”Kisaan mennään voittamaan mutta tunnelma tulee porukasta”
Tiivis yhteisö kantaa Suomen juniorimiehiä
Miten treenata urheilijana täysillä, kun sparrausapua on kasvokkain vain harvoin tarjolla? Suomalaiset yksinluistelun SM-juniorimiehet ovat luoneet porukan, jossa niin treeniyhteistyö kuin hyvä fiilis kantavat.
Taitoluistelu ei kuulu Suomen urheilun valtalajeihin, joissa harrastajamäärien kärjessä ovat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy. Kaikissa kärkikympin lajeissa lisenssiurheilijoita on vähintään 10 000 ja harrastajamäärät voivat olla moninkertaiset. Esimerkiksi jalkapalloa pelaa Suomessa lähes 400 000 henkilöä.
Taitoluistelussa on käytössä luistelupassi, joka kattaa käytännössä kaikki lajin harrastajat. Passi on 13812 luistelijalla, heistä kilpailupassin omistaa 6232. Suomessa taitoluistelu kiinnostaa erityisesti tyttöjä.
Suomen Taitoluisteluliiton tavoite on jo pitkään ollut poikien saaminen entistä suuremmin joukoin lajin pariin. Vaikka jäällä on tälläkin kaudella vähän poikia ja miehiä, SM-junioripojissa on lupaavaa vipinää takavuosiin verrattuna.
Tänä talvena SM-junioripojissa toisistaan ottaa mittaa kuusi lahjakasta 15–18-vuotiasta. Heistä viisi – Benjamin Eriksson, Anton Erkama, Matias Heinonen, Henri Moisio ja Severi Varpio – osallistui ensimmäiseen SM-valintakilpailuun lokakuun alussa Järvenpäässä. SkatingFinland selvitti, mikä viisikon on vetänyt taitoluistelujäälle ja miten he miehinä lajin näkevät.
Siskon perässä jäälle
Kaikissa liikuntalajeissa tunnetaan periytyvyys ja perhekeskeisyys. On suunnistajasukuja, koripalloperheitä, voimistelijoiden sisaruskaarteja. Taitoluistelu ei tee poikkeusta. Kaikki SkatingFinlandin haastattalemat ovat solahtaneet taitoluistelujäälle isosiskojensa perässä tai vanhempiensa lajitaustasta. Anton, Benjamin, Henri, Matias ja Severi korostavat kuitenkin, että jäällä on pysytty omasta tahdosta, ei pakosta tai miellyttämisen halusta.
Osalla, kuten Severi Varpiolla, taitoluistelu on vaatinut jo nuorena ratkaisuja. Hän aloitti luistelijana, myöhemmin houkuttavaksi lajiksi nousi BMX-pyöräily.
– Avainsana molemmissa oli minulle temppuilu. Mutta kun taitoluistelussa sai sekä temppuilla että myös esittää ja tulkita, BMX jäi ja taitoluistelusta tuli ykköslajini.
Kahden haastavan lajin kuljettaminen rinnakkain ei aina onnistu jälkiä jättämättä.
– Kieltämättä välillä alkaa tulla paineita, sillä en ole vielä saanut haltuun kaikkia kolmoishyppyjä, 18-vuotias Severi sanoo.
Tulkinta temppuja tärkeämpää
Kaikki haastatellut tähtäävät kansainväliselle uralle, tavoite on arvokilpailuissa asti. Tällä hetkellä Matias Heinonen on viisikosta ainoana näyttänyt kilpailuissa kolmoisaxelin, joka on ainakin yhden neloishypyn kanssa koko porukalla tiiviissä harjoittelussa.
– Käyn Virossa säännöllisesti sekä kilpailemassa että myös treenaamassa, ja jo siellä näkee kansainvälisen miesluistelun tason ja sen vaatimukset. Virossa on todella paljon tasokkaita miesluistelijoita, toteaa 15-vuotias Benjamin Eriksson.
Kovasta vaatimustasosta hakee itselleen haastetta myös syyskuussa 17 vuotta täyttänyt Matias.
– Ulkomailla on innoittavaa kilpailla, koska kilpailuissa on aina paljon poikia ja kova taso. Jopa monista sellaisista maista, jotka taitoluistelumaana ovat tuntemattomia, nousee paljon uusia, kiinnostavia miehiä.
”Jos pitää kropastaan huolta, piruetit saa näyttämään hyvältä.”
Viisikon keskeiseksi puheenaiheeksi ei kuitenkaan nouse hyppytaituruus vaan tulkinnan syventäminen. Jokainen nostaa esittämisen taitoluistelun suolaksi.
– Minulle taitoluistelussa tärkeintä on kaksi asiaa: nauttia luistelusta ja saada esittää. Esittäminen on minulle niin keskeistä, etten voisi kuvitella koskaan luistelevani hyvin vähäilmeistä kilpailuohjelmaa. Se, että siirryin SM-noviiseista tälle kaudelle SM-junioreihin, on minulle hyvä potku eteenpäin, sanoo syyskuussa 16 vuotta täyttänyt Henri Moisio.
Pirueteista SM-juniorit käyvät vilkasta mielipiteenvaihtoa. Osa myöntää, että ”eiväthän ne suosikkeja ole, mutta pakko niitäkin on tehdä”. Tosille taas piruettien kehittäminen on yksi tärkeimpiä haasteita. Tiukimmin piruettien karsastukseen ottaa kantaa Anton Erkama.
– Miestaitoluistelijat eivät yleensä ole kovin lihaksikkaita tai hyvin pitkiä, joten piruetit eivät vaadi miehiltä poikkeuksellista potentiaalia. Jos pitää kropastaan huolta, piruetit saa näyttämään hyvältä. Ja hyvillä pirueteilla myös ohjelman osa-aluepisteet paranevat.
Porukka korvaa yksin olon
SM-juniorimiehistä vain Matias ja Anton jakavat samaa treenijäätä, molemmat edustavat Keravan Luistinseuraa. Mutta muutkaan eivät tunnusta kärsivänsä yksintreenamisesta eivätkä etenkään yksinäisyydestä.
”Kilpailu on oma tapahtumansa, tunnelma tulee omasta porukasta, ja se fiilis kantaa tapahtumaa pidempään.”
Miehet tapaavat toisiaan säännöllisesti kotimaan ja ulkomaan leirityksissä, ja lisäksi osalla on sujuvaa treeniyhteyttä. Kouvolan Taitoluistelun kasvatti Henri Moisio pääsee sujuvasti harjoittelemaan Haminaan SM-seniorisarjassa kilpailevan Toivo Kokkin luo. Naantalin VG-62:ssa harjoitteleva Severi Varpio taas käy vierailemassa Keravalla.
– Olemme myös arjessa kavereita. Viestejä lähtee lähes joka päivä, saatamme myös pelata erilaisia pelejä yhdessä. Matkat esimerkiksi PM-kilpailuihin ovat tosi tärkeitä. Niihin mennään tietysti ennen muuta kilpailemaan, voittamaankin, mutta meillä on niissä silti aikaa olla yhdessä, ihan vain jutella tai vaikka lätkiä korttia. Kilpailu on oma tapahtumansa, tunnelma tulee omasta porukasta, ja se fiilis kantaa tapahtumaa pidempään.
”Onko nyt miehekäs olo?”
Benjamin on lapsena saanut kokea, mitä on taitoluistelu poikaporukassa. Hänen seuransa Porvoon Taitoluistelijat panosti tuolloin hienosti poikien luisteluun.
– Se oli kivaa aikaa. Tosin, ehkä onneksi, en muista, mitä kaikkea keksimme jäällä tehdä. Sitten vastaavasti, kun kilpailin B- ja A-silmuissa, olin alueeni ainoa poika. Pokaaleja kyllä kertyi paljon, mutta ei yksinään kilpaileminen hauskaa ollut.
Koko viisikko myöntää, että aina ei ole helppoa olla poikia vähemmän kiinnostavan lajin parissa, eikä myöskään ainoana poikana tyttöjen joukossa. Kummastelevat kommentit, joskus myös vähättely tai jopa kiusaaminen ovat lapsuusvuosilta tuttuja ilmiöitä valtaosalle.
Severi muistaa pistäväksi tarkoitetun heiton, josta hän nykyisin saa yksinomaan ilkikurista huvitusta.
– Kerran teimme – siis ryhmäni tytöt ja minä – oheisia ulkona. Vierestä käveli urheilijajoukkue, olisivatkohan olleet jääkiekkoilijoita, ja joku huusi minulle: ”Onko nyt miehekäs olo?”
”Monet, jotka ovat tulleet katsomaan, ovat kertoneet yllättyneensä, kuinka hienolta luistelu näyttää.”
Vastapainoksi haastateltavat ovat saaneet myös ihastelevia kommentteja.
– Monet, jotka ovat tulleet katsomaan, ovat kertoneet yllättyneensä, kuinka hienolta luistelu näyttää. Juuri esiintyminen ja eläytyminen kiinnostavat katsojia. Omasta ikäryhmästäkään ei ole minulle tullut mitään negatiivista, lähinnä on saatettu heittää nopeasti, että aika harvinaisen urheilulajin olet valinnut, Matias kertoo.
SM-juniorimiehet toivovat luonnollisesti lisää poikia jäälle. Keinot vain ovat rajalliset. Anton Erkama purkaa, miksi helpot poppakonstit eivät pure.
– En pistäisi poikien vähyyttä suomalaisessa taitoluistelussa ja tilanteen korjaamisen paineita seurojen ja liiton harteille. Ongelma on paljon syvempi. Niin kutsutut perinteiset arvot ja sen myötä mentaalinen jäykkyys näkyvät vielä suuressa määrin suomalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten käytöksessä. Vasta kun me suomalaiset pääsemme katsomaan maailmaa liberaalimmista näkökulmista, voidaan”poika tyttöjen lajissa” -ajattelusta päästä irti.