Jäähallit ovat Juhamo-Jääskeläisen nelihenkiselle perheelle kuin koti ja kotiseura toinen perhe. Koko perhe elää ja hengittää muodostelmaluistelua, jossa vanhemmat ovat olleet yhdessä mukana yli 30 vuotta ja lapsetkin jo useamman kauden.

Pirkkolan urheilukeskuksen valoihin astuu tammikuisen maanantai-illan pimeästä hymyilevä perhe, jonka arjessa jäällä liukuminen on paljon enemmän kuin harrastus. Piia Juhamo ja Niko Jääskeläinen sekä heidän lapsensa Myy ja Roi ovat kasvaneet osaksi muodostelmaluistelun maailmaa.

–  Vaikka joukkueet ja valmentajat ovat vaihtuneet, on muodostelmaluistelu aina tuntunut omalta lajilta ja tuntuu yhä, kuvaavat vanhemmat Piia ja Niko.

Vanhempien tie yhteiseen lajiin vei eri polkuja.

Piia Juhamo aloitti luistelun Helsingin Skridskoklubbin (HSK) jäillä yli neljäkymmentä vuotta sitten. Piian ukki oli Helsingin jäähallin vahtimestarina ja kehotti hakeutumaan juuri tuohon seuraan, koska seuran puheenjohtaja Ritva Kokko oli hänen tuttunsa. 

– Kun en halunnut pitkään olla yksinluistelussa, Ritva Kokko soitti äidille ja kertoi mahdollisuudesta mennä mukaan muodostelmaluisteluun, Piia muistelee.

”Lopulta tajusin, että Niko ei ollut kiinnostunut minusta vain kaverina.”

Tyttö osallistui ensimmäisen kerran muodostelmaluistelun kesäleirille juuri, kun seuraan oli rakentumassa  muodostelmaluistelun minorijoukkue, joka luisteli pari vuotta kisaamatta. Kaudella 1991–92 se kisasi ensimmäisen kerran nimenään MiniKitt.

Kahden kauden jälkeen Piia siirtyi juniorijoukkueeseen, joka samassa vaiheessa sai nimen Team Unique.

Niko Jääskeläinen otti ensin tuntumaa jäähän koulun kanssa luistiminaan vanhat hokkarit. Koska opettajan mielestä pojan luistelu ei oikein sujunut, hän suositteli äidille lisäharjoituksia pojalle. 

Äiti laittoi Nikon ja tämän seitsemän vuotta nuoremman pikkuveljen saman tien luistelukouluun. Kun poika sai kunnon luistimet jalkaan, alkoi luistelu myös luistaa. Hän oli vain yhden syksyn verran luistelukoulussa ja siirtyi sitten jo eteenpäin.

Yhteinen matka alkoi jo 90-luvulla

Piia ja Niko kohtasivat toisensa 1990-luvun alussa ensin HSK:n minorijoukkueen riveissä. Aluksi he olivat joukkuekavereita ja parhaita ystäviä, mutta vuosikymmenen puolivälissä joukkuekaverit alkoivat nähdä jotain enemmän.

– Muut huomasivat tilanteen ennen minua ja herättelivät ajatuksiani. Lopulta tajusin, että Niko ei ollut kiinnostunut minusta vain kaverina, Piia muistelee hymyillen.

Molemmat etenivät Team Uniquen senioreiksi. Seniorijoukkueena Team Unique kehittyi ja nousi kiitoon. Harrastusluistelu vaihtui huippu-urheiluksi. 

Mirjami ”Miru” Penttinen toi  2000-luvun taitteessa fyysisyyden joukkueeseen. 

– Olimme aiemmin leimallisesti taiteellinen joukkue, jossa Mirun tultua taiteellisuutta täydennettiin vauhdilla ja kovalla luistelulla. Olimme aika kovassa kunnossa kaikki, Piia kertoo.

MM-jäillä ja jäätanssissa

Pitkä matka huippu-urheilun parissa huipentui muun muassa MM-kilpailuihin Ranskassa ja Kanadassa.

Kausi 2005–2006 jäi heidän viimeisekseen joukkueessa. Tuossa vaiheessa muuttunut pistelaskujärjestelmä oli vielä uusi ja toi omat haasteensa.

– Pistelaskujärjestelmä vaihtui ja säännöt sen myötä lähes kausittain, Niko toteaa.

Ritva Kokko houkutteli parin vielä jäätanssiin, jossa he voittivat myös kertaalleen Suomen mestaruuden.

– Olimme tosin kilpailun ainoa pari, he kertovat nauraen.

Niko ja Piia luistelivat muutaman kauden sekä jäätanssissa että muodostelman kansallisissa senioreissa. Aikataulut menivät niin tiukoiksi, että jäätanssi jäi.

Luistelun lumo tarttui lapsiin

Perheen lapset, 8-vuotias Myy ja 11-vuotias Roi, ovat kasvaneet jäähalleilla.

 Jo 1,5-vuotiaana luistelun aloittanut Myy alkoi saman tien juosta luistimilla vauhdikkaasti jäälle. Nyt hän luistelee kolmatta kauttaan Team Miniquessa, jossa tämän kauden ohjelmana on Prinsessa Pikkiriikki.

– Unelmani on päästä Team Uniqueen asti, Myy sanoo silmät säihkyen.

Roi puolestaan aloitti 2,5 vuoden iässä luistelukoulussa ja siirtyi myöhemmin lätkäkouluun. Jääkiekkoa hän ehti pelata joukkueessa kolme kautta, kunnes vaihtoi kiekkoilun muodostelmaluisteluun ja edustaa nyt Team Magnetiqueta kansallisissa noviiseissa.

– Muodostelmaluistelu on vain niin hauskaa, Roi kiteyttää.

Kiireistä, mutta antoisaa arkea

Perheen viikko täyttyy jääharjoituksista, mutta aikataulupalettia pyörittää Piia tottuneesti digitaalisen kalenterin avulla. Treenien lisäksi ohjelmassa on molempien lasten ja Nikon partioharrastusta sekä Myyn telinevoimistelua.

Apuna  kuljetuspalapelissä on ukki – Piian isä. Vanhempien jääharjoitusten ajan lapsista pitävät huolta isovanhemmat.  

Aikuisetkin ovat kokeilleet muita henkilökohtaisia urheiluharrastuksia. Piia on yrittänyt vaihtaa tennikseen. Niko on pelannut sählyä ja juossut maratoneja.

Vanhempien oma joukkue Team Chaotique tuo kuitenkin edelleen parasta iloa.

– Yksinkertaisesti luistelu on parasta, mitä tiedän. En ole löytänyt mitään, mikä olisi enemmän. Minusta juttuni on edelleen  mennä jäälle ja esiintyä. Luistelu esiintymisen keinona on niin siisti, Piia Juhamo luonnehtii.

– Vaikka kauden lopussa kysytään, jatkanko, vastaus on aina sama. Luistelu on elämäntapa, Niko Jääskeläinen lisää.