Pulma, jonka kanssa moni urheilija joutuu kasvotusten, on korkeakouluopintojen ja huippu-urheilun yhdistäminen. Lumineersin kapteeni Ellen Nordenswan kertoo, miten hän on saanut arkensa toimimaan. Hammaslääketiedettä neljättä vuotta opiskeleva urheilija mainitsee, että oma-aloitteisuus ja usko omiin ratkaisuihin ovat olleet avainasemassa. 

Ellen Nordenswan, 23, elää kansainvälisten kilpailujen kuukautta muodostelmaluistelujoukkue Lumineersin riveissä. Urheilijan arkea helpottaa hänelle räätälöity opintosuunnitelma hammaslääketieteessä. Ellen kilpaili yksinluistelijana 20-vuotiaaksi asti, mutta joutui lopettamaan polven ongelmien takia ja siirtyi tutustumaan muodostelmaluisteluun kansallisten seniorien joukkueeseen. Tuolloin opiskelu Helsingin yliopistossa onnistui vaivatta. Tavoite SM-senioreissa luistelemisesta sai Ellenin kuitenkin etsimään tietoa aikaavievien opintojen mukauttamisesta urheiluun. Hänen mukaansa tietoa opintojen muokkaamismahdollisuuksista oli kehnosti tarjolla. Lääketieteellisessä tiedekunnassa on totuttu siihen, että kurssit käydään ennalta määrätyssä aikataulussa ja järjestyksessä. 

– Siihen ei kannata lopettaa uraansa, ettei löydä tietoa poikkeavista vaihtoehdoista. Kysymällä ja selvittämällä ei häviä mitään, Ellen miettii.

Korkeakouluopintojen joustomahdollisuudet ovat alakohtaisia, eikä kaikilla aloilla tarvitse erityisjärjestelyjä. Neuvoja saa yleensä opinto-ohjaajilta. 

Omalta tuntuva arki

Tällä hetkellä Ellen seuraa huippu-urheilun perusteella muokattua opintosuunnitelmaa. Hänen neljännen vuoden opintonsa on jaettu kahdelle vuodelle ja kliinisen harjoittelun jaksot sovitettu treeniarkeen ja kilpailukauteen sopiviksi.

Ellen kertoo arkensa helpottuneen huomattavasti verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen syksyyn, jolloin hän opiskeli normaaliin tahtiin. Tilannekohtaisia muutoksia on helppo tehdä ja opettajat ymmärtävät poissaoloja.

”Minulle ei tunnu uhraukselta, että en ehdi kaikkiin itse opiskelun ulkopuolisiin tapahtumiin, koska luistelu on minulle tärkeämpää.”

Ellen ehti nähdä opiskelijan arkea jo ennen kuin haki Lumineersiin. Hän arvelee suurimman eron tapahtuneen siinä, että opiskelijatapahtumissa käynti on vähentynyt. 

– Minulle ei tunnu uhraukselta, että en ehdi kaikkiin itse opiskelun ulkopuolisiin tapahtumiin, koska luistelu on minulle tärkeämpää, espoolainen pohtii. 

– Jos oikeasti tunnet sydämessäsi aitoa paloa jotakin kohtaan, niin kannattaa aina luottaa siihen, vaikka muut ihmiset ympärillä tekisivätkin erilaisia valintoja elämässään. Uskalla olla oma itsesi ja tavoitella unelmiasi, sillä ne voivat viedä vaikka mihin, Ellen lisää kannustaen.

Luistelumotivaatio painaa valinnoissa

Opintosuunnitelman muokkauksista huolimatta elämä täytyy aikatauluttaa tarkasti. Toisaalta Ellen näkee jopa myönteisenä rakenteen, jonka luisteluharjoitukset tuovat arkeen. Hän kertookin käyttävänsä itsenäiseen opiskeluun suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin ennen SM-senioreissa luistelua, eikä tehtävien tekemistä tule lykättyä. Puhuttaessa asioista, jotka ovat auttaneet opintojen ja huippu-urheilun yhdistämisessä, Ellen mainitsee myös rahaan liittyvät ratkaisut.

– Kyllähän se on fakta, että tällä tasolla luistelu maksaa paljon. Esimerkiksi asumiskustannuksia olen siis joutunut miettimään. Kaikkea ei voi saada ja se on ihan okei, viime kilpailukauden vanhemmillaan asunut urheilija sanoo. 

”Jos haluaa luistella, sitä kannattaa tehdä nyt kun vielä voi. Keho ei kestä huippu-urheilua ikuisesti.”

Ellen ajattelee, että huippu-urheilun ja vaativan opiskelun yhdistämistä pelätään hiukan suotta. On sääli, jos ura loppuu siihen, ettei luistelija ajattele ehtivänsä panostaa sekä koulutukseen että luisteluun. Terveisenä luistelijoille, jotka miettivät, voivatko luistella aikaavievien opintoihin ohella, Ellen painottaa oman vaiston kuuntelemista. 

– Jos haluaa luistella, sitä kannattaa tehdä nyt kun vielä voi. Keho ei kestä huippu-urheilua ikuisesti. Kaikki käytännön asiat ovat usein järjestettävissä!