Suomea taitoluistelun EM-jäällä Helsingissä vuonna 1993 edustanut Kaisa Kella palasi taitoluistelukatsomoon Espoon EM-kilpailuissa. Kysyimme kaksinkertaiselta Suomen mestarilta, millaisia muistoja hänelle nousi 30 vuoden takaa.

Ennen kotijäällä luisteltavia EM-kilpailuja Kaisa Kella oli edustanut jo kerran aiemmin Suomea EM-tasolla vuonna 1991 sekä kolmesti nuorten MM-kilpailuissa.

– Arvokisaedustaminen oli siis tuttua, mutta kotikisat olivat ihan eri asia. Niihin pääseminen oli suuri tavoite, Kaisa muistelee.

Paikasta Helsingin EM-kilpailujen käytiin tiukka taistelu ja sen lunastaminen oli 18-vuotiaalle urheilijalle iso juttu.

– Kehitykseni oli ollut kaudella nousujohteista, mutta kisoihin valmistautuminen oli suoraan sanottuna paineista aikaa. Siitä seurasi jumitusta ja jännitystä. Ennen kisoja huomasin, etten ollut ihan kunnossa. Temput eivät onnistuneet niin kuin olisi ollut suotavaa, ja senkin takia kisa jännitti, Kaisa muistelee.

”En ollut koskaan luistellut niin lämpimän ja kannustavan yleisön tukemana.” 

Kaisalla ei ollut sijoitustavoitteita vaan päämääränä oli luistella mahdollisimman puhtaasti. Helsingin kilpailuissa käytiin karsintakierros, joka ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta Kaisa pääsi lyhytohjelmaan järjestäjämaan edustajana. Sieltä hän selvitti omin avuin tiensä vapaaohjelmaan ja oli lopputuloksissa 21.

– Asuin kisojen aikana osin kotona Espoossa, sillä ajattelin nukkuvani paremmin tutussa ympäristössä. Vietin myös aikaa hotellilla harjoitusten lomassa ja varmaan nukuinkin siellä jonkin yön. Se oli vähän erikoinen tilanne. Seurasin myös Susanna Rahkamon ja Petri Kokon valmistautumista kilpailuihin sivusilmällä. He tekivät kaiken mahdollisen huolellisesti ja päättäväisesti.

Täyden jäähallin tunnelma on piirtynyt Kaisan mieleen lähtemättömästi.

– En ollut koskaan luistellut niin lämpimän ja kannustavan yleisön tukemana. Se oli tärkeä apu tsemppaamisessa. Kisaaminen oli jännittävää, ja kun suoritukset olivat ohi, olin helpottunut ja väsynyt. Loppunäytöksessä pääsin luistelemaan Suomen edustajana, ja se oli ihana kokemus, vaikka en ollut näytösohjelmaa juuri valmistellut. Lainasin jopa yhden luistelukaverin pukua. Minulle ei ollut rutiinia esiintyä näytöksissä, mutta se oli mukava ja rento päätös EM-kisoille.

Oppia elämään

Aktiiviurheilu-uran jälkeen Kaisa on opiskellut liikuntatieteitä, tanssia ja tanssi-liiketerapiaa, joten liike on edelleen läsnä hänen elämässään, työssä ja vapaa-ajalla. Taitoluistelu-uran antamat opit ovat olleet hyödyksi myöhemminkin.

– Taitoluistelu opetti sinnikkyyttä ja tavoitteellisuutta sekä kasvatti keskittymiskykyä.

”Luistelu on aina osa elämäni tarinaa”

Taitoluistelu loi pohjan monipuoliselle liikkumiselle.

– Minulle ei luistelun jäljiltä ole jäänyt kehoon vammoja, joista tarvitsisi nyt kärsiä. Kuitenkin oli psyykkisesti vaativaa harrastaa tavoitteellisesti jo nuorena. Siinä oppi käsittelemään sekä mielelle että keholle aiheutuvaa stressiä. Minulla ei enää ole taitoluistelijan identiteettiä kuten nuorena, muut identiteetit ovat nykyään päällimmäisiä, mutta luistelu on aina osa elämäni tarinaa, Kaisa Kella summaa.