Sirpa Manner on hengittänyt taitoluistelua siitä asti, kun hän 4-vuotiaana astui jäälle vuonna 1970. Rakkaus lajiin ei ole hiipunut; hän kilpailee yhä aikuisten sarjassa Helsingfors Skridskoklubbin Team Antiquessa ja on palannut myös yksinluistelun pariin.

Luistelu on kulkenut Sirpa Mantereen perheen mukana niin kauan kuin hän muistaa. Sisaruksista vanhin oli taitoluistelija, ja perheen arki pyöri jäähallilla.

– Kuusi vuotta vanhempi siskoni oli Kristiina ”Tintti” Wegeliuksen koulukaveri, ja sitä kautta taitoluistelun harrastaminen alkoi myös meidän perheessämme. Kuljin keskimmäisenä lapsena aina äidin mukana siskoni harjoituksissa, ja lajista tuli jo pienenä luonteva osa elämääni, Sirpa muistelee.

Vanhemmat tukivat täysillä: isä Jorma Malinen vaikutti Helsingfors Skridskoklubbin johtokunnassa ja vastasi EM- ja MM-kisojen tuloslaskennasta, ja äiti Ritva Malinen puolestaan varmisti, että kisojen tuomarikahvitukset sujuivat moitteetta.

– Olen tosi kiitollinen vanhemmilleni, jotka mahdollistivat meille kaiken harrastamisen. Pääsimme luistelumaailmassa harjoittelemaan monenlaisia elämän taitoja. Koimme onnistumisia ja epäonnistumisia sekä teimme hurjasti töitä. Kilpaurheilussa oppii, että jos jotakin haluaa saavuttaa, pitää siihen itse panostaa. Toki mieleen on jäänyt ennen kaikkea hauskuus ja yhdessä tekeminen, analysoi Sirpa Manner, joka uskoo luistelussa opittujen valmiuksien ja kunnianhimon siivittäneen merkittävästi myös hänen työuraansa toimitusjohtajana.

Ylpeänä Suomen vanhimmassa taitoluisteluseurassa

Vuonna 1975 HSK vietti satavuotisjuhlia samassa Pirkkolan jäähallissa, jossa tammikuussa 2025 käytiin myös seuran 150-vuotisjuhlakilpailu. Sirpa luisteli molemmissa tapahtumissa. Yhdeksänvuotiaana hän ja muut esiintyjät saivat ylleen olympiavoittaja Ludovika Jakobssonin asua imitoineet pitkät hameet, muhvit ja karvahatut. Tänä vuonna hän kilpaili Team Antiquen riveissä Venetsian karnevaalit -ohjelmalla.

”Minulle oli valtavan iso juttu, että sain olla viidenkymmenen vuoden välein HSK:n juhlakisassa mukana.” 

– Minulle oli valtavan iso juttu, että sain olla viidenkymmenen vuoden välein HSK:n juhlakisassa mukana. Nyt toisella kerralla tuli kotona selattua läpi kaikkia kuvia ja lehtileikkeitä, joita meille on kerätty. Tämä aikamatka lapsuuteen ja omaan luisteluhistoriaan oli ihana tehdä vielä kerran yhdessä vanhempieni kanssa. Äitini oli myös kisakatsomossa kannustamassa minua molemmilla kerroilla, Sirpa kertoo liikuttuneena.

Jäällä ystävyyssuhteet syntyvät ja säilyvät

Luistelu on Sirpalle paljon enemmän kuin urheilua. Se on hänelle tärkeä yhteisö, joka on kantanut vuosikymmenestä toiseen.

– Löysin muodostelmaluistelun viisitoista vuotta sitten entisen luistelukaverini jäälle kutsumana. Sen jälkeen olen itse houkutellut useammankin lapsuudenystävän mukaan muodostelmaluisteluun. Nyt joukkueessamme on myös entisiä valmennettaviani – ympyrä on sulkeutunut! Sirpa kertoo.

Muodostelmaluistelu on tuonut Sirpan elämään paljon enemmän kuin vain treenejä ja kilpailuja. Siitä on tullut elämäntapa, joka yhdistää samanhenkisiä ihmisiä. Joukkueessa ei luistella yksin, vaan kaikki pyrkivät parhaaseensa ja onnistumiset sekä epäonnistumiset jaetaan yhdessä.

”Yhdessä jaetaan niin elämän huippuhetket kuin vaikeammatkin ajat.”

Jäällä harjoitellaan tosissaan, mutta muodostelmaluistelu tuo myös harjoitusten ulkopuolella mukanaan valtavasti ystävyyttä, yhteisiä kokemuksia ja iloa. Koska joukkue koostuu aikuisurheilijoista, mukana on myös vahva vertaistuen elementti: yhdessä jaetaan niin elämän huippuhetket kuin vaikeammatkin ajat.

Sirpa iloitsee siitä, miten aikuisluistelu on kehittynyt.

– Aikoinaan 40-vuotiasta harrastajaa kummeksuttiin ja pidettiin vanhana. On todella upeaa, että nyt on olemassa toimivat aikuissarjat, joissa voi kilpailla tosissaan, mutta toki pilke silmäkulmassa. Pidän valtavan arvokkaana sitä, että erilaista elämänkokemusta omaavat ja eri taustoista tulevat harrastajat voivat tulla yhteisen intohimon äärelle, Sirpa sanoo.

”Aikoinaan 40-vuotiasta harrastajaa kummeksuttiin ja pidettiin vanhana.”

Sirpalta ei luistelun nälkä taida loppua koskaan. Nyt hän on aloittanut neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen uudelleen yksinluistelun harjoittelun ja tekee luonnollisesti päämäärätietoisesti senkin: Sirpa lupaa kilpailla vuonna 2026 Oberstdorfissa ja hypätä vähintään axelin – ehkä jopa jokusen kaksoishypynkin. Kun Sirpan pitkää uraa katsoo taaksepäin, on tämänkin haaveen toteutumiseen helppo uskoa, kun kova työ kohti tavoitetta on kerran aloitettu.