Kaarinan päävalmentaja Siiri Eskelinen luotsaa uusimman seniorijoukkueemme Dream Edgesin kilpakauteen uteliain mielin. Hän luonnehtii tulevaa luistelijoiden ja valmentajien yhteiseksi seikkailuksi, johon lähdetään rohkeasti – esimerkiksi loihtimalla vapaaohjelmassa jäälle tarina kahden naisen rakkaudesta.

Ei valmentajaparilta Siiri Eskelinen – Sini Lagergrantz ole junioreita valmentaessaankaan puuttunut ennakkoluulotonta asennetta. Lajia seuraavat muistavat muutaman kauden takaisen vapaaohjelman mielisairaalaympäristöstä. Joukkue voitti tuona keväänä Suomen mestaruuden ja edusti maata junioreiden MM-kilpailuissa.

– Tämän kauden vapaaohjelman musiikkina soi suomalainen, Nils-Eric Fougstedtin säveltämä ja Leif Wagerin klassikoksi laulama Romanssi, jonka tuomisesta jäälle Sini on pitkään unelmoinut. Aiemmin en ole syttynyt ideasta, mutta nyt oli sen aika, Siiri kertoo.

– Nyt tarvitaan rohkeutta kertoa rakkaudesta myös eri näkökulmasta, sillä lajimme ei vieläkään ole maalissa tavoiteltaessa yhdenvertaisuutta.

”Miksi täällä pitäisi olla hajuton, mauton ja mielipiteetön?”

Taiteen on mahdollista tuoda elämän isoja asioita keskusteluun. Kaarinalaiset haluavat käyttää tilaisuuden avata keskustelua.

– Urheilukaan ei ole erillinen kupla, vaan olemme osa kaikkea muuta toimintaa. Miksi täällä pitäisi olla hajuton, mauton ja mielipiteetön? hän kysyy.

Lyhytohjelma on Siirin mukaan tunnelmaltaan täysin toinen. Prodigyn musiikkiin pohjautuva ohjelma on saanut teemansa yhtyeen nimestä Prodigy, suomeksi ihmelapsi. Koreografiassa on lähdetty rakentamaan ihmelapsen näkemystä elostaan ja olostaan.

Omia kasvatteja ja tuoreita turkulaisia

Ohjelmat tulkitsee tulevan kauden jäillä 20 luistelijan Dream Edges, joka on perinyt nimensä menestyksekkäältä juniorijoukkueelta. Junioreista tuli kansainvälisen mallin mukaisesti Dream Edges Junior.

Kaarinalaiset päätyivät perustamaan seniorijoukkueen, kun joukkueen luistelijoille tuli juniorisarjassa ikä vastaan.

– Luistelijoista näki, että heillä on sekä halua että potentiaalia mennä pidemmälle. Tuntui, että olemme luonnollisessa vaiheessa ottamaan askeleen siihen sarjaan, johon ikämme puolesta kuulumme.

– Toisaalta muiden joukkueiden pohja ja valmennuksen resurssit ovat tasolla, jolla seniorijoukkuetta uskalsi jo ajatella.

Siiri valmentaa Kaarinassa yhdeksättä kautta. Saman ajan on Dream Edges ollut olemassa. Joukkue nousi neljännellä kaudellaan SM-pronssille ja viidennellä kaudella Suomen mestariksi. Kiito kärkeen oli nopeaa.

– Luistelijoiden suurin saavutus ennen SM-mitaleita oli noviisien hopeafinaalin voitto. Lähtökohta oli hyvin matala verrattuna tilanteeseen, josta nyt päästään liikkeelle senioreissa.

Dreamien luistelijoista 12 eli yli puolet on Kaarinan Taitoluistelijoiden omia kasvatteja. Kahdeksan luistelijaa valittiin joukkueeseen Vantaalta, Naantalista, Tampereelta ja Lahdesta.

– Olimme iloisesti yllättyneitä siitä, että tulijoita olisi ollut paljon enemmänkin, mutta halusimme pitäytyä 20 luistelijassa. Koimme, että se on oikea joukkuekoko ensimmäiseen vuoteen.

Samalla kaarinalaiset ovat kasvattaneet Turun asukaslukua kymmenellä nuorella naisella, kun mukaan lasketaan seitsemän seniorin lisäksi kolme junioria.

Valmentajilla omaa sennukokemusta

Dream Edgesin jäävalmennuksessa työskentelevät Siirin ohella Sini Lagercrantz ja Tiina Turunen.

– Vastaamme Sinin kanssa ohjelmistosta tutulla yhteistyöllämme. Koska Sinillä ja Tiinalla on teknisen spesialistin koulutus, he osaavat katsoa tekemistä siitä näkökulmasta. Hoidan myös kokonaissuunnittelua ja managerointia.

Anandah Kononen jatkaa baletin opettajana ja tulkinnan kehittäjänä. Helena Hahtokari hoitaa fysiikkapuolen.

– Vaikka valmennustiimistämme kaikilla on seniorisarjasta kokemusta luistelijana, arvioijana, valmentajana ja koreografina, kukaan meistä ei tiedä, minkälaista sarjassa on toimia oman joukkueen kanssa ja vastuussa siitä. Siinä mielessä tämä on sekä luistelijoillemme että meille valmentajille jännittävä tilanne, Siiri arvioi.

Päävalmentaja kuvaa matkaa seniorisarjaan kokeilujen jatkumona.

– Ensin kokeiltiin, mitä on Suomen mestareiden valmentaminen. Sitten piti ihmetellä, mitä nämä junnujen MM-kisat ovat. Nyt menemme yhdessä ihmettelemään sennuja.

Siiri ei alkutuntumalla näe vielä eroa juniori- ja seniorijoukkueen valmennuksessa, sillä joka kauden alussa pitää valmennusta hieman mukauttaa siihen, minkälainen ryhmä luistelijoista syntyy.

– Toistaiseksi tuntuu samalta kuin aiemminkin uuteen kauteen lähdettäessä. Vuoden kuluttua tiedän enemmän.

Kisaaminen on lajin suola

Tärkeimpänä tavoitteena alkavalle kaudelle on Siirin mielestä ylipäätään mahdollisuus päästä jälleen kilpailemaan, sillä kisaaminen on lajin suola.

 – MM-kisat ovat ehdottomasti hauskimmat kisat, joissa suurimmat juhlat käydään. Totta kai päämääränä ja unelmana on, että sinne päästään osallistumaan. Aika näyttää, minkä ajan se ottaa.

Kaarinan juniorijoukkue on päässyt jo kahdesti maistelemaan junioreiden MM-kilpailuja. Seniorijoukkue tähtää samaan.

– Teemme asioita sillä mielellä, että meistä tulee MM-kisaedustajia, kun sen aika on.

Kilpailu kotimaassa on yhtä kovaa kuin MM-jäällä.

– Siksi tämä on hulluin sarja maailmassa lähteä mukaan. Toisaalta se on sarja, jota olemme seuranneet, kun sijoitus junnuissa on neljä viimeistä kautta ollut ykkönen tai kakkonen putkeen.

Joukkue ja valmentajat ovat viime kausilla seuranneet silmä kovana, mitä kotimaiset seniorijoukkueet tekevät ja mitä ne osaavat kaarinalaisia paremmin.

– Siksi siirtyminen senioreihin ei ole enää niin iso juttu, koska siihen on useampia vuosia henkisesti valmistauduttu.

Kisarytmiin ja arkeen

Korona on estänyt harjoittelua ja repinyt kisakalenterin jo kahden kauden ajan. Nyt lajin parissa odotetaan, että paluu normaaliin aikaan onnistuu, mikä uusi normaali sitten onkaan.

Sitä kaarinalaiset ja kaikki muutkin lajissa odottavat eniten: tavallista kisarytmiä ja työtä.

”Kun esimerkiksi jääkiekko sai viedä kauden loppuun jo viime vuonna, tuntuu järjettömältä, etteivät naisten urheilulajit saisi kilpailla.”

– Kun esimerkiksi jääkiekko sai viedä kauden loppuun jo viime vuonna, tuntuu järjettömältä, etteivät naisten urheilulajit saisi kilpailla. Meidänkin urheilijat, jotka tekevät töitä yhtä lailla, pitää päästää elämään täysillä omaa arkeaan. Urheilukilpailut ja sarjat ovat jo pyörineet koko kevään ja kesän, Siiri perustelee.

Mutta korona-ankeudellakin on myönteiset puolensa. Kun harrastuksista on jouduttu luopumaan, niiden arvo on Siirin mielestä kirkastunut. On havaittu, miten tärkeitä ne arjessa ovat.

– Myös perheet arvostavat harrastuksia uudella tavalla, kun on huomattu, mitä niiden puuttuminen lasten ja nuorten elämästä merkitsee.

Valmentajalle tyhjä kisakalenteri on antanut aikaa pohtia työn perusteita ja omia toimintatapoja.

– On virkistävää päästä nyt tuorein ajatuksin liikkeelle.