Hyvä ja myönteinen virtaus vie valmentaja Kaisa Arrateigin mukaan Helsinki Rockettesia kohti alkavaa kilpailukautta, sillä tutulla jengillä on helppo toimia. Joukkueessa säilyi 16 luistelijan perusrunko, joka täydentyi kuudella omalla Team Fintasticin luistelijalla.

– On ollut mahtavaa lähteä kauteen. Tunnemme toisemme ja siksi on helppo luoda sellaiset tavat toimia, joilla on kiva treenata. Tiedämme, miten saamme hyvää kehitystä aikaan, valmentaja hehkuttaa.

”On kuitenkin hyväksyttävä, että urheilu on urheilua, eikä epäonnea kannata jäädä miettimään.”

Edellinen kausi päättyi MM-pronssiin Hamiltonissa. Joukkue voitti lyhytohjelman, mutta vapaaohjelmaan osuivat epäonniset kaatumiset, mikä ei kuitenkaan pudottanut joukkuetta podiumilta kokonaistuloksissa.

– Tietyllä tavalla MM-jäiltä jäi paljon hyvää talteen. Kun katsoo luistelua ja pisteitä, voi todeta, että luistelun laatu oli maailman hienointa menoa. On kuitenkin hyväksyttävä, että urheilu on urheilua, eikä epäonnea kannata jäädä miettimään, Kaisa kuittaa.

Uudessa joukkueessa on nyt 22 luistelijaa, mikä valmentajan mukaan on maksimikoko, jolla systeemi pyörii kunnolla.

Rockettesin uudeksi kapteeniksi on noussut Petra Viitanen, joka on luistellut joukkueessa jo vuodesta 2017. Toisena kapteenina toimii Milja ”Mimmu” Suila.

Joukkueen pitkäaikainen kapteeni Nona Vihma lopetti keväällä huippu-uran ja jatkaa kuitenkin valmentamista päivätyön ja opintojen ohella.

Taidoissa yhtä syvemmälle

Joukkue on löytänyt Kaisan mukaan hyvän rytmin kauden valmisteluun. Keväällä tehdään ohjelmien pohjat valmiiksi. Kesällä sitten on pari viikkoa leireilty ja viety ohjelmat seuraavalle asteelle.

– Ihana ja mielenkiintoinen osa on myös perusluistelukausi. Minusta tuntuu, että olemme päässeet vielä syvemmälle taitoon.

Hauskinta hänestä on luoda uudet ohjelmat, niiden koreografiat ja puvut.

Valmennustiimiin kuuluvat Kaisan lisäksi avustavina valmentajina Pipsa Pokkinen, Laura Spiridovitsh ja Nina Sandsund. Reija Wäre on koreografina vapaaohjelmassa tälläkin kaudella.

Anandah Kononen ohjaa luistelijoita baletissa ja Elina Lindfors ja Camilla Keihäs tanssissa ja lihashuollossa. Fysioterapeuttina työskentelee Pauliina Latva ja fysiikkavalmentajana Pasi Koivukari, joka tarttui toimeen valmentaja Milja Sarkkisen siirryttyä uusiin tehtäviin.

Hengitystä ja sielunmessua

Kaisa lupaa kauden ohjelmiin jälleen erilaista Rockettesia, mutta luistelun laatu, laajuus ja tyylikkyys korostuvat molemmissa ohjelmissa.

Lyhytohjelman kantava voima ja teema on tällä kaudella hengitys. Ohjelman musiikissa ja äänimaailmassa on mukana joukkueen omaa hengitystä.

– Hengitetään syvään, ja löydetään joukkueen yhteinen hengitys. On uskomatonta, mikä voima saadaankaan aikaan, kun hengitetään yhdessä joukkueen kanssa. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja uusi tapa tehdä musiikkia, ohjelmaa ja sen tausta-ajatusta, Kaisa kuvaa.

”On uskomatonta, mikä voima saadaankaan aikaan, kun hengitetään yhdessä joukkueen kanssa.”

Vapaaohjelma on teemaltaan Requiem – Sielunmessu. Valmentaja kuvaa ohjelmaa uskonnollisksi, mutta moderniksi. Siinä pureudutaan eri tavalla rukoukseen, sielunvaellukseen ja kiirastuleen.

– Ihan mahtavan väkevä teema työstää, ja on ihanaa, että Reija Wäre on ollut sitä tekemässä, sillä hänellä on kyky yhdistää modernia ja henkevää ilmettä, Kaisa hehkuttaa.

Latviaan, Sveitsiin ja Ruotsiin

Helsinki Rockettes avaa kilpailukautensa tuttuun tapaan Finlandia Trophy Espoon lyhytohjelmakilpailussa. Ensimmäinen kilpailu ulkomailla on Riikan Amber Cupissa juuri ennen joulua.

– Toivomme, että sinne tulisi mukaan muitakin ulkomaisia joukkueita.

Challenger-sarjan kilpailuista joukkue osallistuu Neuchâtel Trophyyn Sveitsissä tammikuun puolivälissä ja Leon Lurje Trophyyn Göteborgissa Ruotsissa tammikuun lopussa. Tavoitteena on päättää kausi MM-kisoihin Lake Placidissa Yhdysvalloissa.

Kaisa haluaa uskoa, että edessä on normaalimpi kausi, vaikkei koronaa olekaan nujerrettu.

 – Varmasti korona vielä jyllää, ja se on todella kova sairaus. Luotan taudin kuitenkin kehittyneen lähemmäs influenssaa. Eli torjutaan virusta rokotuksin, huolehditaan käsihygieniasta ja käytetään tarvittaessa maskeja. Jos sairastutaan, huolehditaan riittävän pitkästä levosta.

Sääntömuutokset tekstivirrasta

Muodostelmaluistelun sääntömuutoksia on alkavalle kaudelle tullut reilusti koronavuosien jälkeen. Kaisa toteaa, että muutosdokumentit haastavat valmentajat etsimään muutoksia tekstivirrasta. Pitää olla fiksu ja hereillä, että löytää muutokset, sillä mitään ei ole alleviivattu tai korostettu.

– Sinänsä harmi, sillä aikaa olisi ollut tehdä uudistukset ajoissa ja vaiheittain. On mahtavaa, että uusiudutaan, mutta prosessi on melko kaoottinen. Dokumenttien tekstit muuttuvat nyt versioittain. Uusimmassa niistä voi lukea ”ja”, kun edellisessä versiossa luki vielä ”tai”. Tietysti tarkoitus on hyvä, kun tekstimuutoksin yritetään viestiä yksinkertaistaa ja helpottaa. Mutta aina kun sanamuotoja muutetaan, niihin voi tulla vivahde-ero, joka saattaa muuttaa myös elementin vaatimuksia, Kaisa arvioi.

– Saa nähdä, mikä uudistuksista on hyvästä ja mikä ei. Tykätäänkö esimerkiksi pirueteista tai jostain muusta? Piruetti on tullut seniorisarjaan, eikä siitä meillä ole tehty mitään ongelmaa. Aika näyttää, mitkä muutokset ovat tulleet jäädäkseen, mitkä taas ovat testissä.

Miten kiinni rahavirtoihin?

Kaisa kertoo tulkinneensa jo ennalta rivien välistä, että olympiastatuksen saaminen Italian olympialaisiin 2026 oli epätodennäköistä.

– Olisi hienoa, että jonakin päivänä saisimme kuitenkin sen olympiastatuksen. Siitä on silti turha tehdä kynnyskysymystä, sillä olympiapaikka ei määrittele lajiamme hienommaksi tai huonommaksi.

Taloudellisesti se kuitenkin saattaisi avata rahahanoja, sillä talous on Kaisasta lajimme heikko lenkki.

– On haaste etsiä urheilijoillemme rahoituskanavia, joiden tuella he pystyisivät urheilemaan täysipainoisesti. Tämä on kallis laji.

”On oltava äärimmäisen taitava siinä, ettei urheilijan kokonaiskuormitus kasva liian isoksi.”

Kaisa toteaa opiskelun olevan hyvä vastapaino urheilulle, miksei työn tekeminenkin.

 – Mutta kun urheillaan, tehdään työtä ja opiskellaan, on arjessa niin paljon, että sitä ei välttämättä jaksa. On oltava äärimmäisen taitava siinä, ettei urheilijan kokonaiskuormitus kasva liian isoksi.

Laji kehittyy koko ajan ja vaatii jatkuvasti paljon enemmän seuralta ja valmentajilta. Työ on Kaisan mukaan niin vaativaa, ettei sitä voi tehdä valmentamalla vähän näitä senioreita ja tekemällä sen lisäksi tätä ja tuota.

– Kehitys vaatii seuralta, että se pysty resursoimaan työhön tarpeeksi valmentajia jakamaan työtä ja vastuuta. Mistä löydetään siihen varat?

Kaisa näkee, että yhtälö tulisi ratkaista koko lajin sisällä yhdessä. Siihen olympiastatus olisi tuonut lisää mahdollisuuksia.