Tarja Kunnas luo työkseen taitoluistelua alueille, joilla sitä ole. Lajille koko sydämensä antanutta valmentajaa eivät pysäytä sen paremmin suuret välimatkat kuin kanssavalmentajien ja rahan puutekaan. Pitkät ajomatkat ovat rankkoja, mutta määränpäässä odottaa joukko innokkaita lapsia hymyssä suin.

Tarja Kunnakselle taitoluistelu on aina ollut elämän suola. Kiinnostus valmentamiseen syttyi jo 12-vuotiaana, ja sille tielle on Tarja jäänyt. Treenejä hän on vetänyt kilpa- ja harrastetasolla niin yksin- kuin muodostelmaluistelijoille.

Viimeiset kymmenen vuotta Tarja Kunnas on toiminut yrittäjänä. Monilla paikkakunnilla, joilla hän nykyään valmentaa ei aiemmin tiedettykään taitoluistelusta. Hänen perustamiensa luistelukoulujen kautta on alueille saatu aikaan luistelutoimintaa, joista on taas syntynyt pieniä seuroja.

Yrittäjän tunteja ei lasketa

Taitoluistelutoiminnan luominen tyhjästä vaatii kuitenkin paljon työtä. Tarjan arki yrittäjänä kuulostaakin melko hurjalta. Työpäivä voi helposti venyä 12-tuntiseksi, sillä yrittäjän työtunteja eivät rajoita mitkään lait.

Päivä alkaa toimistohommilla, joihin kuuluu muun muassa jääaikojen varausta, laskujen kirjoittelemista sekä harjoitusten, koreografioiden ja näytösten suunnittelua.

– Käytännössä teen yhden työpäivän ennen kuin lähden edes liikkeelle, Tarja Kunnas kertoo.

Sitten Tarja hyppääkin auton rattiin. Kuopiossa asuva valmentaja käy pääsääntöisesti kahdeksalla paikkakunnalla valmentamassa. Yhden suunnan työmatka on parhaimmillaan pari sataa kilometriä. Näin on esimerkiksi Kuopiosta Nivalaan, jossa Tarja säännöllisesti valmentaa.

Ajokilometrejä saattaa siis mittariin kertyä viikon aikana jopa tuhansia, sillä Tarja valmentaa viikon jokaisena päivänä. Tarja pyrkii kuitenkin hyödyntämään kilometrimäärät maksimaalisesti. Hän käy valmentamassa yhden päivän aikana kaikki kauimpana olevat ryhmät.

Sunnuntaisin Tarja käy esimerkiksi Kiuruvedellä, Pyhäjärvellä ja Haapavedellä, jonka jälkeen on vielä jaksettava ajaa kotiin. Tällaiset koko päivän kestävät valmennusrupeamat ovat kuitenkin taloudellisesti järkevin ratkaisu pienille luisteluseuroille, jotka jakavat keskenään Tarjan bensakulut.

Tahto vie eteenpäin

Etäisyys ei ole haaste ainoastaan Tarjalle, vaan myös hänen valmennettavilleen. Julkista liikennettä ei juurikaan ole isojen kaupunkien ulkopuolella. Monien lasten vanhemmat ovat maatilayrittäjiä, joilla ei ole aina mahdollisuutta kuljettaa lapsiaan jäähallille.

Tutun sananlaskun tavoin voi kuitenkin todeta, että ”missä on tahtoa, siinä on tie.” Kyytien uupuessa Tarja itse käy hakemassa lapsia päiväkodista ja esikoulusta sekä kuljettaa heidät mukanaan harjoituksiin. Hallilla syödään yhdessä eväät ja laitetaan luistimet jalkaan. Pienet lapset eivät vielä itse osaa solmia luistimiaan, joten siinäkin Tarja auttaa.

”Maaseudulla lapset ovat niin vilpittömiä, avoimia ja innokkaita. Ketään ei tarvitse houkutella mukaan.”

Pohjoisemmilla alueilla valmentajayrittäjänä toimiminen vaatii näin ollen hyvin erilaista omistautumista kuin Etelä-Suomessa. Maaseudulla pidetään täysin tavallisena tällaista yhden naisen ”valmennusyhtiötä”, joka toimii ties kuinka monen sadan neliökilometrin alueella.

Tarja kertookin välillä pohtivansa, onko arki mielekästä. Aina hän on kuitenkin löytänyt tiensä jäähallille. Yksi syy, mikä saa Tarjan jatkamaan, on lapset.

– Maaseudulla lapset ovat niin vilpittömiä, avoimia ja innokkaita. Ketään ei tarvitse houkutella mukaan, kaikki ovat innokkaita luistelemaan, valmentaja tiivistää.

Mukana suurella sydämellä

Lähes kaikki taitoluistelun parissa toimivat tietävät, että kun lajille antaa pikkusormen, se pian vie koko käden. On kuitenkin myönnettävä, että harva omistautuu lajille näin suurella sydämellä.

– Jonkun on käärittävä hihat, jotta tämä homma toimii, Tarja sanoo. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa tekevänsä työtänsä mielellään, kenenkään pakottamatta.

”Jonkun on käärittävä hihat, jotta tämä homma toimii.”

Tällä hetkellä Tarja on ainut päätoiminen taitoluisteluvalmentaja niillä kahdeksalla paikkakunnalla, joilla hän valmentaa. Toiveena kuitenkin on, että nyt luistelevista lapsista kasvaa luistelevia teinejä, joista myöhemmin kenties kasvaa valmentavia nuoria ja aikuisia.

Urheilutoiminnan rakentaminen vaatii valtavaa ruohonjuuritason uurastusta. Luistelijoiden lukumäärä on kuitenkin lisääntynyt siihen tahtiin, että Tarja arvelee tilanteen olevan kymmenen vuoden päästä jo paljon parempi. Tarja uurastaa luodakseen polkuja, joita muut valmentajat voivat hänen perässään kulkea.

*Tarja Kunnaksen haastattelu on tehty ennen koronapandemian puhkeamista.