Espoolainen muodostelmaluistelija Minea Soininen halusi uutta suuntaa luistelu-uralleen, haki vaihto-oppilaaksi Kanadan Ontarioon ja luistelee nyt Nexxice Junior -joukkueen riveissä. 

Fort Erie on pieni kylä Niagarajoen kupeessa Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalla. Siellä kaikki tuntevat toisensa, ja siellä juuri täysi-ikäistynyt Minea Soininen on asunut nyt neljä kuukautta. Ulkomaille muuttamisessa Mineaa kiehtoi oman maailmankuvan laajentaminen ja itsensä haastaminen. Vaihto-oppilasvuosi on tarjonnut myös oivan mahdollisuuden itsenäistymiseen ja englannin kielen kehittämiseen. Minealle oli kuitenkin heti selvää, että hän tahtoo jatkaa huipputason muodostelmaluistelua uudessa kotimaassaan. Hän kertoo olleensa epävarma siitä, mitä haluaa luistelu-uraltaan Suomessa. 

– Tulin tänne enemmän luistelun kuin koulun perässä. Halusin myös perspektiiviä elämään, koska eihän Suomi ole kaikki, mitä maailmalla on tarjota, Minea toteaa.

”Pitkiin treenimatkoihin on tottunut. Mulla oli Suomessakin aika pitkät treenimatkat.”

Minea on kotiutunut joukkuekaverinsa perheen luokse. Se tuntui hänestä luontevimmalta ratkaisulta. Vaikka matkaa joukkueen harjoituksiin on puolentoista tunnin edestä, ei Minealle tule mieleen valittaa. 

– Tuntuu vähän kuin olisi yökylässä kaverilla joka päivä. Ja pitkiin treenimatkoihin on tottunut. Mulla oli Suomessakin aika pitkät treenimatkat.

Vanhassa joukkueessa, Helsingin Luistelijoita edustavassa Musketeersissa niin valmentajat kuin ystävätkin suhtautuivat uuden kokeilemiseen myönteisen kannustavasti. 

Uuden edessä

Kun koti vaihtaa mannerta, herää kysymys, miten uuteen joukkueeseen pyritään. Minean mukaan hakeminen Nexxice Junioriin sujui hyvin verkon välityksellä: hän lähetti valmentajille yksilötaitovideoita ja nauhoitteita aiemman joukkueensa kilpailusuorituksista. Hakuprosessiin kuului myös videohaastattelu.

– Nexxice tuntui alusta asti omalta, muun muassa sen vuoksi, että täällä puhutaan englantia, toisin kuin vaikka Les Suprêmesissa. Joukkueesta tuli heti hyvä fiilis, Minea kuvailee Nexxice Junior -joukkuetta, joka sijoittui toiseksi maaliskuussa Ranskassa käydyissä junioreiden MM-kilpailuissa.

Uuden joukkueen arki eroaa joiltain osin siitä, mihin Minea on tottunut Suomessa. Suurin muutos lienee se, että Nexxice Junior -joukkueessa harjoitellaan vain kolmena päivänä viikossa, mutta harjoitukset ovat pitkiä: yksi jää voi kestää kolme tai jopa neljäkin tuntia. Jääkertojen vähyyden takia joukkueella ei myöskään ole pitkää kesälomaa. Minea yllättyi maan kehumisen kulttuurista, joka näkyy myös valmennuksessa. Palaute on huomattavasti yksilöllisempää ja aina positiivisesta näkökulmasta. 

”Välillä ajattelin, onko mitään järkeä olla täällä, ja halusin vaan kotiin.”

Minea kertoo solahtaneensa uuteen joukkueeseen hyvin, mutta ei kesä aivan ruusuilla tanssimistakaan ole ollut. Ensimmäisen kuukauden alkuhuuman jälkeen iski koti-ikävä, jota ei helpottanut se, että Minea mursi kätensä ja joutui puolitoista kuukautta seuraamaan treenejä laidalta. 

– Välillä ajattelin, onko mitään järkeä olla täällä, ja halusin vaan kotiin. Mutta kaikki ovat tsempanneet minua ja treeneissä on nykyään tosi kivaa, Minea kertoo.

Ystävien saaminen vei Minean mukaan hiukan tavallista enemmän aikaa uuden kielen vuoksi, mutta nyt hänellä on paljon seuraa niin joukkueessaan kuin kotikylässään. Loukkaantumisesta toipuminenkin on loppusuoralla: Minea on päässyt jäälle käsituen kanssa. 

Tavoite junioreiden MM-kilpailuissa

Minea odottaa alkavalta kilpailukaudelta kaudelta kaikkea joukkueen rutiineihin tutustumisesta ulkomaankisamatkoihin. Kauden suurin tavoite on paikka junioreiden MM-kisoissa. Ensin ohjelmat täytyy kuitenkin saada kisakuntoon, eikä Minea maltakaan odottaa, että pääsee luistelemaan niitä.

– Tykkään ihan sikana meidän ohjelmista, koska ne ovat niin erilaisia kuin mikään, mitä olen aiemmin luistellut, suomalainen iloitsee.

Tähän asti parasta Minean vaihtovuodessa ovat olleet uudet hyvät ystävät ja kokemukset. Minea kannustaa muitakin kokeilemaan ulkomailla luistelua, jos se vain on mahdollista.

”Jos sulla on mahdollisuus, käytä se!”

Minean tapauksessa kustannuspuoli ei eroa merkittävästi siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. Joukkueen arkeen kuuluu myös se, että joistakin kuluista nipistetään, jotta Euroopan kisamatkat ovat mahdollisia. 

Minea tuumaa, että epämukavuusalueelle meneminen antaa lopulta paljon enemmän kuin ottaa. Vaikeilta hetkiltä ei voi välttyä, mutta kokeminen palkitsee. 

– Jos sulla on mahdollisuus, käytä se! Minea Soininen kehottaa.