Henkilöt

Nainen jääkoneen ratissa

Liikuntapaikkojen­hoitaja Johanna Tiusanen: ”Jään haastavuus ja sen ymmärtämään oppiminen ovat yksi työni parhaista puolista”

syyskuu 6, 2020 Kaisa Sainio Liisa Kuri, Kaisa Sainio ja Johanna Tiusasen kotialbumi

Johanna Tiusanen toimii kolmatta vuotta liikuntapaikkojenhoitajana Nurmijärvellä Klaukkalan jäähallilla. Hänen entisestä ammatista parturi-kampaajana saavat nauttia hallia käyttävät luistelijat; Johanna ehtii silloin tällöin letittää treeneihin valmistautuvien tyttöjen hiuksia.

”Jää on elementtinä haastava ja jään hyvyys on ammattitaitoni mittari. Koen, että jään tekeminen ja huoltaminen perustuu erityisosaamiseen sekä jään tuntemiseen ja ymmärtämiseen. Jää on elementtinä alati muuttuva ja kiehtova ja jääurheilulajien vaatimukset jäälle ovat erilaiset. Osa työni haasteista, mutta samalla myös hienouksista, onkin vastata mahdollisimman hyvin erilaisiin ja monimutkaisiinkin jäävaatimuksiin.  Esimerkiksi taitoluistelijat tarvitsevat hyvää liukua, mutta myös jään joustavuutta hyppyihin, mikä luo jäänhoidolle omat haasteensa. Nurmijärvellä me sovitamme yhteen taitoluistelijoiden, jääkiekon ja ringeten erilaiset tarpeet, mikä aina välillä harmittaa: mieluiten tekisin kaikille juuri heidän tarpeisiinsa sopivan jään. Toisaalta juuri jään haastavuus ja sen ymmärtämään oppiminen ovat yksi työni parhaista puolista – ammattitaito kehittyy kokemuksen myötä.

Sattuman kautta alalle

Päädyin alalle sattumalta. Työskentelin aiemmin parturi-kampaajana ja asiakkaani Manu Varho, joka toimii Vierumäen liikuntapaikkainstituutin johtajana, houkutteli minut kokeilemaan uutta. Opiskellessani Vierumäellä Liikuntapaikka-alan ammattitutkintoa innostuin alasta heti ja kiinnostuin nopeasti erityisesti jäähallityöskentelystä.

Päiväni täyttyvät jään huollosta, hallin erilaisista askareista, tilojen käyttökalenterin päivityksestä, pukukoppien jakamisesta ja harrastajien auttamisesta. Työnkuvani on oikeastaan puoliksi asiakaspalvelua ja puoliksi jään huoltoa. Työpäiviä elävöittävät erilaiset kilpailut ja turnaukset sekä piipahdukset muilla kunnan liikuntapaikoilla. Työyhteisömme Klaukkalan jäähallilla on pieni ja miesvaltainen, mutta monin puolin mainio. Olemme kaikki vahvoja persoonia ja eri-ikäisiäkin, mutta koen, että työskentely miesvaltaisella alalla on mutkatonta. Aina emme ole kaikesta samaa mieltä, mutta opimme kaikki toisiltamme.

Johanna Tiusanen heittäytyi rohkeasti Anna lapsesi pukea sinut töihin -päivään.
Johanna Tiusanen nauraa herkästi. Hän heittäytyi rohkeasti Anna lapsesi pukea sinut töihin -päivään.

En tiedä, olenko Suomen ainoa jäähallilla vakituisesti jääkonetta ajava nainen, mutta monta meitä ei ole. Ehkä naiseuteni näkyy siinä, että olen pyrkinyt kehittämään myös jäähallin siisteyttä ja ottamaan erilaiset käyttäjäryhmät paremmin huomioon. Mielestäni olemmekin ottaneet hyviä edistysaskeleita. Toisaalta tykkään luontaisestikin kehittää asioita, joten ehkä kyse on enemmänkin persoonastani. Myös aikaisemmasta ammatistani on ollut työssäni jos ei suoranaisesti hyötyä niin ainakin harrastajille iloa ehtiessäni silloin tällöin auttamaan kilpailukampauksen korjauksessa tai hiusten letittämisessä ennen harjoituksia.

Ihmisläheistä työtä

Itse jään lisäksi työssäni parasta onkin erityisesti meidän hallin ihmiset, harrastajat ja kotiseurat. Klaukkalan halli on täynnä mielettömän ihania ihmisiä ja aivan mahtavia lapsia ja nuoria, joita saan tavata päivittäin. Ihmisten iloisuus ja hyvinvointi omalla työpaikalla on minulle ehtymätön motivaattori. Olen todella onnekas siitä, että hallille koulun jälkeen saapuvat iloiset lapset käyvät moikkaamassa ja pulputtamassa minulle päivän kuulumisensa.

Olen onnekas myös siinä, että saan työssäni nauttia monipuolisesta taituruudesta. Esimerkiksi ensimmäinen työvuorolleni osunut Nurmijärven Taitoluistelijoiden kevätnäytös oli upea kokemus. Jännitin luistelijoiden puolesta valtavasti etukäteen, mutta jännitys unohtui nopeasti, kun näin heidät jäällä – olin äärettömän ylpeä jokaisesta! Itken yhä monesti onnesta näytöksiä tai kisoja seuratessani. Luistelijatkin jo tietävät, että olen heitä katsomossa kannustamassa, jos vain työtehtäviltäni kykenen. Sama koskee yhtä lailla myös Kurra Juniorien ja Seven Ringettesin pelaajia, joiden turnaukset ja pelireissut saavat myös perhoset vatsaani.

Minulla on työssäni kunnia seurata monia eri lajeja ja nautin niistä kaikista. Jos niistä pitäisi valita yksi, valitsisin haastavimmaksi taitoluistelun. Vaativa, tekniikkaa ja taidetta yhteen punova laji, joka näyttää kohtaavan suurimmat ennakkoluulot, on viehättänyt minua jo pikkutytöstä kovasti. Se mieletön draivi ja intohimo, jolla lajia harjoitetaan ja viedään eteenpäin, on hatunnoston arvoista. Ihailen myös lajin yksilöllisyyttä ja sitä tapaa, millä hallimme valmentajat kohtaavat lapset henkilökohtaisella tasolla. En tiedä, ovatko kaikki taitoluistelijat yhtä suloisia, mutta ainakin kotihallini taitoluistelijoiden suloisuus tuo iloa liki jokaiseen työpäivääni.  

Olen täysin rakastunut työhöni ja toivon, että pystyn omalla työlläni edistämään Klaukkalan jäähallin käyttäjien liikunnan riemua, iloa ja intoa. Parasta palautta minulle onkin se, että työni jään parissa näkyy hyvin sujuneina harjoituksina, pelinä tai kilpailusuorituksena sekä ennen muuta hymyinä käyttäjien kasvoilla. On ilo ja kunnia edesauttaa iloa ja onnistumisia.”