Tapahtumat

”Näkeekö ja kuuleeko koko maailma, täällä Helsinki”

Suomi mukana digiloikassa kohti suoria virtuaalikilpailuja

tammikuu 27, 2021 Kaisa Viitanen Mila Kajas-Virtanen

Helsingin jäähalli oli myöhään tiistai-iltana maailman taitoluistelueliitin tarkimmin seuraamia pisteitä maapallolla. Suomi oli vahvassa roolissa tähän asti merkittävimmässä kokeilussa kohti ympäri maailman livenä toimivia taitoluistelun virtuaalikilpailuja.

Helsingin jäähallin areena kaikuu tiistaina iltakahdeksalta tyhjyyttään. Vain neljä jäätanssiparia – kolme Suomesta ja yksi Liettuasta – odottaa kaukalon laidalla lupaa astua jäälle. On vaikea kuvitella, että heitä seuraa juuri silloin valtava joukko taitoluistelun eliittiä ympäri maailman, ennen muuta Kansainvälisen luisteluliiton ISU:n ylin johto ja liiton asiantuntijakomiteoiden jäsenet. Mutta yhtä lailla sekä Helsingin neljää tanssiparia että samaan aikaan Italian Bergamossa vielä väljemmällä jäällä pyörivää kahta paria seuraavat kansainväliset lajituomarit ja teknisen paneelin jäsenet eri puolilla maailmaa.

Suomen Taitoluisteluliiton kilpailupäällikkö Anne Fagerström ja kilpailun tuomarina toiminut xxx virtuaalikilpailuja.
Suomen Taitoluisteluliiton kilpailupäällikkö Anne Fagerström (vas.) ja kilpailun ylituomarina jään laidalla toiminut Virpi Kunnas-Helminen olivat tärkeässä roolissa virtuaalikilpailuja järjestettäessä.

Kun korona alkoi kurittaa maailmaa, niin Kansainvälisessä luisteluliitossa kuin useissa maissa ryhdyttiin heti suunnittelemaan virtuaalikilpailuja. Testikilpailuja on ollut kauden alusta lähtien paljon. Niistä kehittynein, korkeimman ISU-tason virtuaalikilpailuksi sopiva toteutettiin tiistaina.

Koko prosessi oli rakennettu teknisesti niin pitkälle, että lähetystä katsovilla oli aivan sama tuntu kuin kansainvälistä ISU-kilpailun lähetystä katsoessa.

Kisassa kuusi jäätanssiparia ja kuusi italialaista yksinluistelun juniorityttöä tekivät kukin vapaaohjelmansa omissa tyhjissä kotihalleissaan. Suoritukset kuvattiin molemmissa paikoissa tarkoin määritellyin säännöin ja välitettiin livenä. Omissa kodeissaan eri puolilla maailmaa suorituksia seurasivat kummankin sarjan tuomaristot, jotka antoivat arvionsa ISU-järjestelmällä reaaliaikaisesti.

Koko prosessi oli rakennettu teknisesti niin pitkälle, että lähetystä katsovilla oli aivan sama tuntu kuin kansainvälistä ISU-kilpailun lähetystä katsoessa. Tekniset pisteet napsahtelivat tutusti ruudun vasempaan yläreunaan suorituksen edistyessä, kilpailijat valmentajiensa kanssa vilkuttelivat ja jännittivät kiss and cryssa ja ikoninen selostaja Ted Barton kommentoi niin luistelijoiden suorituksia kuin niiden hidastuksia. Bartonin studio oli rakennettu Vancouveriin Kanadaan.

Ei rakettitiedettä

– Tämä olisi otettavissa käyttöön heti, systeemistä tai tekniikasta se ei ole enää kiinni. Virtuaalikilpaileminen ei ole rakettitiedettä, paukauttaa suorasanaisesti ISU:n kehityskomission puheenjohtaja Susanna Rahkamo.

Rahkamon johtama komissio valmisteli tiistaina toteutetun testin aiempien kokemusten perusteella, ja tulos oli vakuuttava, vaikka toki pieniä kauneusvirheitä ympäri maailman toimineeseen tapahtumaan mahtui.

– Yhteydet ovat totta kai aina haaste, ja nytkin tv-kuva pätki hieman kilpailun alussa. Onneksi kuitenkin tuomareille meni toinen, häiriötön fiidi. Ja illan palautteessa tuli selkeästi esiin se, että sekä tuomarit että myös luistelijat olivat todella tyytyväisiä.

ISU:n hallitus kokoontuu tämän viikon torstaina ja virtuaalikilpailut ovat asialistalla.

Erinomainen vaihtoehto

Rahkamon sanat tyytyväisyydestä saavat varmennusta monelta taholta.

ISU:n yksinluistelun teknisen komitean suomalaisjäsen Leena Laaksonen on Rahkamon ohella ollut keskeisesti mukana virtuaalikilpailemisen kehittämisessä. Tiistain kilpailussa hän toimi yksinluisteluosion kontrollerina.

– Aiemmin olen ollut arvioimassa virtuaalikilpailuja, joissa suoritukset on kuvattu ennalta, ja live oli paljon antoisampi. Samalla se poistaa yhden mahdollisen luotettavuusongelman siitä, ettei suorituksia ole koottu pätkistä. Tietysti virtuaalikilpailun arvioinnissa on monia haasteita alkaen vaikkapa siitä, näkeekö kuvasta varmasti hypyn alastulon puhtauden, aina komponenttien arviointiin. Mutta poikkeusaikoina, jolloin normaalikilpaileminen on mahdotonta, tämä on erinomainen vaihtoehto.

”Olen ylpeä siitä, miten näkyvästi me suomalaiset olemme mukana näin tärkeässä työssä.”

Molemmissa kilpailusarjoissa tuomarina toiminut Mika Saarelainen puolestaan sanoo olevansa ISU:n digikokeiluista suorastaan mykistynyt. Jo ennen tiistain kilpailua Suomessa tehtiin toinen, pienempi testaus.

– Edellisestä oli taas menty valtava harppaus eteenpäin. Olen hirvittävän tyytyväinen ISU:n kehityskomission työhön kokonaisuutena, he todella ajattelevat luistelijoita. Samoin annan ison kiitoksen siitä, miten meidät arvioijat on koulutettu ja ohjeistettu. Ja lisäksi olen ylpeä siitä, miten näkyvästi me suomalaiset olemme mukana näin tärkeässä työssä.

Juho Pirinen (vas.), Yuka Orihara, Juulia Turkkila, Matthias Versluis, Arina Klinovitskaya ja Jussiville Partanen olivat iloisia päästessään kilpailemaan.
Juho Pirinen (vas.), Yuka Orihara, Juulia Turkkila, Matthias Versluis, Arina Klinovitskaya ja Jussiville Partanen olivat iloisia päästessään osallistumaan kansainväliseen testikilpailuun.

Myös luistelijoilta satoi kiitosta. Suomalaispareina jäällä nähtiin jo kokeneet Juulia Turkkila ja Matthias Versluis sekä Yuka Orihara ja Juho Pirinen sekä vasta yhteisen uransa alkutaipaleella olevat Arina Klinovitskaya ja Jussiville Partanen.

– Olihan tämä siisti kokemus. Toisaalta vähän outokin, ei ihan todentuntuinen. Mutta saatiin kuitenkin hyvin kisafiilis. Ja meille tämä oli tärkeä tilaisuus, kun meillä on loukkaantumisen takia aika pitkä tauko kilpailemisesta, toteavat Arina ja Jussiville.

Digiloikka hyödyksi Suomessakin

Virtuaalikilpailut eivät synny ilman vahvaa panostusta tekniikkaan. Sen tietää hyvin Suomen Taitoluisteluliiton kilpailupäällikkö Anne Fagerström, joka vastasi Helsingin jäähallin teknisestä varustamisesta testikilpailua varten. Se vaatii useiden päivien työtä mittavien kaapelimäärien vetämisestä erilaisiin testauksiin ja uudelleen testauksiin.

”Korona toi mukanaan valtavan digiloikan ja ylipäänsä ajattelumallin, että aina ei tarvitse mennä jonnekin voidakseen toimia.”

– Korona toi mukanaan valtavan digiloikan ja ylipäänsä ajattelumallin, että aina ei tarvitse mennä jonnekin voidakseen toimia. Virtuaalikilpailemisella on suurten etäisyyksien Suomessakin valtavat mahdollisuudet. Ajatellaan vaikka pohjoissuomalaisia luistelijoita: heidän ei tarvitsisi matkustaa mielettömiä matkoja kilpaillakseen muuallakin kuin vain omassa seurassa tai naapuriseurojen kesken. Virtuaalisuus mahdollistaa myös esimerkiksi kummikaupunkien tai -seurojen välisen kilpailemisen.

Suomessa seuroissa on jo virtuaalikisojen kokeiluja ja liittoakin on kentältä patisteltu toimiin. Virtuaalisuutta liiton alaisiin kilpailuihin suomalaisten tulee kuitenkin hieman malttaa.

– Odotamme ensin ISU:n päätökset ja teemme jatkossa niiden pohjalta Suomeen sovellettavat ohjeet, Fagerström sanoo.