Helsinki Rockettesin luistelija Elsa Ekdahl on saanut kasvaa ympäristössä, jossa hän on voinut olla avoimesti oma itsensä. Hän toivoo, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi sama mahdollisuus.

Helsinki Rockettesissa luisteleva Elsa Ekdahl toivoo, ettei kukaan joutuisi tuntemaan häpeää oman identiteettinsä vuoksi.

Kesäkuussa vietettävän Pride-kuukauden teemana on tänä vuonna Vapaus kasvaa. Elsan mukaan teema on edelleen ajankohtainen, sillä kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole samanlaista mahdollisuutta kasvaa turvallisesti omaksi itsekseen.

– Omassa kasvatuksessani olen ollut etuoikeutettu. Kaikkien pitäisi saada kasvaa samalla tavalla peloitta tietäen, että rakkaus vanhemmilta ja perheeltä pysyy. Saa olla rakastettu sellaisena kuin on, hän pohtii.

”Saatoin vain sanoa, että tapasin ihanan ihmisen ja aloimme seurustella.”

Elsa elää parisuhteessa tyttöystävänsä kanssa ja tuntee kuuluvansa queer-yhteisöön. Queer kuvaa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvaa henkilöä, joka ei kuulu perinteisiin heteronormatiivisiin kategorioihin.

Vaikka Elsa on itse saanut kasvaa hyväksyvässä ympäristössä, kaikilla ei ole samanlaista kokemusta.

– Se on todella surullista. Vaikka ajatellaankin, että olemme pitkällä tasa-arvossa ja tasavertaisuudessa, meillä on toteutukseen vielä todella paljon matkaa.

Helppo olla oma itsensä

Elsalla on ollut tyttöystävä teini-iästä lähtien. Hänen parisuhteeseensa on omassa seurassa, Helsingin Taitoluisteluklubissa, suhtauduttu kunnioittavasti, ja kaikissa joukkueissa hän on kokenut olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

– Pystyin kertomaan asiasta jo juniorina Team Fintasticissa. Saatoin vain sanoa, että tapasin ihanan ihmisen ja aloimme seurustella.

”Moni on joutunut erikseen kertomaan suuntautumisestaan, mutta minun ei ole tarvinnut.”

Aluksi Elsa kertoi suhteestaan lähimmille ystävilleen. Sittemmin asia on tullut esiin luontevasti arjen keskusteluissa.

– On ollut helppo puhua, kun olen voinut kertoa tyttöystävästäni samalla tavalla kuin muutkin puhuvat kumppaneistaan.

Elsa ei ole missään vaiheessa halunnut salailla elämäänsä. Hän puhuu mielellään läheisistään, arjestaan ja itselleen tärkeistä asioista. Hän kokee olevansa etuoikeutettu siinä, ettei hänen ole tarvinnut tehdä suurta numeroa asiasta.

– En oikein pidä koko kaapista tulemisen ajatuksesta. Moni on joutunut erikseen kertomaan suuntautumisestaan, mutta minun ei ole tarvinnut. Olen voinut vain olla oma itseni ja esimerkiksi kertoa käyneeni treffeillä tytön kanssa.

Avoimuus voi auttaa muita

Elsa kertoo avoimesti elämästään ja tyttöystävästään myös sosiaalisessa mediassa.

– Vihapostia en ole saanut, enkä mitään tosi ilkeää. Ehkä jotain outoja viestejä joskus, mutta ne jätän omaan arvoonsa.

Jäällä huomio on joukkueessa ja yhteisessä suorituksessa. Sosiaalisessa mediassa Elsa voi tuoda esiin myös omaa persoonaansa. Hän haluaa olla esimerkkinä niille, jotka pohtivat identiteettiään.

– Olen voinut tuoda enemmän omaa persoonaa esiin juuri sosiaalisen median kautta niille, jotka lajia saattavat seurata.

”Ei pitäisi olla niin, että aktiiviuran joutuu olemaan pienessä lokerossa, ja vasta sitten, kun lopettaa, pystyy rehellisesti olemaan oma itsensä.”

Jokin aika sitten hän kertoi somessa ajatuksiaan sarjasta, jossa puhuttiin queer–kulttuurista jääkiekon kautta.

– Vaikka keskustelu lähti liikkeelle vain siitä, että halusin jakaa ajatuksiani, sain huomata, että sillä oli vaikutusta.

Palaute luistelijoilta meni tunteisiin:

”Kiitos siitä, että puhut asiasta, joka on niin tärkeä.”

”Ihanaa, että olet niin avoin tästä. Kun luistelin, minulla oli tyttöystävä, ja häpesin tilannettani.”

Elsa toivoo, ettei kukaan joudu ikinä tuntemaan häpeää suuntautumisensa tai oman identiteettinsä vuoksi.

– Ei pitäisi olla niin, että aktiiviuran joutuu olemaan pienessä lokerossa, ja vasta sitten, kun lopettaa, pystyy rehellisesti olemaan oma itsensä.

Puku on osa ilmaisua

Muodostelmaluistelussa korostuu kokonaisuus, sekä huippu-urheilun ja taiteen yhteys. Lajissa asut ovat usein feminiinisiä.

– Pidän pukeutumisesta kisoihin, sillä laji on minulle taidetta, ainutlaatuista ja kaunista. Minulle puku on aina ollut kostyymi, osa sitä esitystä. Liikkeeni on osa pukua ja kehoni osa liikettä.

”Olen nähnyt kansainvälisissä kisoissa, että joillakin naisoletetuilla helma on vaihdettu housuasuun.” 

Kaikille perinteinen kilpailupuku ei kuitenkaan tunnu omalta.

– Olen nähnyt kansainvälisissä kisoissa, että joillakin naisoletetuilla helma on vaihdettu housuasuun. On ihanaa, että siihen on annettu mahdollisuus, kun osa asusta ei tunnu omalta tai ahdistaa.

Turvallinen ympäristö kasvaa

Elsa kertoo kokeneensa olonsa turvalliseksi niin seurassaan kuin joukkueissaankin.

– Omassa seurassani Helsingin Taitoluisteluklubissa ja sen joukkueissa on ollut todella helppoa.

Elsa tiedostaa kuitenkin, ettei tilanne ole samanlainen kaikkialla. Kaikissa urheiluyhteisöissä ilmapiiri ei kuitenkaan ole yhtä hyväksyvä, ja esimerkiksi ”homottelua” kuulee edelleen.

– Vaikka se olisi harmitonta machoilua, se voi silti olla vahingollista, sillä se normalisoi vihapuhetta ja vihaa. Viha on tunne muiden tunteiden joukossa, mutta miten sen jakaa ulos, on eri asia.

Elsan mukaan homofobisuus kumpuaa tietämättömyydestä ja pölyttyneistä stigmoista.

– Eniten harmittaa yhteiskunta, jossa nykypäivänäkin on painetta piilotella omaa identiteettiä. Joillain itseinho on niin iskostunutta, että valheellista elämää yritetään kaupitella muillekin ja se on surullista. Elämän ei pidä olla selviytymistä. Vihaa ja ennakkoluuloja olisi paljon vähemmän, jos ihmiset puhuisivat toisilleen.

Älä riko lapsen identiteettiä

Yhdenvertaisuudesta puhutaan paljon, mutta arjessa se ei toteudu kaikkialla. Elsan mukaan sen näkee erityisesti siinä, miten kohtelemme lapsia ja nuoria. Valmentajien ja vanhempien tehtävä on kertoa lapselle, että on okei olla erilainen, oli kyse sitten lapsesta itsestään tai kaverista. Lapset mallintavat aina aikuisia.

–  Voi olla joko turvallinen auktoriteetti tai rikkomassa lapsen identiteettiä. Se on myös valinta, joka pitää tehdä.

”Tärkeät ja turvalliset aikuiset ovat todella merkittäviä kasvussa.”

Elsa tähdentää, että jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus kasvaa sellaiseksi ihmiseksi kuin on – ei sellaiseksi kuin hänen oletetaan olevan.

– Tärkeät ja turvalliset aikuiset ovat todella merkittäviä kasvussa. Että kotona on tilaa olla oma itsensä ja harrastuksissa on tilaa olla rauhassa ilman identiteettiin kohdistuvia odotuksia.

– Lapsi luo kasvuiässä omaa identiteettiään. Silloin ei tarvitse pelätä sitä, että on erilainen ja että siinä olisi jotain vikaa. Ihmisissä kauneus on siinä, että kaikki ovat erilaisia. Jos on queer, se on hienoa. On ihanaa löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät ja ovat samassa tilanteessa.

Kun kohtelee muita kuten haluaa itseäänkin kohdeltavan, on kaikilla turvallista. Elsan mielestä vanha ohjenuora toimii edelleen hyvin.

Mietittyjä sanavalintoja nuorten kanssa

Elsan mielestä urheilussa tulisi varmistaa, että jokainen tulee kuulluksi ja kokee olonsa turvalliseksi. Myös anonyymit palautekanavat voisivat madaltaa kynnystä ottaa vaikeita asioita esiin.

– Että annettaisiin mahdollisuus anonyymiin palautteeseen, jos ei asiaa toistaiseksi pysty kasvotusten sanomaan. Pääasia, että urheilija saa asiansa esille.

”Tulee enemmän mukaan otettu olo, kun puhutaan kieltä, joka sopii mahdollisesti kaikille.”

Nuorten urheilijoiden kanssa pienilläkin sanavalinnoilla voi olla merkitystä. Elsan mukaan valmentajien kannattaa käyttää kieltä, joka jättää tilaa erilaisille elämäntilanteille ja identiteeteille. Hän kertoo noviisivalmentajansa todenneen aikanaan itsenäisiä kesäharjoitteita määrätessään, että niitä voi harjoitella tyttö- tai poikaystävän kanssa.

Nykyisin, kun luistelijaporukka kokoontuu, kerrotaan silloin tällöin, että poikaystävätkin voivat tulla mukaan. Elsa huikkaa silloin, voivatko tyttöystävätkin.

– Tulee enemmän mukaan otettu olo, kun puhutaan kieltä, joka sopii mahdollisesti kaikille. Sanotaan vaikka, että kumppanit ovat tervetulleita. Se on pieni, mutta merkittävä asia, hän toteaa.