ja juniorit pääsevät jatkuvasti näkemään omia senioreitaan, jotka tulevat näin tutummiksi. Se avaa heille myös luistelun uraputkea, jonka päässä on oma seniorijoukkue, Liisa kuvaa.

Lumineersissa kokoonpanoon kuuluu alkaneella kaudella 21 luistelijaa. Joukkue uudistui Liisan mukaan kuudella uudella urheilijalla, joista kaksi tuli ETK:sta, kaksi EsJt:stä ja kaksi Tikkurilasta.

Joukkuetta valmentaa nyt trio Liisa Lakela – Henriikka Latva – Jenni Rahko. Tiimiä vetää Liisa, joka kantaa päävastuun toiminnasta. Jäällä trio työskentelee tasavertaisesti yhdessä.

Lumineersin trioon liittynyt Jenni jatkaa yhdessä Henriikan kanssa myös Espoon Jäätaitureiden juniorijoukkueen Valley Bay Synchron vastuuvalmennusta. Liisa puolestaan liittyy päätyönsä ohella Espoon Taitoluisteluklubin Reflectionsin valmennustiimiin.

– Haluamme tiivistää lajin espoolaista yhteistyötä ja tehdä junioreille tutuksi senioritiimiä, trio kertoo.

Liisa painottaa yhdessä tekemisellä olevan tärkeä osa Lumineersin viemisessä eteenpäin. Valmennustiimissä ovat vahvasti mukana myös fysiikkavalmentaja Antti Leirimaa, baletinopettaja Riina-Kaisa Huovila ja ajattelutaitojen valmentaja Matti Henttinen.

Virtuaalisia voittoja

Lumineers yltää yhä sijalle kymmenen senioreiden tuoreessa World Standings -tilastossa, joka pohjautuu kauden 2019–2020 tuloksiin, sillä korona vaati perumaan kansainväliset kilpailut viime kaudelta. Päättyneellä tynkäkaudella Lumineersin ainoaksi livekilpailuksi jäi kauden päättänyt liiton kilpailutapahtuma senioreille ja jäätanssijoille.

Joukkue osallistui kuitenkin ainoana kotimaisena seniorijoukkueena kahteen kansainväliseen virtuaalikilpailuun, jotka se voitti.

 – Se oli kiva uusi konsepti, joka toi vaihtelua korona-arkeen. Hyvää vaihtoehdossa oli tuomareiden ja valmentajien tapaaminen kisan jälkeen. Palautetilaisuudet olivat antoisia, Liisa toteaa.

Henriikka, joka on myös lajin tekninen spesialisti, näkee virtuaalikisat hyvänä rinnakkaiskonseptina.

– Erillisinä tapahtumina ne olivat hyvä tapa saada palautetta. Tuomarit tulivat myös eri tavalla tutuiksi, kun heidän kanssaan pystyi keskustelemaan.

Kohti normaalimpaa kautta

– Erikoisen kauden jälkeen urheilijat lähtevät intoa täynnä uuteen kauteen. On opittu arvostamaan niitä juhlapäiviä, joina pääsee kilpailemaan ja esittämään ohjelmia yleisölle, Liisa toteaa.

– Odotamme normaalimpaa kautta kuin viime vuonna. Toiveissa on päästä kisaamaan ainakin kotikisat normaaleissa oloissa ja saada niistä tasaisesti välietappeja kauteen. Kilpailut ovat tärkeitä motivaattoreita, mutta jo joukkueen näkeminen päivittäin on sekin aivan uudessa arvossa koronasulkujen jälkeen, Jenni sanoo.

”Yksi kevät elettiin zoomissa, mutta samalla siirryttiin digitekniikan hyödyntämisessä aivan uudelle tasolle.”

Korona ei kuitenkaan ole ollut pelkästään jarru. Se on myös vauhdittanut valmentajia kaivamaan esiin erilaista luovuutta ja uusia tapoja kehittää luistelijoiden taitoja myös ilman kosketusta jäähän.

 – Yksi kevät elettiin zoomissa, mutta samalla siirryttiin digitekniikan hyödyntämisessä aivan uudelle tasolle, Liisa kiteyttää.

Taso yhä korkeammalle

Trion tavoitteena on kehittää Lumineersista monipuolinen joukkue, joka nostaa tasoaan jatkuvasti.

– Haluamme näyttää, että joukkue kehittyy koko ajan ja pystyy tekemään uudenlaisia, yhä vaikeampia liikkeitä ja myös haastamaan itseään luistelemalla toisistaan poikkeavia ohjelmia, Jenni avaa.

”Jatkamme määrätietoisesti unelmaa pääsystä MM-kilpailuihin.”

Liisa korostaa, että joukkueella pitää olla haastavia ja inspiroivia tavoitteita.

– Jatkamme määrätietoisesti unelmaa pääsystä MM-kilpailuihin. Sitä kohti tässä tehdään töitä.

Kuoleman tanssia ja historiaa

Lyhytohjelma on trion mukaan erilaista Lumineersia kuin aikaisemmin. Musiikkina on klassinen Camille Saint-Saënsin sinfoninen runo Dance Macabre, joka on myös Lumineersin lyhytohjelman nimi. Suomeksi myös Kuolemantanssina tunnetussa teoksessa luurankohahmot tanssivat yhdessä kuolevaisten kanssa.

 – Temaattisesti ohjelma muistuttaa ihmisiä elämän hauraudesta ja maallisen kunnian katoavaisuudesta. Kuoleman porteilla kaikki ovat samanarvoisia, Jenni avaa teemaa.

Vapaaohjelman idea puolestaan lähti Jennin löytämästä tunteikkaasta musiikista, ja teemaksi valikoitui lähihistorian tapahtuma. Lumineers kuvaa jäällä tapahtuman jälkeistä tunnelmaa, autioitunutta ja aavemaista tyhjyyttä. Teeman joukkue aikoo paljastaa vasta myöhemmin.

Tuttu joukko kilpasiskoiksi

Suomen SM-seniorisarjassa kilpailee alkaneella kaudella viisi joukkuetta, untuvikkona Kaarina Dream Edges. Espoolaisista on mahtavaa, että sarja kasvaa.

– Tuttu joukkue ja tutut valmentajat. Olemme junnuissa kisanneet monta vuotta kaarinalaisten kanssa. Tiedämme, että sieltä on aina tulossa jotain uutta ja erilaista. Joukkue tuo hyvän lisämausteen myös seniorisarjaan ja pistää varmasti kaikki tekemään entistä enemmän töitä, Jenni ennakoi.

Elite 12 ei ole kuvioissa

Kansainvälinen Luisteluliitto on tuonut kokeeksi 16 luistelijan kilpasarjan rinnalle 12 luistelijan Elite 12 -sarjan, jota on määrä kokeilla kahdessa kansainvälisessä kilpailussa. Kavennetusta kokoonpanosta on toivottu jälleen yhtä askelta kohti olympiapaikkaa.

Lumineers ei tässä vaiheessa lähde kokeiluun mukaan.

– Sinänsä on hyvä, että projektia viedään eteenpäin rinnakkaissarjalla. Näin muutosehdotus on saanut osakseen perusteellisempaa pohdintaa kuin aiemmat joukkuekoon supistukset. Suomessa tarvittaisiin aiheeseen liiton projekti, jolla saataisiin 12 luistelijan joukkue kokoon. Sitä ei välttämättä rakenneta nykyisten 16 luistelijan joukkueiden sisään, Henriikka arvioi.

”Nyt jo kaipaa, että päästään omaa lajiakin esittämään ja katsomaan livenä, Henriikka summaa.”

Jenni ei olisi valmis pienentämään joukkuekokoa ihan mihin tahansa asti olympiastatuksen varjolla. Lajin luonne muuttuisi 12 luistelijalla eikä moni perinteinen elementti enää toimisi.

Kiemuraiset koronakaudet ovat Liisan mukaan laittaneet ajattelemaan lajissa muutakin kuin kisaamista. Ne ovat opettaneet arvostamaan treenaamista yhdessä ja kaikkia muita osa-alueita, joita lajiin liittyy luistelun lisäksi.

Urheilu ja kilpailut ovat kuitenkin yhtä juhlaa niin urheilijoille kuin katsojille. Sen vahvistivat kesän olympialaisetkin poikkeusoloista ja -tapahtumista huolimatta.

– Nyt jo kaipaa, että päästään omaa lajiakin esittämään ja katsomaan livenä, Henriikka summaa.